Nakukuvien dilemma

Kun herttuatar Catherine paistatteli päivää yläosattomissa ranskalaisen villan parvekkeella, hänellä oli täysi syy olettaa olevansa yksityisessä tilassa.

Joku valokuvaaja kuitenkin väijyi kiikarilinssinsä kanssa kilometrin päässä – ja sai palkinnokseen unelmaotoksia.Kuvat löysivät tiensä vikkelästi ranskalaiseen Closer-lehteen, jonka aikeet kuvien myyntiin ja uusintajulkaisuihin ranskalaistuomioistuin kielsi lähes yhtä vikkelästi. Kuvat rikkoivat Ranskan tiukkaa yksityisyydensuojaa, mutta silti niiden oikeudet omistava valokuvaaja voi piiloutua journalistisen tietolähdesuojan taakse ja jatkaa kuvien kaupittelua.

Pian kuvat ilmestyivät Italiassa ja Irlannissa sekä Allerin omistamissa lehdissä Ruotsissa ja Tanskassa. Suomessa niiden sisarlehti 7 päivää -lehti päätti jättää kuvat julkaisematta, sillä kuvien ottaminen salaa yksityisen pihan suuntaan on sekä Suomessa että Ranskassa laitonta.

Vain pari viikkoa sitten nakukuvaskandaalissa pyöriskeli Williamin pikkuveli Harry. Hän pelasi strippausbiljardia Las Vegasissa, päätyi paljastamaan sukukalleutensa ja joku vieraista näpsi kuvia. Kun brittilehti The Sun julkaisi ne, moni britti närkästyi.

Catherinen ja Harryn kuvien välillä on kuitenkin valtava ero. Harry hurvitteli hotellissa puolituntemattomassa seurassa eivätkä edes hänen turvamiehensä tajunneet ottaa kännyköitä ja kameroita seuralaisilta pois. Harryn harkintakyky petti.

"Tehtävämme on
myydä lehtiä"

Ruotsalaisen Se och Hör -lehden päätoimittaja Carina Löfkvist perustelee kuvien julkaisua yksinkertaisesti: "Tehtävämme on myydä lehtiä." Suomalaisen Seiskan päätoimittaja Eeva-Helena Jokipaipaleen mielestä Englannin tuleva kuningatar yläosattomissa on kiinnostava.

Niin sanomalehdet kuin monet aikakauslehdetkin ovat tavattomassa taloudellisessa ahdingossa, kun internet on vienyt ison osan mainostuloista ja tullut etenkin skandaalijutuissa lehdistön kovaksi kilpailijaksi. Harryn nakukuvat levisivät ensin netissä ja The Sun halusi skandaaliuutisten kisassa pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli.

Lehtien on myytävä tai niitä ei enää ole. Myös monien julkkisten – kuninkaalliset mukaan lukien – on myytävä tai heitä ei enää ole. William, Catherine ja Harry tekevät parhaansa ollakseen kaupallisia kaikissa hyvissä asioissa. Jos he siinä onnistuvat, he ovat sivutuotteena vieläkin kaupallisempia silloin, kun jokin asia menee pieleen.

Lehdet eivät myisi kuninkaallisten nakukuvilla, jos lukijat eivät niistä innostuisi. Silti Catherinen yläosattomat kuvat jäänevät vaille julkaisijaa Englannissa. Syitä on kaksi: julkaiseminen ei ehkä olisi kaupallisesti kannattavaa ja se olisi juridisesti suorastaan itsetuhoista.

Suosittu Catherine on Britannian tuleva kuningatar. Vaikka kuvat voisivat tuoda yhden päivän myyntipiikin, ne saattaisivat karkottaa osan lukijoista jopa pysyvästi. Britannia uudistaa parhaillaan myös lehdistön valvontaa. Lainsäätäjää ei nyt kukaan halua ärsyttää, jotta valvonnasta ei tulisi suunniteltuakin tiukempaa.

Kuvaajat
kiikkiin

Oma mielipiteeni nakukuvien julkaisusta on, että Harryn kuvat olivat vapaata riistaa varsinkin sen jälkeen, kun ne löytyivät internetistä. Vaikka tilaisuus oli yksityinen, niin Harryn oma harkintakyky petti. Kuvaaja oli osa porukkaa eikä kuvien ottamiseen liittynyt mitään outoa.

Kun Harry tai hänen perillisensä voi hyvinkin olla Britannian tuleva hallitsija – jos William ei saa lapsia – niin kyllähän hänen toilailuistaan pitää saada kertoa vaikka kuvien kera.

Catherinen kuvien ottaja ja julkaisija sen sijaan rikkoivat Ranskan lakeja. Vaikka irlantilaiset, italialaiset, tanskalaiset tai ruotsalaiset lehdet eivät kuvia julkaistessaan raastupaan joutuisikaan, niin kuvia ei olisi saanut koskaan edes ottaa.

Kuvaajan piileskely journalistisen lähdesuojan takana ihmetyttää. Minun käsitykseni mukaan hän on journalisti, ei journalistin lähde. Hän on ammattilainen, joka toimi työssään laittomasti.