Halleluja näitä maisemia!
Kolumni
Näitä maisemia on vaikea kuvailla ja kuvata. Kivitornit ovat niin korkeita, että siinä jää Dubain tornikin kakkoseksi. Täkäläinen maisemahissi kuskaa turisteja 326 metriä ylös ja alas.
828 metriä korkea Dubain torni, Burj Khalifa ibn Zayid, olisi täällä Zhangjiajien maisemissa ihan kotonaan. Ei sen tarvitsi lyhyyttään paljon hävetä, sillä vain harvat luonnon muovaamat tornit nousevat maastossa sitä korkeammalle.
Karstitornit ovat niin korkeita, että paikan päällä niiden mittasuhteita on vaikea hahmottaa. Ehkä parhaiten ne hahmottuvat silloin kun pääsee katsemaan niitä ylhäältä päin, pilvikerroksen yläpuolelta ja kun kivijättiläinen jatkuu vielä pilvikerroksen alapuolella.
Maailman ensimmäinen silta on 350 korkeudessa maan pinnasta.
Zhangjiajie National Forest Parkissa on kiinalaisten maailman ensimmäiseksi sillaksi nimeämä kahden tornin väliin jäänyt kivikaistale. Se on mielenkiintoinen vain sivusta katsottuna, sillä 350 metriä maan pinnan yläpuolella olevalta sillalta ei pääse kurkistelemaan alas.
Silta lähes hukkuu suurimuotoiseen maisemaan.
Tämä 13 neliökilometrin laajuinen luonnonsuojelualue on Kiinan ensimmäinen metsäkansallispuisto. Se perustettiin vuonna 1982. Vuonna 1992 se nimettiin Unescon maailman perintökohteiden luetteloon.
Zhangjiajie on osan Wulingyuan Scenic Arean suojelualuetta, jonka pinta-ala on 243 neliökilometriä.
Uskomattoman monimuotoiset maiset ovat tyypillisiä karstialueille. Ne ovat kaikki syntyneet periaatteessa samalla tavalla syöpymiseroosion vaikutuksesta.
Avoin verkkotietokirja Wikipedia kertoo karstimaan syntymisestä seuraavasti:
– Karstimaa on maisemamuoto, joka syntyy, kun hiilihappopitoinen sadevesi syövyttää liukenevat aineet kallioperästä. Tätä tapahtuu yleensä karbonaattipitoisissa kivissä, kuten kalkkikivessä ja dolomiitissä. Karstimaalle ovat normaalia uurteiset pinnanmuodot ja laajat luolastot.
– Karstimaa vaihtelee muodoiltaan selvästi sekä pinnalta että tämän alta. Karstimaalle ovat tyypillistä maanpäällä pienet vaot ja uurteet, hieman isommat doliinit ja muut karstivajoamat sekä suuremmat kentät eli poljet. Usein karstialueilla on laajoja maanalaisia vesistöjä ja luolastoja, joissa esiintyy tippukiviä.
Thaimaassa sijaitsee vajoama, joka on yli 600 metrin syvyinen. Siellä on myös karstitorni, jolla on korkeutta yli 900 metriä.
Thaimaassa on myös merenalainen tornikarstialue, jonka tornien yläosat sojottavat meren pinnan yläpuolella. Siellä on filmattu useita elokuvia, muun muassa James Bond -leffat 007 ja kultainen ase sekä Huominen ei koskaan kuole. Myös Leonardo DiCaprion tähdittämässä The Beachissa nähdään Thaimaan karstitorneja.
Avatar-elokuvan
Hallelujah Mountain
Avatar-elokuvan ilmassa leijuvat saaret ovat saaneet innoituksensa juuri täältä Zhangjiajiestä, niin ainakin paikalliset väittävät. Tosin tämä ei ole ainoa paikka Kiinassa, joka esittää saman väitteen. Visuaalisesti elokuvan Halleluja Mountain on kuin suoraan leikattu täältä.
Avatar Hallelujah Mountain on 1080 metriä korkea.
Elokuvan ohjaaja ja tuotantosuunnittelija sanovat kuitenkin saaneensa inspiraation kelluviin vuoriin maailman eri puolilta, mukaan lukien Hunanin provinssin vuoret.
