Vapaaehtoisten voimalla
Kolumni
Lontoon olympialaisten tunnelma olisi ollut toisenlainen ilman 70 000 vapaaehtoisten armeijaa. Britit näyttivät parhaat puolensa.
Yksi ystäväni odottaa innokkaasti elokuun lopussa alkavia paralympialaisia. Hän pukeutuu silloin olympiavapaaehtoisten violetinpunaiseen puseroon ja beigen värisiin housuihin, matkaa aamuisin yli kahden tunnin ajan Lontoon länsipuolelta itäisille kisapaikoille, joiden välillä hän kuskaa niin kilpailijoita kuin kisavirkailijoitakin.
Tämä IT-alalla työskentelevä mies käyttää puolet kesälomastaan vammaisurheilijoiden avustamiseen. Toinen tuttuni nousi kolmen viikon ajan useimpina aamuina kello viideltä ehtiäkseen kisakylään Suomen olympiajoukkuetta avustamaan. Molemmat miehet käyttävät pelkästään matkoihin useita satoja euroja omia rahojaan eivätkä he saa kisatyöstään palkkaa.
He hakivat hommiinsa jo vuonna 2010 kaikkiaan 240 000 innokkaan olympia-aatteen kannattajan kanssa. Silloin Britanniassa ei ollut vielä olympiahuumaa, mutta silti halukkaita riitti. Vapaaehtoiset edustavat koko Lontoon seudun kansaa: he ovat kaikenikäisiä, toimivat monenlaisissa ammateissa, usean kielen puhujia, monen rodun edustajia.
Suomenkin joukkue sai avustajikseen pääosin suomea puhuvia. Yksi Lontoon argumentti jo kisoja haettaessa oli, että kaupunki edustaa lähes koko maailmaa. Sen koululaiset puhuvat äidinkielenään yli 300 eri kieltä.
Olympiavapaaehtoisuus ulottui kisapaikkojen ulkopuolellekin. Lontoon kaupunki värväsi useita tuhansia Lontoo-lähettiläitä opastamaan turisteja liikennevirrassa ja Heathrow´n lentokentällä viimeistään joku tuhannesta vapaaehtoisesta takasi saapuvalle ja lähtevälle kisavieraalle aurinkoisen hymyn.
Hyvä mieli tarttui
Kisoissa työskenteli kaksi kertaa niin paljon vapaaehtoisia kuin palkattuja työntekijöitä. Ennen kisoja soihtuviesti keräsi kaikkialla tuhansia ihmisiä imemään olympiatunnelmaa. Britanniaan laskeutunut hyvä mieli jyräsi alleen kaikkien ilonpilaajien aikomukset.
Ennakkovaroituksista huolimatta yhtäkään kunnon mielenosoitusta ei nähty. Juuri yhtäkään kiusantekijää ei ollut. Kaupunki ja kisajärjestäjät varautuivat kaikenlaiseen ikävään, joka lopulta loisti poissaolollaan.
Kisojen tuoma hyvä mieli tarttui. Lontoo ja Britannia halusivat olla hyviä isäntiä, ne halusivat toivottaa kaikki tervetulleiksi, ne halusivat pelata reilua peliä, ne halusivat hymyillä. Omien kisojen ilo venytti brittiurheilijoita huikeisiin suorituksiin. Tässä huumassa ilonpilaajat vaikenivat.
Kisojen kuluessa vapaaehtoisia kiittävät äänet kasvoivat. Lopulta nämä kisojen tekijät - Games Makers – nousivat olympialaisten nimettömiksi sankareiksi. He eivät ainoastaan tarjonneet työpanostaan, vaan myös asennetta, joka levitti kisatunnelmaa jokaiseen lähiöön.
Vammaisurheilun juhlaa
Itse olympiakisojen tunnelma leviää nyt myös tuleviin paralympialaisiin, joiden tuli syttyy 22. elokuuta neljän Britannian maan korkeimmilla huipuilla. Tulet yhdistyvät yhdeksi päivää ennen kisoja ja vuorokauden ajan viestinviejät kuljettavat sitä stadionille, jolle se saapuu 29. elokuuta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Olympialaisten henki, yhteisen ponnistuksen ilo ja mukanaolemisen halu siivittävät nyt paralympialaisten lipunmyyntiä. Lontoon paralympialaiset keräävät ennätysmäärän katsojia, joista useimmat eivät ole koskaan nähneet vammaisurheilua.
Neljä vuotta sitten Pekingin paralympialaisiin tuli 1,8 miljoonaa katsojaa, Sydney pääsi 1,2 miljoonaan, Ateena sitä ennen 850 000:een. Lontoo saanee helposti kaupaksi kaikki 2,5 miljoonaa tarjolla olevaa lippuaan.
Yleisurheilu, pyöräily ja pyörätuolitennis ovat jo loppuunmyytyjä. Vammaisurheilulla on elämänsä tilaisuus tehdä itseään tunnetuksi ihmisille, joista moni ei ole koskaan uhrannut ajatuksiaan vammaisten asialle.
Nostan hattua tuttavalleni, joka violetinkirjavassa univormussaan on yksi paralympialaisten tekijöistä.
