Tarinaa ja teatteria
Kolumni
Vaikeuksien kautta voittoon! Vammaisten tarinat ja taistelutahto tekevät paralympialaisista tuotteen, jonka arvoon myös sponsorit heräävät.
– Jostain ihmeestä he löysivät 200 000 lippua, joista minulle ei kerrottu mitään, rallattalee Lontoon pormestari Boris Johnson.
Hän muistuttaa, että Lontoon paralympialaisiin piti olla 2,5 miljoonaa lippua, mutta kansan innostuttua vammaisurheilusta, kisajärjestäjät onnistuivat keksimään jostakin uusia myytäviä paikkoja ja paketteja.
Lontoolaiset tulivat ensin hulluiksi olympialaisista ja nyt sama innostus vie paralympialiiketta eteenpäin. Kaupallinen tv-kanava, Channel 4, osti kisojen tv-oikeudet ja kohentaa asemiaan tv-katsojakisassa lähettämällä suoraa kisaseurantaa.
Kuumeisen kilpailun kansallinen kiihko on tarttuva laji ja vammaisurheilija sopii sankariksi siinä kuin tervekroppainenkin voittaja. Urheiluhan on katsojille ennen kaikkea jännitystä, viihdettä, tarinaa ja teatteria.
Britannia ihailee uinnin moninkertaista kultamitalistia Ellie Simmondsia, joka kesti kansikuvatytön paineet. Beijingin voittojen vuoksi hänet nostettiin Lontoon paralympialaisten mainoskuviin ja kaikkien helpotukseksi hänen menestyksensä jatkui.
Taloustiedot
Suomalaisen vammaisurheilun taivaalla loistaa kirkkaimmin Leo-Pekka Tähti, joka on voittanut rullakelauksen kultaa jo kolmissa paralympialaisissa.
Tarinoista tuotteiksi
Vammaisurheilu tarjoaa todellisia “vaikeuksien kautta voittoon” -tarinoita. Urheilijat ovat onnistuneet keskittymään siihen, mikä on mahdollista eikä siihen, mikä on iäksi menetetty. Siksi heidän joukostaan nousee todellisia tähtiä.
Näiden elämänmyönteisten tarinoiden ja sisukkaiden tähtien voimalla paralympialiike pyrkii paketoitumaan kaupattavaksi sponsorointituotteeksi, jota maustaa hyppysellinen eettisyyttä, kourallinen välittämistä ja sylillinen sitkeyttä. Arvoja, joihin yritykset haluavat liittää nimiinsä.
Suomalainen energiayhtiö Fortum, brittiläinen supermarketketju Sainsbury ja amerikkalainen päivittäistavarajätti Procter & Gamble kaunistavat mielikuviaan näiden arvojen avulla. Paralympiasponsorointi ei juuri tee niistä entistä eettisempiä, mutta vammaisurheilu saa rahoitusta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Lontoon paralympialaiset paljastavat vammaisurheilun tukemisen valtavat kansalliset erot. Britit katsovat koko päivän kaupallisia suoria lähetyksiä. Brasiliassa kaksi kaupallista kanavaa suorastaan kilpaili paralympialaisten tv-oikeuksista. Maan paralympiakomitea oli kaksien edellisten kisojen aikana ostanut itse tv-oikeudet ja maksanut lähetysajasta – ja nyt isot tv-yhtiöt heräsivät.
Mahtavan Yhdysvaltojen televisio sen sijaan ei ole löytänyt maailman toiseksi suurimman urheilutapahtuman arvoja. Amerikkalaiset näkevät vain neljä tunnin koostetta ja yhden puolitoistatuntisen yhteenvedon koko kisojen aikana. Nekin vain vähän katsotulla kaapelikanavalla.
Vammaisurheilun tukijoina suomalaiset yritykset ovat keskitasolla, kaukana briteistä, mutta selvästi amerikkalaisia edellä. Paralympialaisten tv-aika on kasvanut Beijingin kisoista, mutta samalla paralympiakomitea on menettänyt toisen pääsponsoreistaan, Soneran.
Myyntitavoite vammaisten asialla
Vaikka sponsorilla on piipussaan kovat myyntitavoitteet, niin niiden imussa syntyy jotakin hyvää. Fortum ja Sainsbury kiertävät kouluja ja laittavat oppilaat kokeilemaan paralympialajeja. Vammaisurheilua sponsoroivien yritysten täytyy olla tarkkoja, etteivät ne itse syrji vammaisia työntekijöinä tai asiakkaina.
Paralympiatähtiä ei synny ilman rahoitusta ja tv-näkyvyyttä. Tähdet opettavat meitä suhtautumaan vammaisuuteen entistä luontevammin. Julkkisvammaiset tasoittavat tietä vammaisille taviksille.
Arviolta joka kuudennella britillä on lähipiirissään joku vammainen henkilö. Kymmenelle miljoonalle britille vammaisen läheisen koulutus, työllistyminen ja elämässä pärjääminen ovat tärkeitä asioita.
