Tekstiviestien valtakunta
Kolumni
Viime vuonna tekstiviestien määrä nousi Britanniassa puheluita suuremmaksi. Viestinnän murros on sukupolveni suurin kehitysaskel.
Britannian viestinnän valvontaviranomainen Ofcom julkisti äskettäin tilastojaan, jotka paljastavat nopean ja rajun muutoksen ihmisten kommunikointitavoissa. Yli puolet aikuisista lähettää joka päivä tekstiviestin, puolet tapaa ihmisiä kasvokkain ja soittaa kännykkäpuhelun.
Kolmasosa käyttää päivittäin sosiaalista mediaa. Lähes kolmasosa lähettää sähköpostia. Lankapuhelin on vasta kuudenneksi tärkein viestintäväline ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Nuoret ovat kaikkein innokkaimpia tekstaajia, somen käyttäjiä ja kännykkäpuhujia, mutta he myös tapaavat muita useammin kavereitaan kasvokkain. Mutta lankapuhelin. Mikä se on?
Nuorten parista tekstailu, chattailu ja some ovat levinneet ripeästi meidän aikuistenkin joukkoon. Heidän ikäisinään meillä oli kotona lankapuhelin ja kahden kanavan televisio. Äänitimme musiikkia Nuorten sävellahjasta ja kirosimme, jos juontaja puhui kappaleiden alku- tai lopputahtien päälle.
Nyt me saamme kaiken helposti internetistä. Olemme oppineet tekstaamaan huomattuamme, ettei ole kiva soittaa yksityishenkisiä puheluita, kun vastaanottaja voi olla kokouksessa, kaupassa tai kulkuneuvossa. Tekstaamme ensin ja sovimme rupatteluajasta.
Viestinnän
sukupolvi
Minun lapsuudessani monilla perheillä oli jo auto – tuo yksilöllisyyden, vapauden ja vaurauden symboli. Matkustimme joskus lentokoneellakin, vaikka se oli tuhottoman kallista. Lentoemänniksi kelpasivat vain kaikkein kauneimmat tytöt, joita muut kadehtivat.
Vaikka avokadoja ja aurinkokuivattuja tomaatteja ei nuoruutemme ruokapöydistä löytynytkään eikä kännykkää ollut keksittykään, elämämme ei kamalasti poikennut nykynuorten elämästä. Kävimme diskoissa, roikuimme ostareilla ja joskus urheilimmekin, mutta usein me vain "kuivuimme" (oli tylsää).
Nykynuoret eivät arvaakaan, kuinka hauskaa oli lähteä ulos, kun vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kysellä, miten festarireissu sujuu. Nyt nuoriso roikkuu suorastaan säälittävästi kännykän tuomassa liekanarussa.
Sähköisen viestinnän kehittyminen on sukupolveni suurin aikaansaannos ja elämänmurros. On vaikeaa kuvitella, että mikään asia lähitulevaisuudessa mullistaisi arkipäiväämme yhtä perusteellisesti kuin viestintäteknologia.
Murrospolvien
maailmanennätys
Vanhempiemme – nykyisten yli seitsenkymppisten – kokemiin muutoksiin nähden olemme kuitenkin päässeet hyvin, hyvin vähällä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Äitini ja isäni syntyivät suomalaisella maaseudulla taloihin, joissa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Vaikka maailmalla oli jo runsaasti autoja, suomalaiseen arkeen kuuluivat vielä hevosrattaat ja -reet. Pienetkin maatilat elättivät ydinperheen lisäksi muutaman piian, rengin ja syytinkisukulaisen.
Ensin tuli sähkö, sitten vesijohdot ja viemärit. Traktori ajoi liikaväestön kaupunkiin, jonka palkkatyön tuloilla koteihin tulivat autot, televisiot, puhelimet, pesukoneet, tietokoneet ja kännykät. Monet vanhempieni ikäiset käyttävät näitä kaikkia, vaikka he eivät tutuista lankapuhelimistaan luovukaan.
Suomalaiset seitsenkymppiset ovat yhdessä japanilaisten ja irlantilaisten kanssa tehneet maailmanennätyksen yhden sukupolven kokemissa arkielämän murroksissa. Koska Suomi oli vielä 1950-luvun alussa hyvin köyhä, niin heidän koettavikseen jäi myös sellaiset kehitysaskeleet- kuten sähkö, vesijohdot ja auto - ,jotka muualla olivat jo arkipäiväisiä.
Nykyisten seitsenkymppisten polvi ei ainoastaan kokenut ulkoa tuotua murrosta, vaan he olivat aktiivisesti luomassa nykyisen viestintäkehityksen edellytyksiä. Pitkälti heidän ansiostaan Suomi pääsi esimerkiksi puhelinteknologian eturiviin.
Aikamoisia veli- ja siskokultia!
