Moni sijoittaa suomalaiseen taiteeseen

Kun talous porskuttaa eteenpäin hyvää vauhtia, menee hyvin myös taidemaailmassa. Viime vuosi oli vauhdikasta aikaa taidemarkkinoilla eikä tulevaisuuskaan näytä huonolta. Suomalaisen taiteen kansainvälinen kysyntä on kasvussa, ja pieniä taidekauppoja näkyy yhä enemmän katukuvassa.

– Maailmalla on paljon ihmisiä, jotka ovat alkaneet tajuta, että Suomessa on tosi hyvää taidetta, galleristi Ilona Anhava sanoo.

Kotimaisen taiteen todelliset kasvumarkkinatkin ovat kansainvälistyneet.

– Esimerkiksi valokuvista myyn jo varmasti yli 90 prosenttia ulkomaille, Anhava kertoo.

Yksi merkki suomalaisen nykytaiteen nosteesta nähtiin viime syksynä, kun Christie’s järjesti Pohjoismaisen taiteen huutokaupan Lontoossa. Nuoret nykytaiteilijat kiinnostivat.

– Huutokauppamme osoitti ihan selvästi, että heillä on nyt kansainvälisestikin ulottuvuutta, Christies’in Suomen-edustaja Barbro Schauman iloitsee.

Suomalaisen nykytaiteen hinnat ovat nousseet vauhdilla. Barbro Schaumanin mukaan ne ovat silti vielä kohtuulliset.

– On harvinaista, että pohjoismaisesta nykytaiteilijasta saadaan sata parisataa tuhatta euroa.

Nykytaiteen ohella vanhemmalle, esimerkiksi kultakauden taiteelle, on myös kysyntää, ja sen hinnat ovat nousussa.

Taidemarkkinat elävät yleisen markkinailmapiirin mainingeissa, ja taideteosten hinta muodostuu kaupallisuuden ja taiteellisten arvojen ristipaineessa.

Hyviä nykytaiteilijoita on Suomessa niin paljon, että kansainvälinen menestys on ensiarvoisen tärkeää. Arvostettuun galleriaan pääsy on onnenpotku. Tunnetun edesmenneen taiteilijan harvinaiset teokset ovat luonnollisesti arvokkaampia kuin vielä taidetta tuottavien nuorten.

Taiteessa haetaan kuitenkin myös aina uutta, joten muotivirtaukset heiluttavat markkinoita.

– Kaikista vanhimmalla taiteella on tällä hetkellä kaikista pienin arvostus, Laitinen-Laiho sanoo.

Nykytaiteessa taas kaikki näyttää olevan sallittua. Ero 1980-luvun lopun taidebuumivuosiin on selvä. Taidemarkkinoita tutkivan Pauliina Laitinen-Laihon mukaan tuolloin taiteen ostossa oli paljon statuksen hakua.

– Nyt haetaan enemmän kulttuurisia, pehmeitä arvoja. 

Yksilöllisyyttä toteutetaan myös taidevalinnoissa.
Ratkaisevaa onkin itse teos.

– Ei myydä vain nimiä, vaan myös työn pitää kiinnostaa, huutokauppias Wenzel Hagelstam tiivistää.

1980-luvun loppupuolen hulluina vuosina taiteen hinnat kohosivat kuplina pilviin ja ostoksia tehtiin lainarahalla. Taideteoksia käsiteltiin kuin pörssiosakkeita. Nyt tilanne on kaikin puolin vakaampi.

– Taiteen ostossa toimitaan rationaalisesti, Pauliina Laitinen-Laiho sanoo.

Suomalaisilla on entistä enemmän tietoa ja ostokohde valikoidaan tarkemmin. Taiteen ostaminen on arkipäiväistynyt – kuka tahansa voi ostaa taidetta. Laitinen-Laihon mukaan taide käsitetään yhä enemmän sijoitukseksi.

Enemmänkin taidetta ostettaisiin juuri sijoitusmielessä, mutta luotettavaa tietoa ei Laitinen-Laihon mukaan ole tarpeeksi. Suomalaisen arvotaiteen hakuteoksena tunnetun Taidepörssi-kirjan julkaisu lopetettiin pari vuotta sitten, eikä aukkoa ole tutkijan mukaan täytetty. Suomalainen taiteen ostaja on kuitenkin ennen muuta keräilijä.

– Kyllä meidän asiakuntamme ostaa pitääkseen, galleristi Ilona Anhava sanoo.