Keväistä kasvua rinnassa
Kolumni
Valkoisten pakujen miehet ovat heränneet talvihorroksestaan. Iloinen vasaran kalke kuuluu brittiläisillä kaduilla, joiden asukkaat kunnostavat taas kotejaan. Kasvu on kulman takana.
Hups! Vettä alkaa tulvia lattialankkujen alta juuri, kun olen saanut irtonaisen lankun paikoilleen. Poistaessani pikkuvessan kokolattiamattoa – ihan totta, vessan! - en tule ajatelleeksikaan, että lämpöputki saattaisi mennä juuri oven edessä.
Entisen naapurin siskonmies rientää hätiin ja tuo paikalle putkimiestuttavansakin. Vesivahinko kasvaa luvattoman suureksi, kun keittiökaappien taakse piiloutunutta talon päävesihanaa on vaikea paikantaa.
Vanhoissa englantilaistaloissa on jokaisen entisen asukkaan remontti-innon jälkeen jos jonkinlaisia putki- ja piuhavetoja, joiden piirustuksia ei ole koskaan tehtykään. Jokainen itseään kunnioittava asukas on jossain vaiheessa muokannut taloa mieleisekseen.
Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen remonttihenki viriää taas englantilaislähiöissä. Minunkin kadullani yksi talo kuoriutuu lähes upouudeksi, kun pihalle lentää koko sisustus lattialankkuja ja väliseiniä myöten. Toinen talo saa uudet ikkunat. Kolmanteen ilmestyy laajennusosa.
Täytyyhän minunkin siis innostua edes pienenpienen vessan lattiasta. Naapurin siskonmies ja putkimies kertovat, että vilskeestä huolimatta rakennusalan pienyrittäjän leipä on tiukassa. Laman aikana isoilta rakennustyömailta vapautuneet rakentajat kilpailevat yhä kotitalouksien urakoista.
Miljonäärivoimin
kasvuun
Remonttireiskojen keväisten vihellysten lisäksi Britannian maaliskuuhun kuuluu vuosittaisen budjetin paljastus. Tällä viikolla valtiovarainministeri George Osborne esitteli kasvubudjettiaan, joka uskoo lujasti miljonäärien voimaan.
Yritysverotus kevenee, ylin marginaalivero putoaa 50 prosentista 45 prosenttiin ja pieni- ja keskituloisten elämää helpottaa verotettavan tulon alarajan tuntuva nosto. Sosiaalibudjetin menoleikkaukset jatkuvat.
Näillä eväillä Osborne uskoo vievänsä Britannian kasvu-uralle, josta orastavia merkkejä näkyy jo. Kaikkien talousennustajien mielestä maa välttää toisen taantuman, vaikka tämän vuoden kasvu jääneekin vielä alle prosenttiin.
Osbornen logiikan mukaan yritykset tarvitsevat verohelpotuksia, jotta ne innostuisivat investoimaan ja jotta ulkomaalaiset tulisivat Britanniaan entistä suuremmalla innolla. Ylimmän marginaaliveron laskemisella on tarkoitus yrittää pitää yli 150 000 puntaa ansaitsevat johtajat maassa ja houkutella heitä lisää.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Osbornen mukaan 50 prosentin vero ei edes tuottanut mitään, kun johtajat kiersivät sitä surutta jos jonkinlaisten kirjanpitotemppujen avulla.
Vaikka yritysystävällisen ja onnistumiseen kannustavan talouselämän tukemisessa on oma logiikkansa, niin Osbornen budjetti kerää nyt kovaa kritiikkiä. Monen mielestä se jakaa lisää rikkaille ja vie enemmän köyhiltä. Konservatiivien ajatuksissa köyhätkin hyötyvät, kun rikkaat innostuvat investoimaan ja luomaan työpaikkoja.
Poliittinen
valinta
Kilpailevan talousajattelun mukaan budjetin olisi pitänyt ottaa rikkailta entiseen malliin ja jakaa kaikki liikenevä maan köyhimmille. Perusteena on yksinkertaisesti se, että köyhä pistää kaikki rahansa kulutukseen ja siten pitää kaikkein varmimmin talouden pyöriä pyörimässä.
Katse kotikadulle paljastaa, että kasvu orastaa joka tapauksessa. Naapurin siskonmiehellä ja putkimiehellä pyyhkii taas hyvin, jos verohelpotuksia saaneet yritykset ryhtyvät rakentamaan uusia toimitiloja. Niiden työmaat imaisisivat ylimääräiset rakentajat pois kotiremonttien markkinoilta.
Yritysten rakentamisintoon budjetin verohelpotuksilla ei välttämättä ole mitään vaikutusta. Köyhien tukemisellakaan ei ehkä olisi. Kotimainen kysyntä, vientinäkymät, korot, valuuttakurssit ja rahoitustilanne riippuvat paljon muustakin kuin budjetista.
Lopultakin budjetti on lähinnä poliittinen kannanotto siihen, mitä ryhmiä yhteiskunta haluaa kannustaa.
