”Potkimme ulos sen nartun”

Kampanjaan liittyy kuitenkin pahanlaatuista ulkomaalaisvihamielisyyttä, joka menneisyydessä on ryöpsähtänyt yli laitojen – ehkä viranomaisten tuella tai ainakaan viranomaiset eivät ole niitä estäneet.

Toukokuussa ulkomaalaisvastaisuuden kärkeen nousi ehkä Kiinan englanninkielisen television tunnetuin julkkis, Yang Rui.

Yang Rui on Kiinan television englanninkielisen kanavan ajankohtaisohjelman Dialoguen päätoimittaja ja toinen vetäjä. Ohjelma on kanava 9:n keskeisin ohjelma uutisten jälkeen. Se on Kiinan virallisesti omaksuman pehmovoimapropagandan peruspilareita. Pehmovoima sanaa käytetään Kiinan voimakkaasti kasvavasta kulttuuri- ja mediaviennistä.

Katkaiskaa
käärmeen pää

Yang Rui neuvoi blogissaan yleisen turvalliseen virastoa eli poliisia:

– Yleisen turvallisuuden virasto haluaa siivota pois ulkomaalaisen roskan: Pidättääkseen ulkomaiset roistot ja suojella viattomia tyttöjä poliisin pitää keskittyä tuhoaluille (opiskelija-alueella) Wudaokouhun ja (juopottelualueelle) Sanlituniin.

– Katkaiskaa ulkomaalaisen käärmeen pää.

– Ihmiset, jotka eivät löydä töitä USA:ssa tai Euroopassa tulevat Kiinaan nappaamaan meidän rahamme, harjoittamaan ihmiskauppaa ja houkuttelemaan ulkomaille muuttoon petollisilla valheillaan.

– Ulkomaiset vakoojat etsivät kiinalaisia tyttöjä salatakseen vakoilunsa. He tekeytyvät turisteiksi samalla keräten karttoja ja gps-dataa Japania, Koreaa ja länttä varten.

– Potkimme ulos sen ulkomaalaisen nartun ja lopetimme Al-Jazeeran Pekingin toimiston. Meidän pitäisi vaientaa ne, jotka demonisoivat Kiinaa ja lähettää heidät helkkariin.

Teksti olisi kovaa kapakkapuheeksikin, mutta tunnetun päätoimittajan kirjoittamaksi se on lähes uskomatonta.

Maasta potkitulla nartulla Yang Rui viittaa Al Jazeeran kiinalaisjuuret omaavaan mutta Yhdysvaltain kansalaisuuden omaavaan toimittajaan Melissa Chaniin, jolle ei enää myönnetty viisumia.

Yang Ruin asema kiinalaisessa mediamaailmassa on erittäin näkyvä. Hänen alaisuudessaan tai kanssaan työskennelleiden henkilöiden nettikommenttien mukaan hän on erittäin tietoinen omasta tärkeydestään.

Yang Rui julkaisi kommenttinsa omassa Weibo-mikroblogissaan.  Weibo on suunnilleen samassa asemassa kuin Twitter länsimaissa. Mikroblogin kommentin pituutta selittää se, että kiinan kielen merkeillä pystyy sanomaan paljon enemmän kuin samalla määrällä aakkosia. Hänellä on valtava yleisö Weibossa: blogia seuraa 800 000 ihmistä.

Ulkomaalaisvihamiehiset kommentit ovat aiheuttaneet melkoisen mediamyrskyn ainakin englanninkielisten keskuudessa. Netti tulvii Yang Ruin blogimerkintään liittyviä vastaan ja puolesta olevia kommentteja.

”Se oli vain
hetken reaktio”

Myös Yang Rui on kommentoinut aiheuttamaansa mediakohua. Hän on uhannut vetää oikeuteen Pekingissä asuvan amerikkalaismiehen, joka on kutsunut häntä netissä ksenofobiseksi, muukalaisvihamieliseksi. Hän on myös toimittanut vastineen The Wall Street Journalille lehden julkaisemasta uutisesta, koska siinä on hänen mielestään käännösvirhe.

Vastineessaan Yang Rui selittelee sanoen, että suurin osa ulkomaalaisista on tietenkin kunnollisia ihmisiä, mutta päätyy sanomaan, että kirjoitti suutuspäissään ja hänen sanansa olivat reaktio nettivideoihin. Hän viittaa kahteen netissä levinneeseen videoon, jotka näyttävät ulkomaalaisten rumaa käytöstä.

– Se oli hetken reaktio eikä mitään muuta.

Yhdessä videossa Pekingin sinfoniaorkesterin venäläinen muusikko istuu junassa jalat edessä olevan istuimen selkänojan päällä. Hän ei suostu poistamaan jalkojaan, vaikka paikalla istuva nainen valittaa niiden koskevan hänen tukkaansa. Hölmö muusikko menee vielä töräyttämään julki ammattinsa. ”Nettipoliisit” selvittivät hänen työpaikkansa tuota pikaa. Muusikko on tiettävästi paennut Venäjälle.

