Suomelle viisi olympiamitalia
Kolumni
Talousmittarien perusteella Suomi saa pian alkavissa Lontoon olympialaisissa viisi mitalia, joista yhden kunniaksi soitetaan Maamme-laulua.
Olympiakuumemittarin lukemat nousevat täällä Lontoossa ja Britanniassa kohta kriittisiin lukemiin. Lehdistökutsuista päätellen kuume on tarttunut jo ainakin jokaiseen pr-ihmiseen ja julkiseen organisaatioon eikä siltä enää voi välttyä edes itseään kunnioittava investointipankki. Ei, vaikka pankilla ei ei tiettävästi ole mitään tekemistä olympialaisten kanssa, eikä se ole edes englantilainen.
Amerikkalaisella investointipankki Goldman Sachsilla on kuitenkin isoja toimintoja Lontoossa, mistä se on valjastanut muun maailman kollegansa tutkimaan olympialaisia, niiden talousvaikutuksia ja tietenkin myös urheilijoiden menestystä.
Ennustamisesta elantonsa hankkivat ekonomistit ovat laatineet tulevien olympialaisten mitalitilaston, jonka perusteella Suomi saa viisi mitalia. Siis yhden enemmän kuin edellisissä kesäolympialaisissa, mutta vain yksi mitaleista on kultainen.
Ruotsin kuudesta mitalista kaksi on kultaa, joten väkilukuun suhteutettuna se pärjää Suomea heikommin. Kymmenen mitalin – ja kolmen kullan - norjalaiset ovat sekä absoluuttisesti että suhteellisesti parhaita pohjoismaalaisia. Heillähän on öljyäkin.
Olympialaisten mitalitilastossa Goldman Sachs sijoittaa USA:n ykköseksi ja Kiinan kakkoseksi. Kultamitaleissa se uskoo brittien nousevan kolmanneksi, mutta kokonaistilastossa tämä paikka kuuluu Venäjälle. Pistesijoille nousevat myös Australia ja Ranska, joka päätyy samaan mitalimäärään Saksan kanssa, mutta on suhteellisesti parempi pienemmän väkilukunsa vuoksi.
Merkittävä
kotikenttäetu
Goldmanin ennuste perustuu taloudellisiin mittareihin, maan väkilukuun ja aikaisempaan menestykseen sekä kotikenttäetuun. Aikaisempien kisojen perusteella kotikenttäedun vaikutus mitalisaaliiseen on peräti 54 prosenttia.
Ekonomisti Huw Pillin mukaan kotikenttäetu näkyy etenkin lajeissa, joissa paikallistuntemuksesta on hyötyä. Britannialla on syytä odottaa paljon esimerkiksi pyöräilystä ja purjehduksesta. Uimaritkin pärjäävät yleensä tavallista paremmin kotikisoissaan.
Kotikenttäetu on merkittävä myös arvostelulajeissa kuten voimistelussa ja painissa. Saattaa olla, että kisatuomarit kohtelevat isäntämaan urheilijoita hivenen reilummin kuin muita. Ehkä vain siksi, että he ovat inhimillisiä ja kiitollisia isäntamaan vieraanvaraisuudesta.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Yksi selitys voimakkaalle kotikenttäedulle löytynee motivaatiosta. Urheilijat haluavat menestyä nimenomaan omiensa edessä ja lisäksi kisahuuma alkaa isäntämaassa huomattavasti aikaisemmin kuin muualla.
Goldman ei perusta ennustettaan urheilijoiden nimiin eikä yksittäisten urheilijoiden odotuksiin tai taustaan, mutta maan perinteinen menestys on mittarissa mukana. Goldmanin ekonomistit eivät osaa nimetä montaakaan brittiurheilijaa.
Silti he uskaltavat laskea, että kotiyleisön siivittämässä hurmiossa peräti 30 brittiurheilijaa yltää voittoon asti ja mitaleja tulee kaikkiaan 65.
Raha ratkaisee
Mitalitilastoja selittävät pitkälti myös maiden elintasoerot. Vauraammat maat menestyvät muita paremmin, mutta vaurauden merkitys tasaantuu tietyn tason jälkeen. Elintasoa merkittävämpi mitalien selittäjä onkin maan kasvuympäristöluku (Growth Environment Score).
Goldman Sachsin kasvuympäristöluvussa on mukana monenlaisia tekijöitä maan poliittisesta tilasta ja ihmisten koulutustasosta aina tuottavuuteen ja teknologiseen edistykseen saakka. Niiden perusteella se antaa kullekin maalle oman pisteluvun. Olympiaraportissaan Goldman Sachs piirtää eri maiden kasvuympäristöluvuista ja niiden olympiamenestyksestä kauniisti korreloivan käyrän.
Ehkä norjalaiset todellakin urheilevat muita pohjoismaalaisia paremmin pelkän öljyn vuoksi.
