Europäättäjien etsikkoaika

Finanssimarkkinoiden toimijoiden kesälomat ja niiden valmistelu heinäkuun lopussa vähentävät äkillisten paniikkihäiriöiden todennäköisyyttä euroalueella.

Euron arvon lasku ja euromaiden pitkien lainojen tuottoerojen muutokset kertovat, että kaikkein nopealiikkeisin raha on vetäytynyt lomien ajaksi turvaan esimerkiksi Espanjaa ja Kreikkaa koskevilta yllätysuutisilta.

Markkinoiden lomailu ei kuitenkaan anna euromaiden päätöksentekijöille aihetta hengähtää. Päinvastoin, elokuun aikana päättäjillä on erinomainen tilaisuus jatkaa Euroopan unionin (EU) riskinhallinta- ja torjuntajärjestelmien kehittämistä sekä toteuttaa talouden toimintakykyä vahvistavia poliittisia linjauksia. Parin viime vuoden mittaan nähdyt läheltä piti -tilanteet ovat lisänneet äänestäjienkin valmiutta hyväksyä toimenpiteitä, joita pidettiin aiemmin poliittisesti mahdottomina.

Kreikan rahoituskriisin alkaessa euroalueelta puuttuivat keinot kriisin hoitamiseen ja rajoittamiseen. Se pahensi riskiä siitä, että tilanne kärjistyy koko EU:n talouden halvaannuttavaksi rahoituskriisiksi. Euroopan keskuspankin (EKP) päätökset tukea eri maiden lainamarkkinoita tarpeen vaatiessa ja rahoittaa pankkijärjestelmää aikaisempaa avokätisemmin vakauttivat tilannetta. Samalla keskuspankki tuli luoneeksi toimintamallin, jota se voi soveltaa myös uusien kriisien sattuessa.

Espanja ja Italia ovat saaneet EKP:lta lisää aikaa hoitaa tilanteitaan, ja molemmat ovat osoittaneet myös poliittista toimintavalmiutta. Etenkin Espanja on silti edelleen kuilun partaalla. Maan paikallishallinnon talouspulmat ovat vasta vähitellen paljastumassa keskushallinnon leikattua niiden saamia tulonsiirtoja. Talouden taantuma heikentää verokertymää, eikä Kreikankaan julkisen talouden tilasta annetuissa tiedoissa olisi hurraamista, vaikka tiedot vaihteeksi pitäisivät pääosin paikkansa.

Kärjistetysti voisi todeta parin viime vuoden hätätoimien tukkineen euroaluksen pahimmat vuodot ja pelastaneen sen hajoamasta. Ruumassa on kuitenkin yhä paljon vettä, jonka pois pumppaaminen vaatii aikaa ja toimintaa. Laivan moottorikin kaipaa lisätehoja, ja lastiruuma enemmän myyntikelpoista lastia miehistön eväiden sijaan.

Kadonnut
kilpailukyky

Useimpien euromaiden vientikilpailukyky on heikentynyt suhteessa sekä Kiinaan että muihin nouseviin talouksiin.

Euron käyttöönotto toi muillekin jäsenmaille Saksan korkotason, mikä helpotti yritysten toimintaa ja vähensi niiden tarvetta muuten tehostaa toimintatapojaan.

Vakavampi ongelma oli euron helpottama velanotto: niin yritysten, kansalaisten kuin valtioidenkin oli aikaisempaa helpompi velkaantua yhteisvaluutan laajentamilla pääomamarkkinoilla. Tämä johti asuntokupliin useissa maissa, ja vähensi niin Kreikan, Italian kuin Ranskankin tarvetta tehostaa julkisia sektoreitaan.

Julkisen sektorin osuus Ranskan kokonaistuotannosta on nykyisellään korkeampi kuin (hyvinvointivaltion ääriesimerkkinä aikaisemmin pidetyn) Tanskan, kiteytti brittiläinen talouslehti The Economist alkukesästä. Julkisen sektorin menot ovat taloudelle sikäli ongelma, että taantumassa niiden sekä euromääräistä että etenkin suhteellista kasvua on vaikeampi hillitä kuin yksityisen sektorin menojen.

