Älä yritä tällaista huijausta

Vakuutuspetoksista eivät kärähdä pelkästään asuntojaan polttelevat ja autonsa tahallisesti rikki murjovat taparikolliset. Mitättömältäkin tuntuvasta vilpistä voi jäädä kiinni, sanoo Finanssialan keskusliiton vahingontorjunnasta ja turvallisuudesta vastaavan yksikön johtaja Risto Karhunen.

– Kirjo on todella iso. Tiedossa on järjestettyjä juttuja silmälaseista kiinteistöihin, Karhunen sanoo.

Hän kertoo muistavansa hyvin tapauksen Oulusta, jossa mies ilmoitti lastensa pudottaneen hänen silmälasinsa sohvan taakse. Lasit pyydettiin nähtäväksi vakuutusyhtiöön.

– No niissähän näkyi selvät jäljet, kuinka mies oli itse puristanut ne kasaan.

Ratkaisevat kysymykset
paljastavat valehtelijan

Vakuutushuijaus houkuttelee suomalaisia. Yhtiöt koetaan kasvottomiksi ja ajatellaan, että niillä on varaakin tulla huijatuiksi. Toisin kuin useimmissa muissa rikoksissa, vakuutusrikoksissa tyypillinen tekijä on kohtuullisen hyvätuloinen ja hyvin koulutettu.

– Etenkin kulkuneuvot houkuttelevat petokseen. Jos autolle tai veneelle tapahtuu jotakin, pitäisi aina löytää se kummallinen ”joku muu”, joka maksaa. Ajatellaan, että nyt minä olen maksanut tarpeeksi vakuutusmaksuja, nyt täytyy saada korvausta, Karhunen sanoo.

Lisäksi huijaukseen kutsuu pienenä pidetty kiinnijäämisen riski. Ihmiset eivät usko kärähtävänsä pienestä ”totuuden vääristelystä”, kuten suomalaisten keskuudessa suositusta vahingon suurentelusta: miksi vaivautua panemaan kallista tuntipalkkaa nostavat vakuutusetsivät kannoille, jos kyseessä on parin sadan euron summa?

Etsiviä ei
aina edes tarvita

Karhusen mukaan pikku vahinkojen selvittämiseen ei kuitenkaan tarvita etsiviä. Kiinni voi jäädä helpomminkin. Etenkin, kun pieneen vilppiin syyllistyvä normikansalainen harvoin vaivautuu suunnittelemaan rötöksensä huolellisesti.

– Kokeneilla vahinkokäsittelijöillä on todella hyvä vainu.

Vahinkoilmoituksen tekemisen yhteydessä tehdyt pari ratkaisevaa kysymystä voivat paljastaa valehtelijan. Peli on pelattu, jos kertoo tavaroiden hävinneen junavuorolla, joka olikin peruttu tai jota ei edes ole olemassa.

Karhunen kuitenkin myöntää, että esimerkiksi alussa mainitussa silmälasitapauksessa huomion herättivät poikkeuksellisen usein miehelle sattuneet vahingot. Ensimmäistä kertaa vakuutuksesta korvausta hakevaa tuskin pyydetään tuomaan hajonnutta esinettä näytille.

Kesähuijaus liittyy
veneeseen

Tyypillisiä kesähuijauksia ovat veneisiin liittyvät vilpit. Purjehdussäiden koittaessa vene on kiire panna vesille, mutta vakuutuksesta ei haluttaisi maksaa. Vakuutus otetaan vasta sen jälkeen, kun vahinko on sattunut.

– Vahingon sattumispäivää lykätään sitten sopivasti niin, että se menee vakuutukseen. Jokin aika sitten oli juuri tällainen tapaus, mutta ei siinä tarvinnut kuin vähän kysellä kyläläisiltä, niin koko kylä tuntui tietävän, mitä oli tapahtunut.

Myös matkavakuutuksista lypsetään mielellään ylimääräisiä euroja.

– Tuntuu siltä, että jotkut eivät pääse Helsingin rautatieasemalta Helsinki-Vantaalle, ja on jo kalliit urheiluvälineet varastettu.

Voivatko suomalaiset yhä elätellä kuvaa itsestään rehtinä kansana?

Tietyssä mielessä kyllä, Karhunen sanoo. Vaikka petosten määrä on Suomessa samansuuntainen kuin muissa länsimaissa, Karhusen mukaan monissa muissa maissa kuten Norjassa, Saksassa ja Britanniassa taantuma on saanut vakuutushuijarit liikkeelle. Karhusen mukaan Suomessa taantuma ei ole samalla tavalla nostanut esimerkiksi järjestettyjen tulipalojen ja kolareiden määrää.

– Minua on välillä kauhistuttanut sellainen ajatus, että emmekö vain ole huomanneet. Mutta kyllä me olisimme huomanneet.