Surunvalitteluja Nokiasta
Kolumni
Maailmalla kulkeva suomalainen saa nyt vastaanottaa surunvalitteluja Nokian kohtalosta. Potilas on teho-osastolla.
Kun menin viime viikolla haastattelemaan erästä englantilaista lordia EU-asioista, hänen ensikommenttinsa olivat surunvalitteluja Nokian kohtalosta. Suomalaiselle entisen kansallisylpeyden tilan selittely on tuskallista.
Yritin pitää äänensävyni kepeänä, kun totesin yrityselämän olevan kaikille ajoittaista ylä- ja alamäkeä ja ettei yksikään yritys pysy maailman huipulla ikuisesti. Uskalsin toivoa, että Nokia tekisi Applet ja nousisi uudelleen. Tai vähintäänkin IBM:t ja muuntautuisi maailman johtavasta laitetoimittajasta mahtavaksi konsulttitaloksi.
Yhtä hyvin Nokia voi kuolla. Se on nyt henkitoreissaan teho-osastolla makaava potilas, jonka diagnoosista lääkäritkään eivät ole ihan varmoja ja jonka ennustetta ei siksi kukaan voi tehdä. Nokian lähipiiri – siis me suomalaiset – saa välittää sille parane pian -kortteja samalla kun niiden lähettäjät varautuvat muistopuheisiin.
Suomalaisetkin varautuvat niiden vastaanottoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi jo olevansa surullinen Nokian kohtalosta. Surullinen-sana on kuultu myös entisten Nokian johtajien suusta.
Taloustiedot
Enemmän kuin yhtiö
Jos yhtiö tuottaa ihmisille surua, se on ollut heille enemmän kuin pelkkä yhtiö.
Kymmenen vuotta sitten samaan Lontoon taksiin sattunut nuori englantilaismies kehuskeli työpaikallaan jo ennen kuin hän kuuli minun olevan suomalainen. Hän oli Nokialla töissä. Hän tunsi suunnatonta työpaikkaylpeyttä.
Tuttavapiiriini kuuluu lukuisia ammattiylpeyttä tuntevia ihmisiä: opettajia, sairaanhoitajia, insinöörejä, toimittajia. Me esittelemme mielellämme ammattiamme, mutta vain harva kehuskelee työnantajallaan. Nokialla työpaikkaylpeys oli ennen suurempaa kuin ammattiylpeys. Yhtiö oli enemmän kuin työnantaja.
Nokia voi vielä nousta, vaikka sen poismenoa jo laajasti ounastellaankin. Todella menestyvä teknologiayritys on kuitenkin lähipiirilleen enemmän kuin pelkkä yhtiö ja palkollisilleen enemmän kuin pelkkä työnantaja.
Todella menestyvä yhtiö on asiakkailleen enemmän kuin tavarantoimittaja. Se tuo heille tunteisiin ja persoonaan vetoavaa lisäarvoa. Nokia ei ole siihen pystynyt enää aikoihin.
Nokia unohti nörtit
Jossain vaiheessa Nokia lakkasi ymmärtämästä, että jos eivät nörtit rakastu sen tuotteisiin, niin uusien tuotteiden ensimmäiset omaksujat puuttuvat. Jos heitä ei ole, ei synny hittituotteitakaan. Jokaisesta nörtin intohimosta ei tule hittä, mutta ilman intohimoja hittejä ei tule lainkaan.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Nokian ensimmäiset virheet tapahtuivat varmaan kauan sitten, mutta viimeisimmillä teoillaan se on vihastuttanut nörtit perinpohjaisesti. Symbian-käyttöjärjestelmän kehityksestä se oli liian pitkään hiljaa – ja sitten kertoi lopettavansa sen. Meego onnistui ihastuttamaan ainakin joitakin nörttejä, mutta sitten sekin lopetetiin. Kehitysmaiden älypuhelinten käyttöjärjestelmän kehitys keskeytettiin.
Nörttejä ei lainkaan lohduta, että Nokian uusimpiin Windows-puhelimiin ei ainakaan näillä näkymin ole tarjolla Windowsin pian tulevaa uutta versiota. Puhelin on siis susi jo syntyessään.
Nokialla on edessään kova työ noustakseen sairasvuoteeltaan edes IBM:n kaltaiseksi muuntautuneeksi entiseksi jätiksi. Apple-tyyppiseen uuteen tulemiseen se tarvitsisi rakastuneita nörttejä niin yhtiön sisälle kuin sen ulkopuolelekin. Onko heitä enää missään?