Julkisten alojen työntekijät voivat pitää kiinni saavutetuista eduistaan, koska maksaja löytyy aina. Yksityisellä sektorilla irtisanomisten tai palkkajärjestelyjen vaihtoehto on viime kädessä työnantajan konkurssi. Sekä Kreikassa että etenkin Ranskassa yritykset trimmata julkisen sektorin eläkkeitä ovat johtaneet mellakoihin.

Kreikan kyky palauttaa kilpailukykynsä on käytännössä olematon ilman sen eurokytkökseen tehtävää muutosta. Jonain viikonloppuna, joulupyhinä tai milloin tahansa säädettävänä pankkilomana Kreikan talous voidaan irrottaa eurosta. Euromääräiset velat ja saatavat muunnetaan drakmoiksi alkuperäisen kiinnityskurssin mukaisesti ja palautetaan sitten euroiksi uuden, kilpailukykyä riittävästi kohentavan kurssin mukaisina.

Vaikka Kreikalla ei merkittävää vientiteollisuutta olekaan, hintatason lasku kohentaisi sen matkailuelinkeinon tilaa suhteessa Turkkiin ja Bulgariaan.

Eurossa pysyminen uudella kurssilla olisi Kreikalle vähemmän kaoottinen vaihtoehto kuin täysi ero ja paluu kelluvaan valuuttaan. Samalla se antaisi taas uuden ennakkotapauksen kriisin äärimmäisistä hoitokeinoista ja palauttaisi sijoittajien vastuuta tekemisistään.

Operaatiolta todennäköisesti vältytään Kreikan tarvitessa uutta rahoitusta velanhoidolleen 20. elokuuta. Kreikan ja EU:n päättäjien on kuitenkin syytä varautua toimimaan nopeastikin.

Espanja taas vaatii toimia maan pankkisektorin tervehdyttämiseksi. Kiinteistömarkkinoiden tappiot on kerättävä erilliseen roskapankkiin ja pankkisektoria tervehdytettävä fuusioin. EKP voi jo tekemillään rahoitusratkaisuilla tukea prosessia ja todennäköisesti myös tekee niin.

Espanjan talouden tehostaminen vaatii kuitenkin myös poliittisia päätöksiä esimerkiksi työmarkkinoiden rakenteista ja julkisen sektorin selvää karsimista. Espanjan hallitus on jo aloittanut työmarkkinoiden toiminnan tehostamisen, mutta prosessi vaatii yhä aikaa.

Etsikkoaika on
käytettävä

Finanssimarkkinat palailevat lomiltaan elokuun jälkipuoliskolla. Etenkään Lontoon finanssitaloissa ei tunneta skandinaavisia neljän tai viiden viikon kesälomia. Töihin palattuaan nämä niin sanotut markkinavoimat alkavat suunnitella loppuvuoden sijoituspäätöksiään. Viime kädessä nämä voimat päättävät esimerkiksi valtioiden velan saatavuudesta ja ehdoista.

Siksi on suotavaa – paitsi EU:n, myös koko maailman – talouskehityksen kannalta, että unionin kaikkien tasojen päätöksentekijöillä on esittää toimenpiteitä ja toimintasuunnitelmia talouden häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi.

Pahinta myrkkyä kaikelle taloudelliselle toiminnalle ja siitä kansalaisille koituvalle hyvinvoinnille on epävarmuus. Epävarmuus vähentää sekä yritysten haluja investoida toimintaansa että yksityisten kansalaisten mahdollisuuksia kuluttaa tuotettuja palveluita tai hyödykkeitä.

Euroopalla ei ole enää varaa lisätä Yhdysvaltojen presidentinvaalien, kasvavien talousvajeiden ja Kiinan poliittisen tilanteen maailmantalouteen tuomaa epävarmuutta. Kriisin tähänastisen kehityksen olisi pitänyt jo osoittaa EU-päättäjille, että hankalien päätösten viivyttely ei ainakaan pienennä päätöksiä vaativia pulmia.