Heinäsirkkakauppias
Kolumni
Heinäsirkkakauppiaan suosikkikirja on Monte Kriston kreivi. Hän on ennättänyt olla sotilaana Tiibetissä ja toimia poliisina, mutta se oli liian likasta työtä.
Täällä Qingdaossa meidän kulmakunnan vihannes-, hedelmä- ja kalamarkkinoiden kupeessa on usein muutamia vielä pienempää yritystoimintaa harjoittavia ihmisiä. Eräs heistä on heinäsirkkakauppias.
Hänellä on polkupyörään kiinnitetty T-tanko, josta pienet, värikkäät heinäsirkkahäkit riippuvat. Useimpina päivinä hän nojaa polkupyöränsä parkissa olevan paketti- tai pienen kuorma-auton kulmaan. Joskus hän käy myymässä heinäsirkkoja muualla kaupungissa. Hämärän saapuessa hän polkee pyöränsä lähistöllä olevaan majapaikkaansa.
Parasta elämässä on teen juominen pellon laidalla heinäsirkkojen sirittäessä.
Mies on aina ystävällinen eikä hän tyrkytä tuotteitaan aggressiivisesti. Hänet näkee usein ruokkimassa kymmeniä sirkkoja pienillä tuorekurkun, porkkanan tai muun vihanneksen paloilla.
Halusin tietää enemmän erikoisesta ammatista ja siitä miten mies oli siihen päätynyt. Kiinalainen ystäväni lähti tulkiksi iltapäivällä. Kello lähestyi kolmea iltapäivällä, mutta kauppias oli vielä päiväunilla.
Tiibetissä
tiedustelijana
Heinäsirkkakauppias nukkui maahan levittämänsä sanomalehden päällä kuorma- ja pakettiauton välissä. Kun olimme aikamme tarkastelleet heinäsirkkoja naapurissa kuorma-auton lavalta vesimeloneja myyvä nainen tuli avuksi. Hän töni heinäsirkkakauppiasta kunnes tämä vastahakoisesti heräsi. Hän ei ollut moksiskaan herätyksestä. Hän sytytteli rauhallisesti savukkeen ja kertoi mielellään heinäsirkoista ja itsestään.
Heinäsirkkakauppias on 34-vuotias. Hän on paljasjalkaisia qingdaolaisia. Hänestä tuli sotilas alle 20-vuotiaana. Hän palveli kahdeksan vuotta Tiibetissä. Sotilaskoulutukseltaan hän on tiedustelija. Tiibetissä palvelevat eliittisotilaat. Siellä oli kylmä, pakkasta oli 30 astetta, mutta sotilailla oli hyvä varustus, jakinnahkasaappaat ja koirannahkapäähine.
Armeijan jälkeen hän toimi viisi vuotta poliisina. Se oli liian likaista hommaa, hän ei halunnut jatkaa siinä, mutta ei erittele asiaa yksityiskohtaisemmin.
Heinäsirkkakauppias puhuu ja liikkuu pehmeästi. Yksi heinäsirkoista on päässyt ulos häkistä, jonka ovi on auennut. Se on asettunut kuorma-auton lavan seinälle. Mies yrittää tehdä sormista häkin ötökän ympärille, mutta ei onnistu. Heinäsirkka ponnahtaa pari kertaa karkuun, mutta sitten isäntä tarttuu sitä lempeästi niskasta ja laittaa takaisin tyhjään häkkiin.
– Joillakin on pienempiä heinäsirkkoja ja niitä käytetään tappeluun ja vedonlyöntiin. En pidä siitä, mies sanoo. Myöhemmin keskustelussa hän paheksuu härkätaisteluita.
Menehtyneen
vaimon muistoksi
Miten hänestä sitten tuli heinäsirkkakauppias? Mies hiljenee, tunteet nousevat pintaan, kyynelet alkavat valua hänen silmistään. Hän saa kuitenkin kerrottua, että hänen vaimonsa menehtyi vatsasyöpään kaksi vuotta sitten.
– Myyn heinäsirkkoja kunnioittaakseni vaimoani, hän rakasti niitä. Sain hänet rakastumaan itseeni ottamalla kiinni heinäsirkan ja antamalla sen hänelle.
Heinäsirkkakauppa voi olla myös kannattavaa. Hän myy niitä 20 juania kappale häkkeineen. Lopuista pitäisi päästä nopeasti eroon. Hän haluaa palata takaisin farmille, kotiinsa. Jäljellä on vain toistakymmentä heinäsirkkaa.
Viime ja tällä viikolla heinäsirkat menivät hyvin kaupaksi keskikaupungilla meneillään olevien kaksiviikkoisten olutfestarien aikana. Talvella, kiinalaisen uuden vuoden tienoilla, menekki on todella hyvä. Silloin voi ansaita 500 juania päivässä.
Hän kasvattaa heinäsirkat itse. Kesäksi syntyneet sirkat elävät noin kolme kuukautta. Talvisukupolvi sen sijaan elää kaksi kertaa pitempään.
