Suomesta Kreikalle suunnitelma Beta?
Kolumni
Kreikka jatkaa horjuntaansa kohti maksuhäiriötä ja talouden täydellistä halvaantumista. Uutiset talletuspaosta ja käteisen rahan katoamisesta devalvaatiota odottamaan kertovat melko selvää kieltä siitä, kuinka paljon kreikkalaiset itse luottavat hallituksensa kykyyn selvittää tilannetta sen enempää ennen kesäkuun uusintavaaleja kuin niiden jälkeenkään.
Tilannetta kärjistää selkeästi talousavun ehdoista irtisanoutuvan vasemmistopuolue Syrizan kasvava suosio mielipidemittauksissa. Tekeillä näyttäisi olevan kohtalaisen äänekäs jytky.
Jos Kreikan gordionilainen taloussolmu olisi avattavissa kotimaisin poliittisin päätöksin, tilanne ei olisi ongelma. Viimeisten kahden vuoden mittaan nähty draama on kuitenkin lopettamassa avun antajien kärsivällisyyttä. Draamassa Euroopan unionin (EU) maiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuki on sekä estänyt maksuhäiriötä että ostanut Kreikalle aikaa kohentaa tilannetta ilman että mitään todellista on saatu aikaan.
Etenkin saksalaiset äänestäjät, jotka tietävät olevansa joka tapauksessa sekä EU:n tärkein talousmahti että suurin maksaja, alkavat vähitellen kyseenalaistaa Kreikan jatkuvan tukemisen mielekkyyttä. Miksi tuhlata voimiaan ja kannatella hukkuvaa, joka ei itse näytä edes haluavan yrittää pysyä pinnalla? Toistaiseksi tärkein syy Kreikan tukemiseen onkin ollut pelko siitä, että se vetää muita euromaita mukanaan syvyyteen.
Siksi Kreikan etsikkoaikaa on käytetty avustajamaissa myös omien suojausjärjestelmien kehittämiseen. Letkut voidaan irrottaa ilman että avustajat itse ajautuvat merkittävästi pahempaan tilanteeseen. Etenkin, jos vasemmistolainen Syriza-puolue voittaa vaalit ja irrottaa letkut itse, säilyy avustajamaiden omatunto puhtaana. Epävarmuuden päättyminen puolestaan saattaa jopa kohentaa jäljelle jäävän euroalueen tilannetta.
Jytkystä
kaaokseen
On epäselvää, tietävätkö sen enempää Syrizan johto kuin puolueen kannattajatkaan mitä apupaketin ehdoista irti sanoutuminen todella merkitsee. Puheenjohtaja Alexis Tsipras uhosi taannoin Wall Street Journalissa että avun keskeyttäminen merkitsisi muun Euroopan pankeille vakavia tappioita Kreikan jättäessä velkansa maksamatta.
Tämä on epäilemättä totta. Silmiini ei kuitenkaan ole vielä osunut Tsiprasin arviota siitä, mitä se merkitsisi Kreikan kansalle tai maan talouselämälle. Ehkä joku kreikkalainen, joka on siirtänyt eurosäästönsä pankista kotiin patjan sisään tai Sveitsiin, voisi häntä tästä valistaa.
Kreikan maksuhäiriö johtaisi ensimmäiseksi Kreikan valtion ulkomailla omistamien yritysten ja kiinteistöjen takavarikointiin niiden realisointia varten. Kreikkalaispankkien ja yritysten ulkomaiset varannot jäädytettäisiin, ja niiden sitoumukset, kuten luotot sanottaisiin välittömästi irti.
Kaikki maksuliikenne sekä Kreikkaan että sieltä ulos jäädytettäisiin odottamaan, että Kreikan hallitus ilmoittaisi mitä maksuvälinettä maa aikoo vastedes käyttää, millä ehdoin uusi valuutta on vaihdettavissa, ja miten Kreikan keskuspankki aikoo varmistaa vaihdettavuuden.
Kreikan keskuspankin eurojärjestelmään tallettaman valuuttavarannon kohtalo olisi luonnollisesti täysin avoin: Sitä saatettaisiin esimerkiksi käyttää Kreikan valtion tai yritysten ulkomaisten velkojen maksuun. Keskuspankki saisi sitten itse periä näiltä tahoilta varantoaan takaisin heti tilanteen salliessa.
