Omistajien kapina
Kolumni
Kansa on vuosikausia vihannut “lihavia kissoja” eli yritysjohtajia, joiden palkkapussit paksunevat tuloksia tuhdimmiksi. Nyt osakkeenomistajatkin ovat oppineet laskemaan ja tyrmäävät perusteettomat palkkiot.
Lihava kissa ei ole mairitteleva nimitys edes ylipalkatulle yritysjohtajalle. Se ei viittaa pelkkään ylenpalttiseen palkkaan, vaan myös laiskuuteen, itsekkyyteen ja elämän helppouteen.
Populistista herravihaa lietsova nimitys ei tunnusta, että useimmat johtajat ovat lahjakkaita, ahkeria ja rohkeita ja lisäksi he ovat valmiita uhraamaan ison osan elämästään ja vapaa-ajastaan yritykselle, joka melko todennäköisesti jossain vaiheessa potkii heidät surutta ulos. Kultaisen kädenpuristuksen tukemana, mutta ilman kiitosta ja kunniaa.
Yritysten osakkeenomistajat ovat kuitenkin tähän saakka ajatelleet, että hyvästä työstä pitää maksaa kilpailukykyinen palkka. Sopivien, pätevien, uhrautumishaluisten, päätöksentekokykyisten ja julkista arvostelua kestävien potentiaalisten johtajien joukko ei ole suuren suuri.
Brittiyritysten johtajat oppivat kuitenkin arvostamaan itseään vähän liikaakin, kun he kasvattivat palkkapottiaan kolmanneksella pelkästään viime vuonna, vaikka kaikilla muilla meni huonosti. Työntekijöiden palkat polkivat paikoillaan eivätkä yritysten markkina-arvot juuri nousseet.
Palkka
ohitti tuotot
Lontoon pörssin sadan suurimman yrityksen indeksi oli alimmillaan vuonna 2009, mutta viiden vuoden takaista tasoaan se ei ole saavuttanut vieläkään. Viimeisten parin vuoden aikana indeksi on vaihdellut eikä siitä löydy sen enempää kasvu- kuin laskutrendiäkään.
Omistajat jäivät vaille tuottoja omistuksistaan. Yritysjohtajat eivät sitä huomanneet, vaikka jo vuosi sitten yhtiökokouksissa oli merkkejä osakkeenomistajien palkkakapinasta. Silloin pienomistajat pullikoivat.
Tänä vuonna monet isotkin osakkeenomistajat tajusivat olevansa oikeasti pienten osakkeenomistajien yhteenliittymiä ja ryhtyivät ajamaan omien omistajien asiaa. Kun puolet pörssiyhtiöiden brittiläisestä omistuksesta on isojen vakuutusyhtiöiden sekä eläke- ja sijoitusrahastojen käsissä, niin niiden taustalta löytyy tavallista kansaa vakuutuksineen ja eläkkeineen.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Viimeisin osakkeenomistajien kapinan uhri on mainosjätti WPP:tä johtava Martin Sorrell. Hän halusi 30 prosentin palkankorotusta, jonka muut omistajat tällä viikolla tyrmäsivät. Sorrell on yrityksen perustaja ja kasvattaja, mutta edes hänen asemansa ei ole enää pyhä.
Ennen WPP:tä brittiläiset osakkeenomistajat äänestivät nurin vakuutusyhtiö Avivan, lääkejätti AstraZenecan ja mediayritys Trinty Mirrorin johtajien palkkaehdotukset. Yhtiöiden johtajat joutuivat eroamaan.
Pelisäännöt
uusiksi
Sanomalehti Times kutsuu tämänvuotisia yhtiökokouksia “osakkeenomistajien kevääksi”. Osakkeenomistajia edustavien rahastojen johtajien ja muiden jättiyritysten johtajien kotoisa kerho rakoilee. Siihen, että kaikkien rahastojen kaikki johtajat toimisivat omien sijoittajiensa tahdon mukaisesti on vielä matkaa, mutta muutos on alkanut.
Rahastojohtajien ja muiden johtajien keskinäinen sulle-mulle-peli ei enää vetele, vaan osakkeenomistajien edustajien on vihdoinkin ymmärrettävä, ketä he oikeasti edustavat.
Siis sinua ja minua: vakuutuksenottajaa, eläkkeenmaksajaa, pientä rahastosijoittajaa.
