Taantuma on terve ilmiö
Kolumni
Eurooppa velkaantuu sadoilla miljardeilla estääkseen taantumaa terveyttämästä taloutta.
Sana ”talkoot” sopii huonosti suureen eurooppalaiseen taantumantorjuntaoperaatioon. Talkoilla vapaaehtoiset nimittäin rakentavat uutta, mutta nykyisessä taantumantorjunnassa veronmaksajat tukevat pakolla vanhoja rakenteita.
Taantumaa torjutaan siksi, että sitä pidetään sairautena, joka vaarantaa terveen elämän. Todellisuudessa taantuma on vain oire sairaudesta. Kuten kuume, joka kertoo, että jotain on vialla. Hyvä lääkäri ei keskity ensisijaisesti kuumeen torjuntaan, vaan itse taudin hoitoon. Samaan tapaan Euroopan päättäjien kannattaisi tehdä enemmän työtä rakenteiden muuttamiseksi kuin taantuman torjumiseksi.
Taantuma karsii
pöyhkeyttä
Euroopan taloudessa itse sairaus pääsi syntymään viime vuosikymmenen alkupuolella, jolloin eurooppalaiset rakensivat keskuspankin valvovien silmien alla uskomattoman kuplan, joka täytyisi puhkaista. Holtittomat hallitukset, pöyhkeät pankit ja kerkiävät kuluttajat loivat maailman tehokkainta talousaluetta. Ei tullut tehokkuutta, mutta syntyi suuri kupla.
Nyt europäättäjät ovat rakentaneet ennennäkemättömiä suojamuureja taantumaa vastaan. Muurien rakentajilla on hyvä tarkoitus. Todennäköisesti ainakin parempi kuin lopputulos.
Taantuma ei ole kansantaloudessa sairaus, vaan oleellinen osa suhdannevaihteluita. Markkinataloudessa taantuma korjaa virheitä, joita ihmiset ovat rakentaneet. Taantuma mahdollistaa luovan tuhon, joka hävittää huonosti toimivia rakenteita ja tekee tilaa uudelle. Heikosti toimivat yritykset häviävät. Uusi teknologia ja uudenlaiset toimintamallit nousevat esiin.
Näin teoriassa. Eurooppa luottaa kuitenkin enemmän politiikkaan kuin talousteorioihin. Täällä uskotaan, että poliittinen tahto synnyttää uutta, vaikka talouden painovoimat haluaisivat ensin tuhota. Voimiensa tunnossa olevien päättäjien kannattaisi kuitenkin katsoa lähihistoriaa ja arvioida, kuinka hyvin poliittinen tahto on tähän mennessä toiminut.
Ei ole tullut maailman kilpailukykyisintä talousaluetta. Ei ole tullut vakaata talousaluetta, vaikka EKP:n edellinen pääjohtaja sellaisen oli raunioiden keskellä seisoessaan näkevinään. Ei ole tullut myöskään modernin teknologian edelläkävijää.
Vanhoille rakenteille
eniten tukea
Kun päättäjät torjuvat taantumaa, estävät he samalla taloutta uusiutumasta. Suurimpia tuen saajia ovat kansainväliset pankit, joille Euroopan keskuspankki jakaa halpaa rahaa satoja miljardeja. Pankit hyötyvät myös velkojen uudelleenjärjestelystä, jossa sijoittajien edut on huomioitu huolella.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Näin Eurooppa pönkittää eniten suuren kuplan arkkitehtejä, jotka terve markkinatalous korjaisi pois asioita sotkemasta. Rahoitusjärjestelmän hengissä pitäminen on eittämättä välttämätöntä, mutta järjestelmän suojaaminen ei edelyttäisi tehtävänsä laiminlyöneiden palasten suojaamista. Pikemminkin päättäjien tulisi puuttua paljon nykyistä reippaammin nykyisen rahoitusjärjestelmän toimintatapoihin.
Toiseksi suurimman tuensaajien joukon muodostavat kriisimaiden valtiot. Taantumassa kärvistelevät valtiot eivät voi syventää suhdannekuoppaa todella kovilla leikkauksilla. Mutta hallinnon rakenteita ne voisivat varmasti uusia nykyistä kovemmalla vauhdilla. Todennäköisesti lopputulos on sen suuntainen, että kriisimaiden köyhimmät kansalaiset menettävät eniten kun taas hyvinvoivat virkamiehet selviävät kosmeettisilla ukaaseilla.
Tämän kaiken keskellä EU:n komissio haluaa korottaa EU-budjettia merkittävästi. Vaatimukset EU:n säästötalkoista ovat luonnollisesti asiaankuulumatonta populismia.
Pahimmillaan askeleet näyttävät siis sellaisilta, että Euroopassa tapahtuu tuhoa mutta ei luovaa. Taloutensa kunnossa pitäneet valtiot velkaantuvat, mikä vähentää niiden investointeja uuden kehittämiseen. Kriisimaiden tilanne helpottuu jonkin verran, mutta helpotus vaatii vielä uusia tukipaketteja. Kehitysaskeleet ovat hitaita ja uuden syntyminen tulee viemään vielä enemmän aikaa.
Näin kansantaloudet lähestyvät toisiaan kuten euroaluetta rakennettaessa uskottiin. Valitettavasti lähestyminen tapahtuu kuitenkin väärään suuntaan. Huonoimmat eivät vahvistu, vaan parhaat heikkenevät. Näin koko EU jää entistä kauemmaksi tavoitteestaan tehdä maanosasta dynaaminen talousalue.
