Kaurismäki pitäisi tuomita
Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki kertoi jokin aika sitten englantilaisessa The Guardian -lehdessä, että rikkaimman prosentin tappaminen olisi ainoa keino pelastaa ihmiskunta.
Kaurismäen ulostulo synnytti kyllä kohinaa, mutta ei yksiselitteistä tuomiota. Kaurismäkeä on sen sijaan puolusteltu muun muassa sillä, että mies on symbolisesti kommunikoiva taiteilija ja haastatteluhetkellä syntymähumalan lisäksi aidossa humalassa.
Kaurismäkeä on puolustettu samankaltaisilla huonoilla argumenteilla, joilla perussuomalaiset ovat yrittäneet vähätellä onnettomimpien seikkailijoidensa lausuntoja. Ohjaajan kohdalla julkisuus on kuitenkin oudolla tavalla hyväksynyt huonot argumentit.
Kaurismäen tavoin humalaisilla teoilla usein kansakuntaa puhuttava kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ei ole voinut vetäytyä puheistaan ja teoistaan alkoholin varjolla. Ei edes vitsiin vetoaminen ole auttanut. Onneksi. Sillä Suomen ei pidä hyväksyä minkään kansanryhmän solvaamista. Ei edes rikkaiden, sillä rikkaus ei tee ihmisestä pahaa, vaikka ei se tietenkään tee kenestäkään hyvääkään.
Kaurismäen lausuntoa ei lievennä sekään, että mies on kuuluisa ja erinomainen elokuvaohjaaja. Pikemminkin se pahentaa asiaa, sillä esikuvilla on aina yhteiskunnassa seuraajia, jotka ottavat asiat liian tosissaan. Siksi esikuvilla on keskivertokansalaista enemmän myös vastuuta.
Väistääkö
lain ulkomailla?
Kaurismäki oli vihapuheessaan myös selvästi rajumpi kuin monet kovemman julkisen tuomion saaneet ihmiset. Esimerkiksi Teuvo Hakkarainen olisi lähettänyt vähemmistöt Ahvenanmaalle, kun Kaurismäki puolestaan suosittelee tappamista.
Olisi äärettömän mielenkiintoista nähdä, miten suomalainen oikeuslaitos suhtautuisi Kaurismäen lausuntoon, jos joku tekisi lausunnosta tutkintapyynnön.
Voisiko vastuusta vetäytyä sillä varjolla, että kyseessä oli englantilainen lehti? Toivottavasti näin ei ole, sillä silloin ulkomaisista nettipalvelimista tulisi suosittuja vihapuheiden levittäjiä.
Suomessa liian
vähän rikkaita
Kaurismäen lausunto ei ollut ainoastaan yksiselitteisen moraaliton, vaan se oli myös typerä. Esimerkiksi Suomen ongelma ei ole, että meillä olisi liikaa rikkaita. Me tarvitsisimme enemmän rikkaita ja vähemmän köyhiä.
Ympärilleen katseleva ihminen näkee, mihin maa ajautuu kun rikkaiden määrä vähenee ja köyhien kasvaa. Salo on hyvä esimerkki kunnasta, jossa uusien optiomiljonäärien tulva on tyrehtynyt ja työttömien määrä kasvanut. Siksi kunnalla on edessään kovat säästötalkoot ja yt-neuvottelut. Kaurismäen maailmassa Salon asiat menevät siis parempaan suuntaan.
Pelkään kuitenkin, että Kaurismäki ei saisi salolaisia iloiseksi, vaikka näyttäisi heille ilmaiseksi elokuviaan.
Ehkä Kaurismäki saa vielä myös omakohtaista ymmärrystä talouden laista, sillä valtion talousarvion kautta rahansa saava Elokuvasäätiö on rahoittanut miljoonilla myös hänen elokuviaan.
Esimerkiksi Le Havre sai säätiöltä 750 000 euroa. Olisi ihme, jos rikkaiden väheneminen ei leikkaisi myös Elokuvasäätiön rahoitusta, vaikka rahat tulevatkin valtion budjettiin veikkauksen ja raha-arpajaisten kautta. Mutta sehän olisi ilmeisesti ohjaajan mielestä vain hyvä asia elokuvalle.










