Nahkamaitoa ja valeolutta

Viime sunnuntaina söimme illallista uudessa thairavintolassa. Illan mittaan kiinalainen ystävä purki mieltään tämän maan ruokakulttuurista, ei siis kulinarismista vaan ruuan laadusta.
Hän puhui siitä, miten kiinalaisnaiset ovat todella huolissaan elintarvikkeiden kasvatuksessa, säilömisessä ja valmistuksessa käytettävistä aineista ja niiden vaikutuksesta perheenjäsenten, varsinkin lasten terveyteen.

Kiinalaisilla keskustelupalstoilla käydään jatkuvaa keskustelua siitä, mistä löytää puhtaita elintarvikkeita ja kuinka välttää teollisia valmisteita. Tai kuinka palata taaksepäin aikaan, jolloin kaikki ateriat valmistettiin kotona perusraaka-aineista.

Keskustelu elintarvikepuhtaudesta nousi näkyvästi esille runsaat neljä vuotta sitten Pekingin olympialaisten alla. Silloinhan Kiinan viranomaiset lupasivat julkisesti, että urheilijoille tarjoillaan puhdasta ruokaa. Näin he tavallaan myönsivät, ettei kiinalainen ruoka ole aina terveellistä.

Elintarvikkeissa koko ja
kaunis ulkonäkö on valttia

Kiinalaiset kotiäidit valittavat, että heidän täytyy tyytyä ostamaan sitä mitä supermarketit tarjoavat. He eivät myöskään luota lukuisien elintarviketorien vihannes-, hedelmä- tai lihatarjontaan.

Maitotuotteiden valmistajat ovat kärähtäneet erityisen usein erilaisista kepulikonsteista. Mutta kaupoissa on edelleen tarjolla vain muutaman suuren valmistajan tuotteita. Sisä-Mongolian tuottajat hallitsevat kauppojen maito- ja jugurttihyllyjä.

Toistuvat ja usein paljon huomiota herättäneet ruokaskandaalit ovat nakertaneet kiinalaisten uskoa siihen, että valtio korjaisi tilanteen. Valtio ei joko pysty tai halua puuttua asiaan riittävällä teholla ja ankaruudella.

Kasvisten ja hedelmien kasvatuksessa päämääränä on suuri tuotto ja kaunis ulkoasu. Liiallisen lannoituksen ja kastelun seurauksena hedelmät ja kasvikset ovat usein suuria ja vetisen mauttomia, mutta lisäksi ne voivat olla epäterveellisiä.

Viljelijöillä ja välittäjillä on omat temppunsa vakuuttaa ostajat vihannesten tuoreudesta. Esimerkiksi tuorekurkut, joita Kiinassa syödään todella paljon, saattavat näyttää juuri poimituilta, kun niissä on vielä kukka mukana. Kurkut saadaan tietyillä kemikaaleilla tuottamaan uusia kukkia jälkijättöisesti.

Kasvuhormoneja, melamiinia,
suolahappoa, viemäriöljyä

Kiinan elintarvikealalla on innovoitu muun muassa muovimaito, jonka proteiinipitoisuutta nostettiin melamiinilla. Nahkamaidossa taas vesitetyn maidon proteiinipitoisuus saatiin korkeammaksi lisäämällä siihen nahkajätteestä uutettua proteiinia. Tosin samalla maitoon tuli nahan pehmittämisessä käytettyjä myrkyllisiä kemikaaleja.

Vesimelonit saatiin kasvamaan hurjasti ruiskuttamalla niihin kasvuhormoneja. Muutamat keksivät tehdä rahaa keinotekoisilla sian korvilla ja kananmunilla. Tuoreimpia paljastuksia on formaldehydistä ja suolahaposta valmistettu valeolut.

Eräässä julkisuuteen tulleessa tapauksessa vihannesten kasvuun oli potkittu vauhtia käsittelemällä niitä säilöntäaineena käytetyllä natriumnitriitillä, urealla, antibiooteilla ja kasvihormoni 6-benzyladeninella.

Alumiinipullat syntyivät kun höyrytettävää leipää nostatettiin metallipitoisella leivinjauheella.

Avatar-sianliha hehkuu pimeässä. Hehkuva sianliha on Shanghain viranomaisten mukaan syömäkelpoista, kun se kypsennetään kunnolla. Pimeässä näkyvä hehku syntyi fosforesenssibakteereista, jotka olivat kyllästäneet lihan.

Erään selvityksen mukaan joka kymmenes kiinalainen ateria kypsennetään kierrätetyssä öljyssä. Hyvin usein tuo öljy on otettu talteen ravintoloiden viemäreistä. Ravintolat ja katukeittiöt kaatavat, sitten kun kaatavat, käytetyn öljyn myös sadevesiviemäreihin.