Tuoreempi video näyttää humalaisen brittimiehen käymässä kadulla nuoren kiinalaisnaisen kimppuun. Video alkaa kohdasta, jossa sivullinen tulee jo hätiin, kun britti ilmeisesti on kourimassa kukkapenkissä makaavaa, apua huutavaa naista. Mies yrittää poistua, mutta kiinalaismiehet ottavat hänet kiinni ja hakkaavat ja potkivat häntä. Mies oli pidätettynä parikymmentä päivää ja hänet on passitettu ulos Kiinasta.

Väärin käännetty:
Ei narttu vaan äkäpussi

Vakavampana syytteenä itseään vastaan Yang Rui pitää sitä, että hänen sanomistaan on vääristelty, toisin sanoen hänen käyttämänsä sana pofu (泼妇) on käännetty englanniksi sanalla bitch, narttu. Hän viittaa suosittuun käännöspalvelun ja sanakirjaan, jotka antavat käännöksen shrew, joka taas suomeksi voi olla päästäinen tai äkäpussi. Pofu kääntyy myös sanaksi vixen, jonka suomentuu naarasketuksi, riitaiseksi naiseksi tai uskaliaaksi tai hekumalliseksi naiseksi.

Sanoilla saivartelu ei muuta Yang Ruin viestiä, jotka hän vahvistaa vielä muilla ulkomaalaisvihamielisillä postauksillaan.

Olen usein katsonut Yangin vetämää Dialogi-ohjelmaa. Sen keskusteluformaatti ei ole erikoisen mielenkiintoinen, mutta usein siinä käsitellään tärkeitä aiheita. Monissa, varsinkin rajakiistoihin liittyvissä kysymyksissä Yang Ruin yltiökiinalainen asenne paistaa läpi.

Ensimmäisen kerran se suorastaan hyppäsi silmille tv-ruudusta, kun puhe oli Kiinan osallistumisesta YK:n toimintaan. Kun yksi vieraista otti esille sen seikan, ettei Kiina maksa sille kuuluvaa osuutta YK:n budjetista, Yang ajoi verbaalisesti hänen ylitseen tuomalla jo uudelleen esille se, että Kiina on lähettänyt eniten apujoukkoja kansainvälisiin katastrofeihin. Kun vieras yritti uudelleen nostaa asian esille Yang tyrmäsi hänet täysin, toisti lauseen apujoukkojen lähettämisestä ja lopetti ohjelman.

Ulkomaalaisia riittää
joka lähtöön

Ulkomaalaisia on Kiinassa runsaasti ilman viisumia ja monet tekevät töitä ilman työlupaa. Osaltaan tämä johtuu maan vaihtelevasta, mielivaltaisesta viisumi- ja työlupakäytännöstä. Määräysten kiertämisen hoitavat useimmiten työnantajat. Esimerkiksi kouluilla ja yliopistoilla on huutava tarve englannin kielen opettajista. Ne palkkaavat opiskelijaviisumilla maassa olevia tai hankkivat kepulikonstilla jonkinlaisen viisumin.

Pekingin toukokuun puolivälissä julistama sadan päivän kampanjan laittomien ulkomaalaisten siivoamiseksi maasta on ollut meneillään jo ainakin vuoden vaihteesta saakka. Yang Ruin kommentit ilmestyivät Pekingin kampanjajulkistusta seuraavana päivänä.

Ulkomaalaisten keskuudessa kyseisestä "siivouskampanjasta" on tiedetty jo useita kuukausia. Englanninkieliset Kiina-blogit, joita on verkossa sadoittain, ovat raportoineet tiukentuneista viisumilinjauksista, pidätyksistä ja maasta passituksista.

Tuttavapiiri täällä Qingdaossa on kertonut vuoden vaihteessa aloitetuista satunnaisista passitarkastuksista, joita ei ennen ollut ollenkaan. Eräs tuttu joutuu lähtemään Kiinasta, koska hänelle ei yli 60-vuotiaana enää myönnettykään työviisumia. Tuttu afrikkalaisnainen katosi yhtäkkiä. Parin viikon päästä selvisi, että poliisi oli napannut ja pitänyt putkassa pitkään ennen kuin antoi hänen ottaa yhteyttä kehenkään.

Henkilökohtaisesti en ole kokenut minkäänlaista vihamielisyyttä kiinalaisen virkakunnan tai kiinalaisten taholta. Tutut ja tuntemattomat kiinalaiset käyttäytyvät edelleen erittäin ystävällisesti.

