Kilpailua halpataivaalla
Ostin talvella uudet ihanat sandaalit, koska sesongin ulkopuolella niiden hinnat ovat alhaisimmillaan. Kauppaan päästäkseni maksoin muutaman punnan sisäänpääsymaksun. Sitten laitoin pikkuriikkisen käsilaukkuni ruokakaupan muovikassiin, jotten olisi joutunut jättämään kauppakassia kalliiseen narikkaan.
Sovitusmaksun jälkeen sain valita haluamani kengät. Ystävällinen myyjä kaupitteli myös kahvia, pullaa ja arpajaislippuja, joita en tällä kertaa tarvinnut. Kieltäydyin maksullisesta ostoskorista enkä tarttunut myöskään kassajonon ohituslipun houkutuksiin.
Kassalla kaivoin käsilaukkuni kauppakassista. Vilkuilin sivuilleni ja toivoin, ettei kukaan huomaisi, että minulla onkin oikeasti kaksi kassia mukana kaupassa.
Käteinen ei myymälässä kelvannut ja pankkikorttimaksuun se lisäsi automaattisesti kaksinkertaiset käsittelykulut – olinhan kaksijalkaisena ostanut kaksi kenkää. Hallintokuluihin osallistuin kympillä.
Sitten huomasin, että naapurikauppa mainosti samoja sandaaleja vähän halvemmalla kuin maksamani kokonaishinta oli. Peruin ensimmäisen kaupan ja ryntäsin naapuriin. Lisämaksuttomuuslupauksista huolimatta sekin onnistui ujuttamaan laskuuni hallintokuluja.
Kuluttajaliitto käärmeissään
Edellä kuvattu tarina on tosi, jos ensimmäisen kauppaketjun tilalle laitetaan Ryanair ja toisen tilalle Aer Lingus. Kenkien sijasta puhun lentolipusta ja vertaan niiden sovittamista istumapaikkalippuun.
Me kuluttajat emme missään nimessä hyväksyisi Ryanairin kaltaista kaupankäyntiä minkään muun tuotteen osalta. Yhtiö laskuttaa erikseen palveluista, joita ilman koneeseen ei pääse, kuten check-innistä sekä kentällä että internetissä. Maksamisen ilostakin räpsähtää lisämaksu kaikilla tavallisimmilla maksuvälineillä. Ja tietenkin hallintokuluista.
Meinasin tilata tammikuussa Ryanairin lipun Dubliniin, mutta lisämaksujen kivutessa koko ajan ylöspäin, huomasin, että kilpaileva – ja Ryanairin osittain omistama - Aer Lingus oli samalla reitillä itse asiassa halvempi.
Ryanair ei suinkaan ole ainoa lisämaksuja kehittelevä halpalentoyhtiö, vaikka se kuuluu joukon kekseliäimpiin. Easyjet ei juuri jää siitä jälkeen. Naisten käsilaukkukiusanteossa ne ovat molemmat yhtä hyviä.
Britannian kuluttajaliitto Which sai viime vuonna makean voiton halpalentoyhtiöistä ja muista luottokorttimaksujen lisälaskuttajista. Maan kuluttajaviranomaiset yhtyivät sen kantaan, että maksamisen ilosta maksaminen ei ole sopivaa. Brittihallitus aikoo tarttua asiaan lain voimin lähitulevaisuudessa.
Kuluttajaliiton mukaan britit pulittavat halpalentoyhtiöiden luottokorttimaksuja 300 000 euron verran joka päivä. Yhtiöt laskuttavat niitä niin kauan kuin se on sallittua ja niillä on nyt kiire keksiä uusia maksuja.
Oppivuodet eivät riittäneet
Halpalentoyhtiöiden kaltainen hintojen vertailukelvottomuus olisi monella muulla toimialalla mahdotonta. Ne ovat kuitenkin edelleenkin niin paljon halvempia kuin perinteiset lentoyhtiöt, että hintatietoisella kuluttajalla ei ole varaa antaa suuttumuksensa viedä kilpailijan leiriin.
Lentoalalla kymmenenkään halpakilpailun vuotta eivät ole riittäneet perinteisille yhtiöille siihen, että ne olisivat trimmanneet hintansa ja kustannuksensa edes lähelle halpalentojen tasoa. Ei Finnairillekaan.
Lisämaksuhullujen halpalentoyhtiöiden ja perinteisten yhtiöiden uhkaajiksi on jo tulossa uusia, kuluttajaa kunnioittavasti kohtelevia yrittäjiä.
Näkyvin niistä on Norwegian, jonka hinnat ovat kilpailukykyiset ja joka laskuttaa ainoastaan oikeista lisäpalveluista. Niihin se ei toistaiseksi lue edes koneissa olevaa nettiyhteyttä.
Norwegian on Pohjoismaiden toiseksi suurin lentoyhtiö ja Euroopan kolmanneksi suurin halpalentoyhtiö. Viime vuonna se aloitti reittilennot Helsingistä 11 ulkomaiseen kohteeseen. Se tilasi 18 uutta konetta.
Finnairilla ei ollut hätää niin kauan, kun halpakilpailijoille Suomen reitit olivat marginaalisia. Norwegianille ne eivät sitä ole.










