Varo, lenkkareissa voi muhia myrkkypommi

Kengistä löytyi Tanskassa ja Virossa vain viikkoja sitten kemikaalia, jonka EU kielsi jo 2009. Ruuista löytyy pesuainetta ja äitiysvaatteista sikiömyrkkyjä. Kemikaalikeskustelu käy kuumana, mutta miten toimii valvonta ja tutkimus?

– Rekistereitä tehdään, mutta ne ovat vielä todella vajavaisia. On hämmentävää miten paljon teollisuus on kulkenut omia teitään, sanoo Savonia Ammattikorkeakoulun tekstiilimuotoilun yliopettaja Kaisa Klemola, joka on väitellyt tekstiilivärien myrkyllisyydestä.

– Vaatekemikaalien myrkyllisyyden tutkimus ei ole pysynyt kemikaalien kehityksen perässä. Nimenomaan kuluttajan näkökulma on aika heikosti esillä.

Erityisesti kemikaalien kertyminen elimistöön ja erilaisten yhdistelmien vaikutukset ovat huonosti tunnettuja.

– Ihmisen elimistö muuttaa joitakin aineita vaarattomiksi, mutta joitakin se muuttaa yllättäen myös haitallisiksi, Klemola sanoo. Kuitenkaan Suomessa ei juuri tutkita tekstiilien kemikaaleja.

– Suomessa on hyvin vähän valmistavaa tekstiiliteollisuutta jäljellä, ja he tilaavat kemikaalinsa isoilta ulkomaisilta tavarantoimittajilta, joilla on omat tutkimusorganisaationsa, Tampereen teknillisen yliopiston tutkijatohtori Marja Rissanen kertoo.

Valvonta vielä
lapsenkengissä

Euroopan unionissa kemikaaleista pitää kirjaa EU:n Kemikaalivirasto, joka sijaitsee Helsingissä. Se ylläpitää listoja kokonaan kielletyistä tai luvanvaraisista kemikaaleista, joita esimerkiksi vaate- ja kenkäteollisuus käyttää. Kuluttajan kannalta kiinnostavin on viraston ylläpitämä niin sanottu kandidaattiainelista.

– Kandidaattilistalle voidaan lisätä kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi syöpää, kertyvät elimistöön ja ovat muutoinkin myrkyllisiä, Kemikaaliviraston asiantuntija Lisa Anfält kertoo.

Joukossa on väriaineita, nahan parkitsemisessa käytettyjä myrkkyjä ja kenkien pohjakumien pehmentämiseen käytettyjä ftalaatteja. Muut asiantuntijat kertovat, että vaatteissa vaanii myös bisfenolia, raskasmetalleja ja liuottimia.

Aineiden lisääminen kandidaattilistalle alkoi vasta 2008. Anfältin mukaan listalla on nyt 46 vaarallista kemikaalia. Listalle aiotaan lisätä karkean arvion mukaan 30–40 yhdistettä vuodessa. Yhden yhdisteen lisäämiseen kuluu 5–6 kuukautta.

Vaateteollisuudessa yhdisteiden tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Yliopettaja Kaisa Klemolan mukaan pelkkiä väriaineita on noin 40 000 tuotenimeä. Itse kemikaaleja on varovaisen arvion mukaan tuhansia.

– Ilman muuta meillä on vielä paljon työtä edessämme. On vielä paljon mitä emme tiedä, mutta tiedämme koko ajan enemmän, Anfält sanoo.

Atsovärien
paluu

Muutama vuosi sitten Suomessa kohistiin dimetyylifumaraatista: homeenestoaineesta, jota on löytynyt muun muassa lenkkareista, saappaista ja sohvista. Pahoja iho-oireita ja hengitystievaikeuksia aiheuttanut aine päätyi EU:n kieltolistalle jo toukokuussa 2009, mutta tuotteita on löytynyt muun muassa Virosta ja Tanskasta vain viikkoja sitten.

Suomessa riippumatonta vaatekemikaalien valvontaa harjoittaa käytännössä ainoastaan Tulli. Sen mukaan dimetyylifumaraattia ei ole löytynyt tänä vuonna testatuista tuotteista. Sen sijaan syöpävaarallisia atsovärejä on löytynyt edelleen.

– Viime vuonna erityinen ongelma atsovärien suhteen olivat Intiasta tulleet huivit. 2011 alkuvuodesta 21 tekstiiliä on hylätty, joista 9 atsovärien perusteella. Joukossa oli muun muassa huiveja ja kolmet lasten housut, Tullilaboratorion johtaja Janne Nieminen sanoo.

– Uusia aineita tulee koko ajan ja menetelmien käyttöönottoon on oltava resursseja. Me olemme ainoa organisaatio, joka testaa näinkin paljon tuotteita, mutta ei se tarkoita, että testit olisivat riittäviä. Mielellään testaisimme paljon enemmänkin.

Kemikaalikuluttaja
umpikujassa

Kuluttajan kannalta tilanne on hankala. Valvontaviranomaiset ovat joko pieniä tai vasta hiljattain aloittaneita, eikä tutkimus ole kartalla uusista myrkyistä tai kemikaalien yhteisvaikutuksista.

– Esineiden maahantuojien on tiedotettava kandidaattilistan kemikaaleista eteenpäin. Kuluttajallakin on oikeus tietää esimerkiksi vaatteiden kemikaaleista, mutta ainoastaan kysyttäessä, Kemikaaliviraston Lisa Anfält sanoo.

Vastaus on annettava 45 päivän kuluessa.

Käytetyimmät kemikaalit kandidaattilistalla jo on, mutta kukaan ei tiedä, montako yhdistettä sinne vielä kuuluisi.

Kansalaisjärjestö ChemSec ylläpitää tarkempaa SIN-listaa, joka perustuu samoihin kriteereihin kuin Kemikaaliviraston ehdokaslista. Sillä on 356 yhdistettä. ChemSec ei kuitenkaan voi velvoittaa vaatevalmistajia raportoimaan listan kemikaaleista.

Tampereen teknillisen yliopiston Marja Rissanen muistuttaa, että varsinkin ihoon koskevat vaatteet kannattaa aina pestä. Esimerkiksi vaatteiden siliävyyttä lisäävä formaldehydi lähtee hyvin pesussa.

Myös kaupoissa kysyminen kannattaa. Useimmille kemikaaleille löytyisi Rissasen mukaan vaarattomampia vaihtoehtoja, joita ei käytetä tottumuksesta tai koska vanhat aineet ovat halvempia.

– Kenkien ja vaatteiden kohdalla Suomeen tuleva tavara on paljon liikkeiden ostajista kiinni. Siellä tiedetään varoa tiettyjä aineita, koska toimijat tietävät, että niistä tulee ongelmia. Se pitää valppaana, Tullilaboratorion Janne Nieminen sanoo.