Ksenofobia uinuu
pinnan alla

Kiinassa suhtaudutaan ulkomaalaisiin usein kaksijakoisesti. Heitä joko ihaillaan tai heistä tehdään syntipukkeja. Jopa yhden henkilön suhtautuminen voi vaihdella. Esimerkiksi Yang Ruin tytär opiskelee Yhdysvalloissa, kuten häntä on monessa blogissa muistutettu.

Ulkomaalaisvastaisuus kiehuu välillä yli reunojen. Kun kiinalaiset kokevat, että heidän kunniaansa loukataan, he ovat taipuvaisia rankkoihin mielenilmaisuihin.

Yksi muukalaisvastainen massahysterian aalto liittyi olympiasoihdun kuljettamiseen Kreikasta Pekingiin.  Pariisissa protestoitiin Kiinan ihmisoikeuksien puutetta vastaan ja Tiibetin itsenäisyyden puolesta. Protestit estivät olympiasoihdun etenemisen monin paikoin. Soihtu yritettiin sammuttaa viidesti.

Kiinalaiset kimpaantuivat kansallisen kunnian loukkaamisesta valtavasti ja aloittivat enemmän tai vähemmän spontaanisti kaiken ranskalaisen boikotoimisen, mukaan lukien ranskanleipä.

Tuttavani kertoi istuneensa ranskalaisen tavarataloketjun Carrefourin Qingdaon liikkeen vieressä sijaitsevassa Starbucks-kahvilassa, kun kiinalaiset ihmisjoukot osoittivat mieltää tavaratalon edustalla. Mielenosoituspaikalla ei näkynyt yhtään poliisia. Mutta kyllä poliisi silti oli valmiudessa. Heitä oli nimittäin kolmisenkymmentä kahvittelemassa Starbucksissa.

Kiinan Belgradin suurlähetystön
pommitus muistetaan yhä

Yhdysvaltain ja Naton vastaiset mielenosoitukset keräsivät suuria ihmisjoukkoja muun muassa Pekingissä, Shanghaissa, Chengdussa ja Kantonissa vuonna 1999. Pekingin mielenosoitukseen, joka ei sujunut rauhallisesti, osallistui yli 100 000 ihmistä. Kiinalaisten tunteet kuohuivat yli äyräiden amerikkalaisen lentokoneen pommitettua Kiinan Belgradin suurlähetystöä.

Japani ja japanilaiset ovat olleet monien kiinalaisjoukkojen vihanpurkauksien kohteena vuosien aikana. Massaprotestit ovat käynnistyneet muun muassa Japanin kouluissa käytettyjen oppikirjojen teksteistä, japanilaisten kieltäydyttyä Kiinalle osoitetusta anteeksipyynnöstä menneistä julmuuksista ja pääministerin vierailusta väärällä muistomerkillä.

Viime vuosikymmeninä ulkomaalaisvastaiset protestit ovat jääneet rajujen mielenosoitusten asteelle, mutta historiasta löytyy paljon dramaattisempia jaksoja.

Boksarikapina tappoi
kaikkea länsimaista

Karmein esimerkki Kiinassa puhjenneesta ulkomaalaisvihasta lienee boksarikapina. Nimensä kapina sai liikkeestä, joka tunnettiin nimellä Oikeudenmukaisuuden ja harmonian nyrkki (义和团 [Yìhétuán]). Se oli Shandongissa perustettu salaseura. Länsimaalaiset kutsuivat sen jäseniä nyrkkeilijöiksi, boksareiksi, koska seuran jäsenet harjoittivat taistelulajeja ja voimistelua.

Vallan anastanut keisarinna Cixi ei saanut yläluokalta tukea julistaessaan sodan länsimaita vastaan, mutta boxarit ja talonpojat tukivat häntä.

Wikipedian mukaan vuonna 1900 heinäkuun ja elokuun välisenä aikana Kiinassa tapettiin 48 katolista lähetyssaarnaajaa ja 18 000 kiinalaista katolilaista. Lisäksi tapettiin 222 ortodoksista kiinalaista, 182 protestanttista lähetyssaarnaajaa ja 500 kiinalaista protestanttia.

Länsimaiden, Venäjä ja Japanin oli lähettävä 50 000 miehen armeija ennen kuin ne onnistuivat vapauttamaan lähetystöalueelle linnoittautuneet kansalaisensa.

Länsimaalaiset ja Japani rankaisivat ja teloittivat löytämiään boksareita kapinan jälkeen. Wikipedian mukaan kiinalaisten tappiot taisteluissa ja niitä seuranneissa rangaistuksissa olivat rankat. Kiinan armeijan sotilaita kuoli 20 000 ja kaikki boksarit tapettiin.

Tämänkaltaisen historian valossa on ikävä miettiä, mitä Kiinassa voisi tapahtua, jos maan talous sakkaisi. Mistä silloin haetaan syntipukkia.