Poika elää
tätinsä luona
Mies sanoo, ettei hänen tarvitse elättää itseään heinäsirkkakaupalla. Armeijan jälkeen hän sijoitti säästyneet palkkiot puiden kasvatukseen ja tienasi siitä hyvin.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Nyt hänellä on varaa lähettää kymmenvuotias poikansa kouluun Hangzhouhun, jossa poika elää tätinsä luona ja tulee loma-ajoiksi kotiin farmille Qingdaon Pingdun maalaiskaupunginosaan. Siellä poika rikastuttaa äitinsä vanhempien elämää. Heinäsirkkamies huolehtii heidän henkisestä hyvinvoinnistaan. Taloudellisesti he ovat hyvässä asemassa.
Kysyn häneltä mitä mieltä hän on kaupunkia muutama kuukausi sitten kuohuttaneesta valtavasta puiden istutuskampanjasta, johon panostettiin valtavasti rahaa ja työvoimaa. Hän ymmärtää heti, että haluan udella hänen poliittisia mielipiteitään. Hän sanoo, ettei hänellä ole mielipidettä puiden istutuksesta, mutta muutenkaan hän ei kiinnitä sellaisia asioihin huomiota:
– Koti ja perhe ovat kaikkein tärkeintä. En kiinnitä huomiota perheen ulkopuolisiin asioihin.
Saman vastauksen saa vähän muunneltuna lähes jokaiselta kiinalaiselta. Politiikka ei vaan kiinnosta. Tosin heille tarjotaan asioista niin vähän etukäteistietoa, ettei kiinnostamattomuus ole mikään ihme.
Miehen mielestä elämä kivisessä kaupungissa on kovaa, vain maaseudun rauhassa voi oikeasti viihtyä. Parasta on silloin, kun voi istua teetä juomassa pellon laidalla ja kuunnella heinäsirkkojen ja hyönteisten kova- ja moniäänistä konserttia.
Varakas talonpoika arvostaa
kirjallisuutta ja kiinalaisuutta
Hänellä on Pingdussa sata mu'ta, 6,6 hehtaaria maata, jota hän viljelee yhdessä isänsä ja veljensä kanssa. Maa-alue on kiinalaisille talonpojalle epätavallisen suuri, sillä yleensä heillä on alle puoli hehtaaria viljelyalaa. Käy ilmi, että hän on saanut vuokrattua sen hyvin kohtuulliseen hintaan armeijakaverilta, joka hallinnoi suuren yrityksen kymmenien tuhansien mu'iden aluetta.
Tänä vuonna koko alue on varattu maissin kasvatukseen. Hän lyö taas rahoiksi, sillä Yhdysvaltain kuivuus ja maissipohjaisen etanolibensan kova kysyntä ajavat hintoja ylös. Ensi vuonna on tarkoitus kasvattaa maapähkinöitä.
Sitten mies yllättää. Hän kertoo pitävänsä kirjallisuudesta. Monte Kriston kreivi ja Jane Eyre ovat hänen suosikkejaan. Hän sanoo arvostavansa suuresti kirjoittajia. Hänen mielestään kirjat ovat erittäin tärkeä osa ihmisen elämää. Hänellä oli onni kasvaa suhteellisen hyvissä oloissa ja kotona oli ja on edelleen runsaasti kirjoja.
Miehen isoisä oli varakas talonpoika. Kulttuurivallankumouksen aikana isoisä ja hänen vaimonsa joutuivat vainotuksi asemansa takia. Heinäsirkkakauppias ei mene yksityiskohtiin, mutta sanoo, että hänen isovanhempiaan kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Kovan kohtelun takia he kuolivat nuorina 1970-luvun alussa.
Keskustelun aikana mies sanoo, että ihmisiä aliarvioidaan, heitä pidetään tyhminä ja oppimattomina, vaikka kyse on vain viestintätaitojen puutteesta. Ymmärrän hänen tarkoittavan, että ulkomaalaiset ja rikkaat kaupunkilaiset pitävät tavallisia ihmisiä tyhminä. Sitten hän antaa numeronsa QQ-pikaviestintäohjelmaan tulkkina toimivalle ystävälleni. Sieltä löytyisi hänen omia mietteitään ja kirjoituksiaan.
Ilmoitan uskovani, että ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia kaikkialla maailmassa. Kun sanon, että jokaisessa kansassa on sekä paremmilla että huonommilla eväillä varustettuja ihmisiä, hän nostaakin esiin tutun kiinalaisen valttikortin, Kiinan 5 000 vanhan historian. Ehkä hän tarkoittaa, että kiinalaisilla on eväitä enemmän kuin muilla.
Hänen aikaisemmin lahjoittamansa kaksi heinäsirkkaa sirittävät työhuoneessani useimmin kuin ovat hiljaa. Ne ovat kovia poikia syömään. Kun niitä seuraa, ymmärtää mitä tuhoa heinäsirkkaparvet pystyvät tekemään. Nämä kaksi ovat nyt vain viihdytysjoukoissa. Puhuiko heinäsirkkakauppias minulle totta? En aio ottaa siitä selvää.
