Tragedia koulujen ulkopuolella
Kolumni
Suomen pitää purkaa eliittikouluajattelu ja tavoitella jokaisen kouluttamista riittävän hyvin.
Kevään yhteishaussa jäi ilman opiskelupaikkaa 4800 suomalaista yhdeksänluokkalaista. Saman koki 3600 kymppiluokkalaista. Osa näistä on saanut varmastikin kesän aikana opiskelupaikan. Siitä huolimatta tuhannet nuoret syljeskelevät kattoon, vaikka koulut ovat alkaneet.
Tämä tapahtuu maassa, jonka hallitusohjelmassa julistetaan seuraavasti: "Osaamiseen ja luovuuteen perustuva suomalaisen työn kilpailukyky edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää. Suomi tähtää kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa."
Helsinki laiminlyö asukkaansa
Helsinki on yksi asukkaidensa koulutusasiat kehnoimmin hoitaneista kunnista.
Helsingissä on syksyllä yli tuhat peruskoulunsa päättänyttä ilman jatkopaikkaa. Silti kaupungin johto on esittänyt, että Helsingillä ei ole varaa nykyisenlaisenkaan kouluverkostoon, josta yli 14 prosenttia nuorista syrjäytyy.
Kaupungilla olisi ollut varaa sijoittaa yli 200 miljoonaa euroa Guggenheim-museoon, mutta ei omien asukkaidensa koulutukseen. Kulttuuri on eittämättä arvokas asia, mutta koulutus on kansankunnan tulevaisuuden ja nykyisyydenkin kannalta vielä tärkeämpää. Siksi kaupungin olisi kannattanut käyttää Guggenheimiin sijoittamansa aika ja raha mieluummin koulujärjestelmän kehittämiseen.
Eliittikouluista
normaalilasten opetukseen
Omituinen yksityiskohta koulukatastrofissa on, että esimerkiksi Helsinkiin valittiin yli 2600 oppilasta naapurikunnista. Helsinkiläiset veronmaksajat osallistuvat siis yli 2600 uuden ulkopaikkakuntalaisen koulutuksesta samaan aikaan, kun yli tuhat oman kunnan oppilasta on ilman jatkopaikkaa.
Tämä kaikki tapahtuu lain mukaisesti, sillä oppilas voi hakeutua lain mukaan esimerkiksi mihin lukioon haluaa. Oikeuttaan käyttäviä oppilaita ei siis pidä tilanteesta millään muotoa syyttää.
Sen sijaan lainsäätäjää sopii syyttää. Nykyinen laki johtaa siihen, että helsinkiläisten koulujen pääsyvaatimukset nousevat koko ajan.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Mitä enemmän ne nousevat, sitä kiihkeämmin naapurikuntien menestystietoiset vanhemmat työntävät vesansa Helsinkiin. Ja sitä vaikeampi oman kunnan tavallisten nuorten on päästä jatko-opintoihin. Sauli Niinistön kaltaisella heittopussilla ei olisi ollut mitään asiaa yhteenkään helsinkiläiseen lukioon, ja tiukkaa olisi tehnyt ammattioppilaitoksissakin.
Kierrettä vahvistaa se, että monissa eliittikouluissa on vahvana vetovoimatekijänä jokin urheilun, musiikin tai kuvataiteen kaltainen houkutin. Urheilu, musiikki ja kuvataide ovat kaikki upeita asioita, joista itsekin nautin.
Mutta erikoistuminen on synnyttänyt osassa kouluja ilmapiirin, jossa vain harrastavat vesat ovat tärkeitä. Alle 10-vuotiaat lapset kulkevat päivittäin edestakaisin kaupungista toiseen, vaikka aivan naapurissa olisi kelpo koulu.
Koulujen välinen kisa vahvistaa erityisesti poikien syrjäytymistä. Pojilla kun sattuu olemaan 15-vuotiaana mielessään älyttömän paljon koulua tärkeämpiä asioita.
Koulujärjestelmän pitäisikin ottaa enemmän huomioon biologiset lainalaisuudet ja tähdätä kaikkien kouluttamiseen. Kouluille pitäisi olla kunnia-asia nostaa kuutosen oppilas kasin tasolle eikä kilpailla pelkästään kiitettävistä tytöistä, jotka ovat toki myös kovin söpöjä.