Kreikkalaisten arkielämä olisi luonnollisesti sekaisin. Maksuvälineenä käytettäisiin todennäköisesti savukkeita, kuten Saksassa vuonna 1945–1946. Kukaan ei valvoisi järjestystä, koska muodollinen esivalta, poliisi ja armeija, olisivat taloudellisesti yhtä tuuliajolla kuin kaikki muutkin. Miten toimia, kun palkanmaksusta ei ole tietoa ja esimerkiksi ryöstely takaa suoraan hyödykkeiden saatavuutta?
Punainen risti ja Yhdistyneet kansakunnat (YK) olisivat todennäköisesti paikalla muutaman päivän sisällä. IMF, rikkaat G20-maat ja EU alkaisivat pikavauhtia kehittää tapoja turvata järjestys ja yhteiskunnan perustoiminnot. Yhdysvallat on kiireinen muualla, joten järjestyksen pito jäisi luultavasti EU-maiden kontolle joko YK:n mandaatilla tai ilman.
Ranskan Muukalaislegioona ja Britannian armeija olisivat todennäköisesti nopeimmin mobilisoitavissa Kreikan kaduille. Saksalla ei ole suurempia poliittisia intohimoja lähettää Kreikkaan enää mitään, ja kreikkalaiset haluavat saksalaisia maahan vain turisteina...
Kreikan etsiessä holhouksen alaisena uutta suuntaa ja perusteita yhteiskunnalleen sen pohjoisraja palautuisi takavuosien piikkilankaviidakoksi. Tällä kertaa tarkoitus olisi todella pitää kreikkalaiset aidan takana. Viimeksi se oli virallinen tarkoitus ja todellisuudessa rautaesirippu esti itäisen Euroopan vaeltamista länteen. Aigeian ja Joonian merillä kukoistaisi vilkas epävirallinen matkustajaliikenne Turkin ja Italian suuntiin.
Pölyn laskeuduttua, Kreikan otettua käyttöön uudet drakmat ja obolit, maahan jääneet kreikkalaiset voisivat alkaa sopeutua elintasonsa paluuseen kestävälle tasolle euroajan matalien korkojen luoman kuplan jälkeen. Se, montako vuotta tämä prosessi kestäisi, on avoin arvauskilpailu: Kreikan poliittinen johto ei ole antanut kovinkaan vakuuttavaa kuvaa kyvystään saada maata sopeutumaan muutoksiin.
Takaisin EU:hun Kreikkaa voitaisiin sitten odottaa joskus yhdessä Georgian ja Azerbaidžanin kanssa, muutamia vuosia Turkin jälkeen. Kreikan eurojäsenyydestä puhuminen olisi jonkin aikaa stand up -koomikoiden vakionumeroita kunnes jokin muu aihe, kuten Ranskan suurvalta-asema korvaisi sen. Kreikan eurokolikot saattaisivat nousta keräilykohteiksi.
Suomesta
Beta-suunnitelma?
Kaaos saattaisi palauttaa Kreikan talouden kilpailukyvyn, mutta siitä maksettaisiin inhimillisenä kärsimyksenä helposti kohtuuttoman korkea hinta. Nykyinen, teollisuuteen ja palveluihin perustuva yhteiskuntajärjestelmä on varsin haavoittuvainen, jos järjestelmän perusteet vahingoittuvat.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Häiriöt sähkövirran saatavuudessa vaarantavat paitsi toimistotyöt ja tietoliikenteen myös elintarvikehuollon. Esimerkiksi maitotuotteet pilaantuvat Kreikan ilmastossa nopeasti, mikä vaarantaa nopeasti maan lasten ravitsemuksen katastrofin sattuessa. Kuten maailman vähemmän kehittyneissä osissa on toistuvasti nähty, ei Punainen ristikään aina ehdi ajoissa tuomaan apua.
Kreikan kilpailukyky voidaan kuitenkin pelastaa muutenkin kuin kaaoksen kautta. Käsikirjoitus löytyy EU:n itäisen rajan pohjoispäästä, toisesta sinivalkoisesta tasavallasta, jolla oli ongelmia sopeuttaa taloutensa ja poliittinen päätöksentekonsa talouden säännöstelyn purkautumiseen.
