Neetille töitä!
Kolumni
Toimettomina lojuvien nuorten aktivoiminen käy kalliiksi, mutta heidän aktivoimatta jättämisensä se vasta kallista on.
Muutamia vuosia sitten nuorimman poikani koulussa yksi tyttö löi toista tyttöä ruokajonossa saksenkärjillä päähän. Vasta 15-vuotias lyöjä tuomittiin teostaan yli kolmeksi vuodeksi nuorisovankilaan.
Koko koulu kauhisteli ennenkokematonta tapausta. Saksityttö oli alueen koulujen kiertopalkinto – tyttö, jonka ongelmat, ilkivallanteot, varoitukset ja jälki-istunnot alkoivat kasaantua jo ensimmäisenä koulupäivänä ja josta jokainen koulu halusi vuorollaan nopeasti eroon.
Jos nuorisovankila ei ole tehnyt ihmettä, niin tyttö on nyt vailla työtä, opiskelu- tai harjoittelupaikkaa ellei hän ole päätynyt uudelleen nauttimaan valtion vieraanvaraisuudesta. Hänen kaltaisiaan neetejä (NEET = not in education, employment or training) on peräti kymmenesosa Britannian koulunsa lopettaneista nuorista.
Neetit ovat maan suurin sosiaalinen ongelma. Jo 16-vuotiaana syrjätyviä on hyvin vaikea aktivoida takaisin itsensä elättävien kansalaisten joukkoon. Moni heistä on syntynytkin syrjäytyneenä, sillä useat heidän vanhemmistaan olivat nuoruudessaan neetejä.
Pian nykyisetkin neetit kasvattavat yhä uusia neetien sukupolvia, jotka parhaassa tapauksessa lokoilevat kiltisti syrjäytyneinä sosiaalislummeissa ja pahimmassa tapauksessa opiskelevat käytännön kriminologiaa lukkojen takana.
Palkaton työ
tuli tyrmätyksi
Vaikka neetit ovat brittihallituksen erityisessä sosiaalipoliittisessa suojeluksessa, heidän auttamiseensa ei oikeastaan ole varaa. Menoleikkuri iskee myös neeteihin.
Rahapulainen työministeri Iain Duncan Smith aloitti talvella neetien työkokemusohjelman, jossa maan suuryritykset ottivat heitä palkatta töihin. Neetit saivat työajaltaan työttömyyskorvausta.
Suurin osa mukaantulleista yrityksistä oli vähittäiskauppoja, jotka tarjosivat neeteille lähinnä hyllyjen täyttämistä. Siitä nousi pian melkoinen äläkkä, ja maan marketit saivat kuulla olevansa orjatyönantajia. Yritykset hylkäsivät huonoa peeärrää tuovan ohjelman.
Kaupat eivät kuitenkaan palkkaa neeteja edes hyllyjen täyttäjiksi, sillä siihenkin on tarjolla ihmisiä, joilla on jo aiempaa työkokemusta. Britannian nuorista viidesosa on työttöminä – ja heistä arviolta puolet on neetejä, toinen puoli työllistynee pikkuhiljaa aikojen parantuessa.
Palkattoman työn ohjelma ei kuitenkaan ollut neetejen kannalta täysin epäonnistunut. Kolmasosa heistä onnistui sen jälkeen pääsemään palkallisiin töihin.
200 tunnissa
tuloksia
Konsulttiyritys Ernst & Young teki äskettäin käytännön kokeen siitä, kuinka kaikkein kurjimmassa jamassa olevat neetit nostetaan ylös toimettomuuden ja mahdollisesti jopa rikollisuuden tieltä. Yhtiö valitsi 20 lontoolaisen Tower Hamletsin kunnan kurjinta neetiä ohjelmaan, jolla heitä autettiin löytämään järkevää tekemistä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Yrityksen työntekijät käyttivät nuorten opastamiseen, auttamiseen ja henkilökohtaiseen konsultointiin yhteensä 4 000 työtuntia, siis 200 yksityistuntia jokaista neetiä kohti. Viiden viikon kokopäivätyön verran.
Neetit saivat kouluunsa oman syrjäytysongelmiin perehtyneen opastajan ja lisäksi he saivat varjostaa Ernst & Youngin työntekijöitä näiden työpaikalla. Ohjelman neeteistä vai pari ei onnistunut löytämään työtä tai opiskelu- tai harjoittelupaikkaa.
Kokeen perusteella yhden neetin nostaminen maksaa oppivelvollisuuden loppumisen aikoihin vähintään 4 000 euroa, siis valtavasti.
Summa on silti mitätön verrattuna neetien tuomiin tulevaisuuden kustannuksiin. Jokaisen toimettoman elättäminen maksaa yhteiskunnalle kymmeniä tuhansia vuodessa. Jokainen vanki vie veronmaksajilta 50 000 euroa vuosittain.
Saksityttö ehti tehdä yhteiskunnalle 150 000 euron laskun jo ennen kuin oli täysi-ikäinen. Muutaman tonnin sijoituksella tuo lasku olisi varmaan voitu välttää.
