Poliittinen riski iskee takaisin

Samalla ne ovat saamassa terveellistä muistutusta siitä, että euron käyttöön otto ei tehnyt sijoittamisesta entistä turvallisempaa, vaikka poistikin alkujaan 11, nyttemmin 17 maan väliset valuuttakurssien vaihtelut.

Rahoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen ja kasvu ovat kehittäneet myös markkinoiden toimintaa. Tietotekniikan yleistyminen on auttanut sijoittajia kehittämään jatkuvasti parempia matemaattisia malleja sijoitusriskien arvioimista ja hinnoittelua varten, mikä on lisännyt eri sijoitusmuotojen tarjontaa. Matemaattiset mallit ovat kuitenkin toistuvasti osoittaneet, että ne eivät tee sijoittamisesta mitenkään entistä helpompaa tai turvallisempaa.

Aiempiin tapahtumiin perustuvat tilastopohjaiset mallit eivät kerro tulevasta, ja tulevaisuutta ennustamaan pyrkivät laskentakaavat perustuvat aina arvioituihin todennäköisyyksiin.

Siksi sijoittaminen on, ja todennäköisesti myös pysyy vielä ainakin jonkin aikaa, ihmisten käsissä. Se mahdollistaa markkinoiden kehityksen jatkumisen, ainakin jos markkinat oppivat erheistään.

Kaikkia riskejä
ei voi hinnoitella

Sijoitusmarkkinoilla on useita riskejä. Osakesijoittajat ottavat aina riskin siitä, että sijoituskohde menee vararikkoon. Pienempiä riskejä ovat mahdollisuus, että se ei kykene maksamaan osinkoja, tai että osakkeen kurssi laskee, mutta näiden riskien vastineeksi sijoittaja saa mahdollisuuden myös päinvastaiseen kehitykseen.

Joukkolainasijoittaja ottaa puolestaan riskin siitä, että lainan liikkeeseen laskija ei kykene maksamaan lainan korkoja tai pääomaa takaisin. Toisissa, etenkin yritysten lainoissa on myös ns. likviditeettiriski, eli riski siitä, että lainaa ei voi halutessaan myydä jälkimarkkinoille lainkaan tai ilman suuria tappioita. Useimmissa valtion lainoissa tätä riskiä ei kuitenkaan ole, valtiot ovat oman etunsa, siis lainojen saatavuuden, suojaamiseksi luoneet yhdessä rahoituslaitosten kanssa lainoilleen myös toimivat jälkimarkkinat.

Ulkomaisiin kohteisiin sijoittavat ottavat lisäksi myös riskin siitä, että sijoituksen arvo sijoittajan kotimaan valuutassa mitattuna laskee. Kaikkia näitä, ja eri tyyppisiä pienempiä riskejä mallinnetaan ja hinnoitellaan markkinoilla päivittäin.

Euron käyttöön otto on poistanut valtaosan Euroopan maiden välisistä valuuttakurssiriskeistä, likviditeettiriskistä maksetaan sijoittajille lisätuottoa ja kaikilta kurssivaihteluilta voi suojautua johdannaisinstrumenttien kautta. Tämä on tuudittanut markkinat turvallisuuden tunteeseen, josta ne ovat nyt saaneet ikävän herätyksen.

Etenkin Kreikkaan, mutta huomattavassa määrin myös Ranskaan tehdyt sijoitukset ovat joutuneet alttiiksi poliittiselle riskille.

Poliittinen riski on riski siitä, että sijoitusten kohdemaan yhteiskuntajärjestyksessä tapahtuu muutoksia, jotka muuttavat sijoituksen tuotto-odotuksia.

Yhtiöiden kansallistaminen, siis selkokielellä yksityisomaisuuden takavarikointi valtiolle, on merkittävä etenkin kehittyvissä talouksissa kuten Argentiinassa juuri nähtiin. Päätös ottaa valtiolle espanjalaisen Repsolin omistama öljy-yhtiö YPF tuo Argentiinalle jatkossa todennäköisesti vaikeuksia houkutella maahan ulkomaista pääomaa.

Vakaamman poliittisen järjestelmän maissa poliittinen riski on pääosin epävarmuus siitä, ovatko maan johtajat halukkaita vastaamaan maan veloista vastoin äänestäjien vaaleissa ilmaisemaa tahtoa.

Velanhoitokyvystä ei kehittyneiden valtioiden kohdalla yleensä ole epäilyjä, tuoreena poikkeuksena Kreikka.

Kreikka on väärennetyin taloustilastoin saamansa eurojäsenyyden turvin saanut ja surutta ottanut enemmän ja edullisempaa lainaa kuin aikaisemmin. Lainoja myöntäneet sijoittajat uskoivat saavansa rahansa myös takaisin, mutta laiminlöivät Kreikan tilastojen tarkemman tutkimisen.

Ranskan ongelma on paitsi suurempi, myös monimutkaisempi. Maan kilpailukyky on huono, kauppatase on ollut alijäämäinen vuoden 2004 alusta asti, ja sen julkinen sektori on paitsi ylisuuri myös tehoton ja kallis.
– Valtion osuus Ranskan kokonaistuotannosta on 56%, enemmän kuin Ruotsissa, kiteytti brittiläinen talousviikkolehti The Economist pari viikkoa sitten.

Kuitenkin uusi presidentti on luvannut kiristää verotusta Ranskan talouden tasapainottamiseksi sen sijaan, että aikoisi karsia julkista sektoria ja sen yksityistä sektoria selvästi parempia eläke- ja muita etuja.

Odotettavissa kuuma
ja kuumeinen kesä

Kreikan vaalien tulos merkitsee, että maa jatkaa horjumistaan kohti IMF:n huostaan ottoa. Poliittinen järjestelmä on osoittanut, ettei kykene luomaan maahan hallitusta, joka toteuttaisi talouden tilanteen vaatimat uudistukset tai edes yrittäisi sellaisia suunnitella.

Pääomamarkkinoiden, ja Kreikan maksuvalmiutta tukeneen EKP:n kärsivällisyys saattaa katketa piankin, mikäli maahan ei saada markkinoiden silmissä uskottavaa talousohjelmaa. Markkinat ratkaisevat, koska vastaavat asiakkailleen huostaansa uskottujen varojen arvon säilymisestä. Kreikan pesänselvityksestä on vielä odotettavissa pitkiä ja monimutkaisia neuvotteluja. On mielenkiintoista nähdä, mikä on Suomen saamien vakuuksien todellinen arvo.

Ranskan on mahdollista vielä selvitä suosta mikäli presidentti Hollande ja kesällä valittava uusi parlamentti kykenevät luomaan uskottavan talousohjelman ja presidentti palauttaa linjauksensa EU-sopimusten muutoksista käytettyjen vaalilupausten kirpputorille. Mikäli tämä ei onnistu, tai vaalilupausten paine estää edes yrittämästä, sekä maan omat että koko euroalueen hankaluudet jatkuvat.

Euron arvon alamäki vaaliviikonlopun alla ja jälkeen kertoo markkinoiden olevan varuillaan.

Velkaa ottaessaan valtiot ovat luovuttaneet osan itsemääräämisoikeudestaan rahoitusmarkkinoille. Poliittiset riskit syntyvät siitä, että kaikki vaalilupailijat eivät ole tätä täysin ymmärtäneet.