Suomi vapautti pääomatuontiaan 1980-luvulla ja sai helpotusta krooniseen pääomapulaansa. Yhtäkkiä sekä yritykset että kotitaloudet saivat pankista lainaa ilman, että niiden tarvitsi todistaa, että eivät sitä tarvitse. Kotimarkkinat ampaisivat nousuun, asuntojen hinnat kiipesivät korkeuksiin ja teollisuuden hintakilpailukyky länsimarkkinoilla heikkeni kustannustason noustessa.
Kesällä 1991 Suomen markka irrotettiin vanhasta, ulkomaankauppapainotteisesta indeksistään ja kytkettiin euron edeltäjään ECU:hun. Kytkös teki markasta kuitenkin liian vahvan, ja se jouduttiin vaihtamaan uuteen, 14 prosenttia heikompaan markkaan, alle puolessa vuodessa. Uusi kytkös puolestaan murtui, ja markka laskettiin kellumaan, vajaata vuotta myöhemmin elokuussa 1992. Markka heikkeni selvästi.
Ennen ECU-kytköksen muutosta Saksan markan eli D-markan sai noin 1,8 suomalaisella markalla. Kellutuksen alkuvaiheessa D-markka nousi yli 3,30 suomalaiseen kunnes alkoi hiljakseen asettua 3,10 markan tuntumaan. Eurossa Saksan markan arvoksi asettui 3,04 suomalaista.
Kreikka voi periaatteessa tehdä samoin, joskin nopeutetulla aikataululla. Jos Kreikka ilmoittaisi uuden tilivaluutan, drakman, neodrakman tai saman tien vaikka megadrakman käyttöönotosta, ja maan pankkitalletukset ja muut hinnat muutettaisiin uuteen kelluvaan rahayksikköön, kuluisi luultavasti vain muutamia viikkoja tai kuukausia ennen kuin megadrakma löytäisi tason, jolla Kreikan talouden toimintakykyyn luotettaisiin. Sitten se voitaisiin konvertoida takaisin euroksi markkinoiden mukaisella tasolla.
Kytkentätason muutos toisi tietenkin joukon käytännön vaikeuksia. Esimerkiksi Kreikassa liikkuvat käteiseurot tulisi konvertoida uuteen arvoonsa. Siitä voidaan kuitenkin selvitä. Ainakin pankit voisivat konvertoida sisään tulevat talletukset megadrakmoiksi alkuperäiseen muuntokurssiin estääkseen rahojaan patjassa säilyttäneitä hyötymästä devalvaatiosta.
Ulkomaalaisille vaihtokurssi olisi luultavasti markkinoiden asettaman kurssin mukainen, eli käytännössä pankkien tarvitsi vain tarkistaa tallettajien ja rahanvaihtajien passit. On myös mahdollista, että pankit ja muut rahoituslaitokset pidettäisiin kiinni kunnes uusi kiinnityskurssi löytyisi. Vähittäiskaupassa taas hinnat voitaisiin merkitä euroina, jotka konvertoitaisiin kassalla kulloisenkin kurssin mukaisiksi megadrakmoiksi. Näin toimittiin dollarin ja shekelin suhteen 1980-luvun Israelissa. Joka tapauksessa kaaos olisi lyhyempi, ja vähemmän raju kuin letkut kokonaan irrottamalla.
Kävi miten kävi, alkava kesä tulee epäilemättä vaikuttamaan voimakkaasti sekä EU:n että euron tulevaan kehitykseen. Brittilehti The Economist pitää mahdollisena myös sitä, että kriisi johtaa ylikansallisiin, EU-tason valvontaelimiin pääomamarkkinoilla ja siten voimistaa liittovaltiokehitystä. Ratkaisu voi olla käsillä nopeastikin. Vaihtoehto beta saattaa nousta ajankohtaiseksi jo ennen Kreikan vaaleja. Se voi olla ainoa mahdollinen tapa pelastaa Kreikka jytkyltä ja sitä seuravalta pitkältä kaaokselta.