Kissanlihavartaat
maistuvat ihan hyviltä

Kun luottamus viranomaisten ruokavalvontaan puuttuu, villitkin huhut leviävät ruokakeskustelussa.

Tai ehkäpä kyse on tosiasiasta, kun lehdessä kerrotaan, että katugrillaajien myymästä lampaan tai vuohen lihasta 80 prosenttia on itse asiassa kissan lihaa. Hyvällä ruokahalulla minä olen näitä pikkuruisista lihanpaloista koottuja vartaita syönyt. Väitettä perustellaan sillä, että Kiinassa on vain vähän lampaita.

Kanan siivet ovat suosittu ruokalaji, joka on tarjolla lähes jokaisessa kiinalaisravintolassa. Mistä niitä siipiä riittää niin paljon? Kuulemma tarkoin vartioiduissa suurissa kanaloissa tuotetaan epämuodostuneita kanoja, joilla on useita siipipareja.

Eläinten kasvua vauhditetaan hormoneilla, jotka sitten siirtyvät ihmisiin. Ne ovat jopa käynnistäneet viisivuotiaan tytön kuukautiset.

Doupatut eläimet tuottavat
rasvatonta lihaa

Mutta aika hurjia Kiina-tarinoita liikkuu myös koko maailman mediassa. Alkuviikosta Suomen Tietotoimisto ja Reuters välittivät uutisen, jonka mukaan Kiinan viranomaiset ovat ohjeistaneet, että leirikeskusten ulkopuolella olympialaisiin valmistautuvien urheilijoitten pitää pidättäytyä liharuoista vahinkodopingin välttämiseksi.

Ongelmana on klenbuteroli. Täällä lihantuottajat käyttävät sitä tuottamaan vähärasvaisempaa lihaa. Se on suoritusta parantava stimulantti ja kasvattaa myös ihmisen lihasmassaa. Klenbuterolin löytyminen urheilijan elimistöstä johtaa kilpailukieltoon.

Jiangsun maakunnassa isänmaallinen siankasvattaja uskoo, että hänen puhdas tuotteensa voi olla ratkaisu. Hän lahjoitti kolme tonnia lihaa urheilijoille, kun kuuli kiellosta. Hän sanoo syöttävänsä sioilleen vain maissia, soijaa ja vehnänleseitä.

Etelä-Kiinassa harjoitteleva maan maratonjoukkue kasvattaa itse kanoja syötäväksi, ollakseen varma  ettei syö vahingossa kiellettyjä aineita. He käyvät lihaostoksilla paikallisella jakkifarmilla, saadakseen puhdasta pihvilihaa.

Verkkokartta ongelmaruuan
löytöpaikoista

Kiinalainen verkkopalvelu ”Heittäkää se ulos ikkunasta” kokoaa tietoja elintarvikkeiden turvattomuuteen liittyvistä aiheista. Shanghailaisen opiskelijan Wu Hengin perustaman palvelun tietokannassa on tähän mennessä yli 3 000 uutisjuttua ja artikkelia.
Zhichuchuangwai-palvelu sijoittaa vuodesta 2004 alkaen kerätyt tiedot interaktiiviselle kartalle. Wulla on apunaan yli 30 vapaaehtoista keräämässä tietoja.

Pihvejä rakastava Wu sai herätyksen tapahtumasta, jossa sianlihaa muutettiin pihviksi syöpää aiheuttavilla lisäaineilla. Palvelun nimi heijastaa Wun asennetta ruokaongelmiin. Hänen mielestään epäterveellinen ruoka sekä sen tuottajat ja myyjät olisi heitettävä ulos ikkunasta.

Myös Shanghain kaupunki on joutunut reagoimaan ihmisten kasvavaan huolestumiseen. Maaliskuussa se avasi puhelinpalvelun ottamaan vastaan valituksia ruoka-aineista. Se tarjoaa jopa 200 000 juanin palkkiota elintarvikeongelmien paljastamisesta.

Siistimiskampanja alkaa, mutta...

Pekingin keskushallitus julkisti tiistaina kolmivuotisen suunnitelmansa elintarvikealan siistimiseksi. Se ei ole kovin konkreettinen eikä toteuttamisaikataulua ole. Luvassa on raskaampia rangaistuksia, määräyksiä rikkovien valmistajien laittamista mustalle listalle ja julkisia tietokantoja yritysten turvatilastoista.

Peking aikoo myös lisätä elintarvikkeiden laadun alueelliseen indeksiin, jolla alueita verrataan keskenään.

Mutta niin kauan kuin elintarviketuotanto on niin sirpaleista kuin se on, kattavien valvontajärjestelmien luominen on mahdotonta.

Olisi kuitenkin suuri edistysaskel, jos maan suurtuottajien elintarvikeketjut saataisiin pätevään valvontaan. Silloin ihmiset voisivat luottaa edes niiden elintarvikkeiden myrkyttömyyteen.