Kelluvat saaret näyttävät juuri samalta kuin Zhangjiajien karstitornien yläosat jyrkkine seinineen ja kasvillisuuden täyttämine tasahuippuineen.
Zhangjiajien lohikäärme ei vedä vertoja Avatarin esikuville vaikka aisemat ovat lähes yhtä upeita.
Avatarin mainetta hyödynnetään siekailematta sekä julisteissa että jyrkänteen reunalle kuvausalustaksi pystytetyssä lohikäärmeessä.
Puiston Eteläinen taivaspylväs on nimetty virallisesti uudelleen. Nyt se on Avatar Hallelujah Mountain.
Julisteet vertailevat Zhangjiajien ja elokuvan Halleluja Mountainin maisemia.
Zhangjiajien puiston keskellä on valtava, saksalaisvalmisteinen Bailongin hissi. Se taitaa olla melkoinen rahasampo, kun yhdensuuntaisesta kyydistä peritään viisi euroa ja hissit sahaavat edestakaisin koko päivän. Kerralla hissiin tungettiin toistakymmentä henkeä.
Hissin kaksiosainen nousu kattaa yhteensä 326 metrin korkeuseron. Osan matkasta hissikuilu on kallion sisällä, mutta hissin lähestyessä laaksoa reunustavaa ylätasankoa, näköalaikkunasta revähtää huikea maisema.
Alueen pääreittejä on kuusi kilometriä pitkä Ruoskajoen polku. Kivetty, hyväkuntoinen polku mutkittelee sisäänkäyntiportilta hiljakseen kohti hissikeskusta.
Tällä reitillä tapaa ryhmiä, mutta enimmäkseen polun joutuu jakamaan vain muutaman ihmisen kanssa. Suomalainenkin pystyy pääsemään täällä jonkinlaiseen luontotunnelmaan.
Kasvillisuus on rikasta ja lehtipuut vaikeuttavat karstitornien näkemistä, valokuvauksesta puhumattakaan. Silti mahtavat karstitornit ovat kaikkialla läsnä. Niitä on Wulingyuanin luonnonsuojelualueella kaikkiaan yli kolme tuhatta.
Turistimassat hyökyvät,
raha lainehtii
Suosittujen kiinalaisten turistikohteiden pääsymaksut hypähtivät olympiavuonna. Sen jälkeen ne ovat jatkaneet nousuaan. Monesti päivämaksua vastaan tarjotaan paljon nähtävää, mutta päivä ei riitä sen näkemiseen.
Puolue on läsnä täälläkin.
Wulingyuan Scenic Arean kolmen kansallispuiston yhteinen pääsymaksu on noin 30 euroa, joka on kiinalaisittain aika korkea. Toisaalta se sisältää ilmaiset bussikuljetukset koko puiston alueella – jos vain onnistuu mahtumaan sisään bussiin.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Kiinalainen massaturismi hyökyy täälläkin. Ryhmä toisensa jälkeen kuskataan näköalapaikasta seuraavaan, yhdeltä matkamuistotorilta seuraavalle. Ilmaisbussit rahtaavat ihmisiä aamulla yhteen suuntaan ja iltapäivällä takaisin. On lähes mahdotonta matkustaa samaan suuntaan kuin turistien enemmistö, jos ei ole kunkin bussilinjan pääteasemalla. Vastavirtaan kulkevat bussit ovat lähes tyhjiä.
Siirtymät ovat useiden kilometrien pituisia, joten bussikyyti on välillä tarpeen. Sen saadakseen joutuu matkustamaan ensin vastavirtaan bussilinjan päätepysäkille ja nousemaan sieltä jonotusaitausten kautta oikeaan suuntaan kulkevaan bussiin.
Kiinalaisissa puistoissa on yleensä se hyvä puoli, että kun pääsee portilta parin kilometrin päähän, tungoksesta ei ole pelkoa. Miljoonakaupunkien puistoissakin saa nauttia luonnon rauhasta, kun jaksaa vähän matkaa kävellä. Samoin oli Zhangjiajiessä, pääreittejä lukuun ottamatta.
