Kilpailu kaataa duuneja
Kolumni
Suomesta katoaa työpaikkoja, koska olemme keksineet uutta liian hitaasti.
Konepajakonserni Metson hallitus näytti jälleen mallia siitä, kuinka tyylittömästi yritysjohto voi toimia. Hallitus nuiji ilmeisesti lisäosingot ja suuret irtisanomiset samassa kokouksessa ajan säästämiseksi. Näin yhtiön hallitus antoi erikoisen panoksensa henkilöstön motivointiin ja yhtiön julkikuvan rakentamiseen. Lisäksi se noudatti persoonallisella tavalla yhtiön arvoja, joista kaksi keskeistä on "yhdessä tekeminen" ja "toisten kunnioittaminen".
Metson hallitus ansaitsee saamansa palautteen. Suomen perusongelma ei kuitenkaan ole Metson hallitus, vaan huono kilpailukyky. Työpaikkoja ei nimittäin vie osakkeenomistajien ahneus. Niitä kaataa etupäässä kilpailijoiden ahneus. Ilmeisesti monien suomalaisyritysten kilpailijat ovat keksineet uusia asioita suomalaisia ahneemmin.
Instituutiot kaatuvat
nopeasti
Uudet ideat tunkevat markkinoille ällistyttävällä nopeudella. Nokian nopea pudotus palkintopallilta on hyvä esimerkki muutoksen nopeudesta. Digitaalisessa maailmassa bitit kaatavat instituutioita yhtä nopeasti kuin vallankumoukset diktaattoreita. Yritykset, teknologiat ja kansakunnat ovat tukkanuottasilla, jollaista ei ole ennen nähty.
Digitaalinen vallankumous kurittaa rajusti Suomen puujalkaa. Jos nuoret eivät lue enää painettua Suosikkia, ei nuorisolehteä kannata valmistaa. Silloin sitä varten ei kannata valmistaa paperia. Eikä tekemätöntä paperia varten pidä valmistaa paperikonetta.
Suomen selkärankana sata vuotta toimineesta paperiklusterista murenee palasia todennäköisesti jatkossakin. Näin on käynyt ennenkin. Terva oli Suomen suurin vientituote parisataa vuotta, kunnes teknologinen vallankumous teki tervasta pikantin erikoisuuden ja lopulta EU:n kieltämän tuotteen.
Olisi väärin sanoa, että Suomi on tehnyt väärin panostaessaan niin paljon metsäklusteriin. Toimiala on tuonut Suomeen vaurautta ja työpaikkoja uskomattoman paljon. Tuskin voi edes väittää, että toimiala olisi niellyt liikaa yhteiskunnan varoja muulta tuotekehitykseltä, koska metsäklusteri on investoinut tutkimukseen ja tuotekehitykseen kovin pieniä summia.
Lopetetaan innovaatioille
nauraminen
Vähäinen tuotekehitys onkin yksi nykyisen kurjuuden syistä. Metson paperikoneissa on toki huikea määrä hämmästyttävän hienoa teknologiaa. Mutta ilmeisesti alan olisi pitänyt tehdä paljon radikaalimpia keksintöjä. Radikaali keksintö tarkoittaa oivallusta, joka muuttaa koko toimialan pelisäännöt. Applen iPad ja iTunes ovat sellaisia.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Suomessa suorastaan nauretaan usein sanalle "innovaatio". Nyt näemme, että nauruun ei ole aihetta. Kun muut tekevät innovaatioita, meiltä kaatuu työpaikkoja. Silloin yhteiskunnan tulot vähenevät ja menot kasvavat. Kärsimme siitä kaikki yhdessä. Toiset tietenkin enemmän ja toiset vähemmän.
Meillä ihmisillä on taipumus vastustaa muutosta. Vastustus on kuitenkin turhaa, koska muutos tulee joka tapauksessa. Etenkin työntekijöiden tulisi suorastaan painostaa yritysjohtoa muutoksiin, sillä muuttumattomuus on varmin tie yt-neuvotteluihin.
Totta kai yrityksissä tehdään paljon näennäismuutoksia, joissa vaihdetaan palleja keskenään. Sellaiset eivät yleensä synnytä uutta kilpailukykyä. Sen sijaan uudet toimintamallit ja etenkin uudet tuotteet voivat luoda työtä.
Hyvä asia surkeuden keskellä on se, että jättien vaikeudet luovat tilaa uudelle. Nokia ja metsäklusteri ovat imeneet valtavasti ihmisiä, joilla on nykyisistä vaikeuksista huolimatta paljon osaamista. Suomen kannalta olisi tärkeää saada nuo vapautuvat osaajat työhön muihin yrityksiin tai yrittäjiksi. Apu ei nimittäin tule kunnalta, valtiolta eikä edes EU:sta. Vain kilpailukykyiset yritykset pystyvät luomaan Suomeen uusia työpaikkoja, joilla on edellytys säilyä.
