Helsingin fuusiojano viluttaa
Kolumni
Helsinki yrittää kaapata kylmällä pakolla naapurikuntia, vaikka fuusion edut olisivat naapureille epäselviä.
Helsingin johto on hermostunut, koska metropolialueen kuntajärjestelyitä pohtinut työryhmä ei täyttänyt kaupungin odotuksia. Helsingille ei riitä, että siihen liitettäisiin pääkaupunkia maapinta-alaltaan suurempi Sipoo. Myös Vantaa ja Espoo pitäisi saada. Koska työryhmä ei nostanut tällaista vaihtoehtoa tärkeimmäksi, koki stadin johto, että työryhmän ehdotus ei tyydytä ketään.
Siksi Helsinki olisi valmis painostamaan maan hallitusta Kiinasta tuttuihin pakkoliitoksiin. Tämä sopii huonosti Helsingin strategian ensimmäiseen virkkeeseen, että kaupunki toimii kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi.
Helsinkiä ei haittaa, että sen kosimat morsiamet ovat haluttomia liittoon. Helsinki ei myöskään vaivaudu katsomaan peiliin, onko se kosinut oikealla tavalla.
Lisäksi pääkaupunki on unohtanut, että etenkin Espoo on kovasti rahan perään katsova morsiusehdokas, jonka pitäisi saada varakkaampi sulhanen. Siihen Espoolle sopii Helsinkiä paremmin Kauniainen, joka on jo valmiiksi Espoon sisässä.
Fuusio ei ole
taikakalu
Kuntafuusiot ovat monille pienille kunnille järkevä keino selvitä ylivoimaiselta näyttävistä taloushaasteista.
Pääkaupunkiseudun suuria kuntia fuusiot eivät kuitenkaan välttämättä auttaisi. Myös tieteelliset tutkimukset ovat kyseenalaistaneet fuusioiden hyödyt. Tutkimustiedolla tosin ei yleensä ole mitään merkitystä, kun poliittiset intohimot käyvät kevään lähestyessä liian kovina.
Siksi kuntien yhdistymistä on puolustettu normaalia populismia suuremmilla argumenteilla. Suoranainen klassikko on todeta, että yhdistyminen vähentäisi johtajien määrää ja säästäisi sitä kautta merkittävästi. Pelkästään Helsingin vuosimenot ovat 4,5 miljardin luokkaa. Muutaman johtajatuolin väheneminen ei merkitse tuossa potissa mitään.
Kuntien yhdistymisen on arvioitu vähentävän pitkiä työmatkoja ja vähentävän alueellista eriarvoisuutta. Fuusioita pidetään siis eräänlaisina taikakaluina. En kuitenkaan usko, että esimerkiksi Vantaan ja Helsingin yhdistyminen poistaisi Korson ja Katajanokan välisen eriarvoisuuden.
En myöskään ymmärrä, miten esimerkiksi Helsingin Kruununhaassa asuvan työmatka Espoon Otaniemeen lyhenisi fuusion avulla. Pääkaupunkiseudulla toimiva HSL toimii jo yli kuntarajojen. Länsimetron liian lyhyet metroasemat ovat suuri töppäys, mutta se johtuu kuitenkin osaamattomista ihmisistä eikä kuntarajoista.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Työmatkojen lyhenemisen sijaan fuusiot johtavat yleensä palvelumatkojen pitenemiseen, kun monet lähipalvelut keskitetään suurempiin yksiköihin. Tämä onkin yksi yhdistymisten todellinen säästömahdollisuus. Kuntalaisilla on kuitenkin vaikea myydä fuusioita lauseella: yhdisty ja matkusta enemmän.
Kuntien tehtäviä
takaisin valtiolle
Helsingille on luonnollisesti ongelma, että hyvätuloiset ihmiset muuttavat omakotitaloihin maaseudulle Espooseen. Sen jälkeen samat espoolaiset käyttävät Helsingin ylläpitämiä palveluita maksamatta niistä mitään.
Espoolaiset täyttävät mielellään esimerkiksi Helsingin lukiot, minkä vuoksi tuhatkunta helsinkiläisnuorta jää ilman opiskelupaikkaa yläasteen jälkeen.
Byrokraattisten megakuntien rakentaminen ei kuitenkaan ole järkevin ratkaisu tähän ongelmaan. Kivuttomimmin ongelma hoituisi sillä, että kunnille lastattuja tehtäviä siirrettäisiin takaisin valtiolle.
Näin syntyisi selkeä työnjako, jossa suuret asiat hoidettaisiin valtakunnan tasolla ja lähipalvelua vaativat asiat tapahtuisivat kuntatasolla.