Kun lähdin kävelemään suurhissin yläasemalta ja pääsin puoli kilometriä jatkuneen myyntikojujen ja katukeittiöiden ohi, en seuraavan kuuden kilometrin matkalla tavannut ainuttakaan ihmistä. Polku seurasi lähes pystyseinäisen laakson yläreunaa näyttäen aivan mahtavia maisemia. Näkymät elivät sumupilvien liikkuessa, ohetessa ja tihentyessä. Suomalainen löysi luonnonrauhaa.
Pekingin oopperaa,
Mongolian poppia
Bussireittien pääpysäkeillä ja näköalapaikoilla huomaat taas olevasi Kiinassa. Lähes jokaisella näköalatasanteella oli yksi tai useampi valokuvaajia. He halusivat kuvat sinut ja ystäväsi komean maiseman edessä. Muutamat olivat varustaneet paikalle tikkaat tai muun korokkeen ja tietenkin vallanneet keskeisimmän katselupaikan. Ja lähes joka paikassa soi äänekäs musiikki.
Zhangjiajie-kansallispuistossa saa omalla kuvalla varustetun kalenterin heti mukaan.
Eräs retkeilijä kysyi miksi ihmeessä jokaisella näköalatasanteella pitää musiikin raikua. Hän vastasi itse: Siksi, että turisti tietäisi olevansa tärkeässä paikassa.
Tosi on, että musiikki kuuluu osana kiinalaisen luontokokemukseen. Kun patikoin Qingdaon tunnetulla Laoshan-vuorella kiinalaisen retkeilyklubin kanssa, musiikki kaikasi suurimman osan kuusi tuntia kestäneen retken aikana. Se oli sen verran äänekästä, että tauolla, kun ihmiset kerääntyivät yhteen, joku aina sammutti keskustelua häiritsevän soittimen. Mutta kyllä se pian oli taas päällä uudestaan.
Kuuntelimme pitkän tovin suosittua mongolialaista laulajaa. Musiikki oli kuulemma tarkoitettu kuunneltavaksi autossa, jolla painellaan pitkin tietöntä autiomaata. Varmaan se oli siihen tarkoituksen aivan omiaan.
Laoshanilla törmäsimme myös noin 50 hengen seurueeseen, joka koostui perheistä. He sanoivat retkeilevänsä yhdessä joka sunnuntai. Porukan lapsista lähti tietenkin melko paljon meteliä, mutta se ei näyttänyt häiritsevän ketään. Joukossa oli myös yksi alle kymmenvuotias poika, jolla oli kimeä pilli. Hän jaksoi viheltää sillä viheltämästä päästyään. Kun jouduimme kulkemaan lähes yhtä matkaa, pillin vihellys kuului pitkästi toista tuntia. Kiinalaisilla on hyvät hermot.
Myös Zhangjiajien polkujen varsilla myytiin samantapaisia lintupillejä myytiin. Kuulosti, että ne kävivät hyvin kaupaksi.
Poluille jalkautuneissa kiinalaisryhmissä on usein yksi, joka soittaa musiikkia yhteiseksi iloksi, joskus kaksikin. Lisäksi muutama näyttää kuuntelevan omaa musiikkiaan korvakuulokkeilla.
Apina joessa,
apina selässä
Karstitornien, -luolien ja -kuoppien täplittämässä laaksossa asustaa myös apinoita. Niiden ruokkiminen on kielletty, mutta jotenkin rhesusapinat olivat oppineet kerjäämään. Kymmenien hajallaan puuhastelevien apinoiden tapaaminen oli iloinen yllätys.
Oli mielenkiintoista nähdä oikein luonnossa kuinka lauman johtaja hätisti apinanuorukaista pois reviiriltään. Teini-ikäisen ei auttanut muuta kuin loikata keskelle vuolasta Ruoskajokea ja paeta uimalla. Johtaja kuitenkin ennätti rannalle samaan aikaan kuin apinanuorukainen. Sen oli hypättävä takaisin jokeen ja uitava vastarannalle. Se oli hyvä uimari.
Vähemmän mielenkiintoista oli, kun apinauros tuli osoittamaan minulle olevansa lauman herra. Mokoma hyppäsi selkään takaapäin. Saman se teki toiselle toiselle eläkeikään ehtineelle miehelle, mutta jätti naiset ja lapset rauhaan. Onneksi se ei haastanut riitaa sen enempää. Oli ilmeisesti tyytyväinen karkotettuaan tunkeilijat.
