Jos Obamaa ei olisikaan
Kolumni
Mikäli Britannian ja USA:n diplomaatit olisivat onnistuneet estämään kenialaisten opiskelun amerikkalaisissa yliopistoissa, USA:n nykyinen presidentti ei olisi koskaan syntynyt. Brittiläisen maahanmuuttopolitiikan puhdistus voi pian viedä monta lasta pesuveden mukana.
Tällä viikolla julkistettujen Britannian ulkoministeriön ensin salaisiksi julistettujen ja sitten kadonneiksi väitettyjen diplomaattisten papereiden mukaan sekä Britannia että USA vastustivat stipendiohjelmaa, joka toi Barack Obaman isän Yhdysvaltoihin opiskelemaan vuonna 1959. Stipendejä rahoittivat monet senaikaiset julkkikset.
“Kadonneiden” ja salaisten paperien joukosta löytyy viestejä, joissa amerikkalaiset epäilivät kenialaisista tulevan helposti sekä amerikkalaisten että valkoisten vastustajia. Heidän mukaansa opiskelijoiden koulutodistukset olivat hädin tuskin keskinkertaisia ja heidät valittiin lähinnä heimotaustan perusteella. Britit olivat mukana keskusteluissa siksi, että Kenia oli Britannian siirtomaa vuoteen 1963 saakka.
Stipendiohjelmaa ei kuitenkaan kielletty ja nykyisen presidentin isästä Barack Obamasta tuli Havaijin yliopiston ensimmäinen afrikkalaisopiskelija. Hän tapasi siellä Ann Durhamin, meni naimisiin ja nuorempi Barack Obama syntyi vuonna 1961.
Yhdysvallat sai vuonna 2008 ensimmäisen ei-valkoisen presidenttinsä, koska taannoiset viranomaiset pelkäsivät kielteisten viisumipäätösten tuovan mukanaan runsaasti negatiivista julkisuutta.
Rusinat pullasta
Tammikuussa britit päättivät jälleen kerran tiukentaa EU:n ulkopuolelta tulevien maahanpääsyvaatimuksia. Vain parhaimmisto kelpaa, muille ovi ei avaudu. Parhaimmistoon kuuluu sijoittajia ja yrittäjiä sekä maailmanluokan muusikoita, tanssijoita ja älykköjä.
Ne, jotka eivät voi osoittaa kuuluvansa kaikkien parhaimpaan eliittiin, joutuvat entistä tarkempaan syyniin. Muuton motiivit, kielitaito ja pankkitilin saldo tutkitaan tarkasti. Britannian viisumiviranomainen ylpeilee jo nyt sillä, että viime vuonna tyrmätyksi tuli peräti 385 000 viisumianomusta.
Britannian suurlähetystöt eri puolilla maailmaa ovat huolissaan, kun ne eivät voi enää nopeuttaa kelvollisiksi tunnistamiensa ihmisten viisuminkäsittelyä. Niiden mukaan maa menettää jo miljoonia, kun esimerkiksi nopeasti kehittyvien maiden bisnesväki joutuu odottelemaan brittiviisumia paljon pitempään kuin useimmat EU-maat kattavaa Schengen-viisumia.
Britanniassa toimivat ulkomaalaiset yritykset turhautuvat, kun niiden johtajien puolisoiden kielitaidon puute saattaa jumittaa hakemusruljanssin. Joitakin musiikkiesityksiä ja taidenäyttelyitä on jouduttu perumaan, kun taiteilijoiden viisumitie on ollut turhan tuskallinen.
Viime vuonna Britannian nettomaahanmuutto nousi uuteen ennätykseen. Maahan muutti 252 000 ihmistä enemmän kuin mitä heitä lähti. Suurin syy ennätyslukuun oli kuitenkin se, että lähtijöiden määrä romahti. Ulkomaille eläköityi alle kolmasosa tavanomaisten vuosien väkimäärästä ja muualle töihin lähti ennätyksellisen vähän väkeä.
Koulutusvienti
vähenee
Pahiten Britannian uudesta maahanmuuttopolitiikasta kärsii opetussektori. Lähes puolet viisuminhakijoista on opiskelijoita, joista useimmat tulevat Kiinasta ja Intiasta. He maksavat opiskelustaan täyden hinnan ja he ovat elintärkeitä brittiyliopistoille.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Yliopistot vastustavatkin uusia maahanmuuttosääntöjä henkeen ja vereen. Ne korostavat, että vain muutama prosentti opiskelijoista jää maahan opiskelun jälkeen. Yliopistojen opetusviennin arvo on peräti kymmenen miljardia euroa vuosittain. Viime vuonna brittiyliopistoissa opiskeli 125 000 muualta EU:sta tullutta ja peräti 281 000 EU:n ulkopuolelta tullutta.
Opetus on yksi Britannian merkittävimmistä vientisektoreista, mutta onnettomuudekseen se näyttää kansan silmissä pikemminkin tuonnilta, kun ulkomaalaiset parveilevat yliopistokaupungeissa. Ilman heitä brittiyliopistojen olisi vaikea pysytellä maailman kärjessä.
Maahanmuuttopolitiikassa yliopistoja ei suututa ainoastaan opiskelijoiden kohtelu. Monet tutkijat ja luennoitsijat ovat saaneet huomata, etteivät he kuuluu brittien haluamaan parhaimmistoon. Heillä ei yleensä ole tuhtia pankkitiliä ja usein he ovat vasta tekemässä sitä opinnäytettä – vaikkapa väitöskirjaa – joka osoittaisi heidän kuuluvan ihmiskunnan älylliseen eliittiin.
Britannian yliopistot ennakoivat, että koulutusvienti vähenee ensi vuonna yli miljardilla eurolla, kun maahanmuuttopolitiikan menestysmittarina on tyrmättyjen viisumihakemusten määrä. Muutama yliopisto joutunee sulkemaan ovensa lähivuosina.
