Briteistä briteimmät
Kolumni
Britannian valkoiset alkuasukkaat arvostavat brittiläisyyttään kouluasteikolla mitattuna vain kuuden ja puolen verran, mutta maan muslimeille kansalaisuus on kasimiikan arvoinen.
Olen immigrantti, joka muiden tuontibrittien tavoin arvostaa uutta kansalaisuuttaan. Toivon Andy Murrayn voittoa Wimbledonin tenniskisassa ja jännitän brittiurheilijoiden puolesta olympialaisissa, vaikka olen tietenkin myös suomalainen.
Britanniassa on pitkään ihmetelty, mitä brittiläinen identiteetti oikein on ja mitä sen pitäisi sisältää. Tämä kesä on omiaan nostattamaan kansallistuntoja, kun kesäkuun alussa juhlittiin kuningattaren vallassaolon 60-vuotispäivää ja heinäkuun lopussa alkavat olympialaiset. Moni talo on koristautunut brittilipuin.
Kun kaksi tutkimuslaitosta, Institute for Social and Economic Research ja Institute for Education, äskettäin selvitti Britannian asukkaiden asenteita, tutkijoita odotti yllätys. Peräti 40 000 haastattelun perusteella selvisi, että briteistä briteimpiä ovat maahanmuuttajat.
Kun vastaajia pyydettiin arvioimaan kouluasteikolla sitä, kuinka tärkeää brittiläisyys on heille, pakistanilaiset ja bangladeshiläiset antoivat arvosanaksi kahdeksan miinus. Lähes jokainen heistä on muslimi. Intiasta, Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet arvostivat brittiläisyyttään seitsemän ja puolen verran.
Kiinalaiset ja karibialaiset päätyivät seitsemän miinukseen, mutta maan valkoiselta kantaväestöltä brittiläisyydelle liikeni vain kuusi ja puoli. Minun kaltaisteni pienten maahanmuuttajaryhmien edustajat arvostivat brittiläisyyttään seiskan verran.
Kulttuuritesti tulokkaille
Kansallisuustunteisiin vaikutti etnisen taustan lisäksi myös ikä, koulutustaso ja asuinpaikka, mutta ne selittivät asenne-eroja selvästi etnistä taustaa vähemmän. Nuorille, korkeasti koulutetuille ja Skotlannin asukkaille brittiläisyys on vähän vähemmän tärkeää kuin muille.
Britanniassa on pitkään ollut käytössä kansalaisuustesti, jonka läpäisy on edellytyksenä kansalaisuudelle. Aikaisemmin kokeessa kysyttiin lähinnä asioita, joita tuntemalla selviää brittiläisestä arkipäivästä. Lisäksi kysymyspatteristoon kuului knoppologiaa – hakijan piti esimerkiksi tietää, että Britannian naiset saivat oikeuden avioeroon vuonna 1857.
Pian kansalaisuuskysymykset alkavat testata hakijoiden tietoa Britannian historiasta ja kulttuurista. Tärkeimpien laulujen sanat, kirjailijoiden teokset ja merkittävimmät historian tapahtumat on osattava ulkoa, jotta maan passi heltiäisi.
Testin suunnittelijat haluavat varmistaa, että maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan brittiläiseen yhteiskuntaan. Asennetutkimuksen perusteella huoleen ei ole aihetta. Maahanmuuttajat haluavat olla brittejä.
Kieli- ja oppineisuuskoe
Kansalaisuustestit ovat käytössä monissa maissa. Suomessakin niistä on keskusteltu. Koekysymyksiä pohditaan kiivaasti, niitä arvostellaan ja niitä ihmetellään.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Täkäläisen testin läpäistyäni olen vahvasti sitä mieltä, että kysymykset ovat jokseenkin yhdentekeviä. Oikeasti testi mittaa hakijan kielitaitoa ja oppineisuutta. Ilman kunnollista kielitaitoa kokeesta ei voi selvitä.
Kun testiä varten hakijoille annetaan taustatietoa luettavaksi, se mittaa ennen kaikkea koulutustaustaa. Yliopiston kirjatenttejä suorittaneille yhden pikkukirjasen pänttääminen on yhden illan työ. Lukion käynytkin selviää siitä helposti. Jotenkuten keskikoulun kahlanneelle lukupaketti voi olla haastava ja hyvin heikosti koulutetuille lähes mahdoton.
Silloin kun läpäisin brittiläisen kansalaisuustestin, osasin naisten avioeropäivän lisäksi luetella Englannin, Skotlannin, Walesin ja Irlannin kansallispyhimykset ja tiesin myös niiden juhlapäivät. Enää en niitä muista.
