Munaus iPadissa tulee kalliiksi Applelle
Kolumni
Monet kiinalaiset todellakin pitävät Applen tuotteista. Miksi muuten niin moni käyttäisi iPhonen näköisiä kännyköitä. Taulutietokone iPadin tuotemerkin omistusoikeudesta käytävää kiistaa ei kuitenkaan ratkaista rakkaudella.
Minusta näyttää, että lännen mediassa on syntynyt liioiteltu kuva Applen tuotteiden haluttuudesta Kiinassa. Suurinta ostovimmaa Applen Kiinan ja Hongkongin kaupoissa ovat osoittaneet jobbarit tai heidän palkkalaisensa.
En ole kertaakaan osunut sellaiseen elektroniikkakauppaan, jossa Applen tuotteet olivat olleet lopussa. Steve Jobsin kiinakielisiä elämänkertojakin suuressa qingdaolaisessa kaupassa oli ilmestymisviikolla vinot pinot. Asiakkaita ne eivät näyttäneet kiinnostavan.
Kalifornian malli
ei toimi Kiinassa
Juttelin Harris & Mouren lakitoimiston Steve Dickinsonin kanssa Applen ja Proview'n iPad-kiistasta. Kiinan vuosien aikana Dickinson on tavannut monien länsimaisten yritysten edustajia. Applen ihmiset erottuvat muista.
– Toisin kuin Microsoftin, Niken, Yum Brandsin, Starbucksin ja Dellin ihmiset, applelaiset eivät koskaan yrittäneet sopeuttaa toimintaansa kiinalaiseen järjestelmään. He ovat ottaneet asenteen, jonka mukaan sen mikä toimii Kaliforniassa pitää toimia myös Kiinassa.
– Tässä suhteessa heidän asenteensa on samanlainen kuin googlelaisilla. Lopputulos on myös sama: he eivät pärjää Kiinassa.
Dickinsonin mukaan näyttää siltä, että Proview Taiwanilla ei todellakaan ollut oikeutta myydä Proview Shenzhenin nimissä ollutta iPadin Kiinan tuotemerkkioikeutta.
Onko siis Proview Taiwanilla mahdollisuus voittaa jutussa, jossa se väittää Applen pettäneen sitä, kun se osti tuotemerkin väärän nimen alla?
– Sikäli kun pystyn arvioimaan asiaa, Proview Taiwanin väite on puhdasta hölynpölyä. Kiinalaisille on tyypillistä esittää tämmöisiä tyhmiä väitteitä.
Dickinson sanoo, että tämän väitteen esittäminen viittaa siihen, ettei Proview ole täysin varma perusväitteestä, jonka mukaan Proview Taiwanilla ei ollut oikeutta myydä iPadin Kiinan tuotemerkkioikeuksia.
– Minua hämmentää paljon enemmän Applen toiminta. Jos Apple osti tämän oikeuden, miksi he eivät käyneet rekisteröimässä sitä tuotemerkkivirastossa ja siten vahvistaneet oikeuttaan siihen. Luulisi, että näin tärkeässä asiassa he olisivat maksaneet 500 dollaria vahvistaakseen tuotemerkin siirron nimiinsä. Tämä on minusta kovin kummallista.
Myikö mies
vaimonsa talon?
China Law Blogissa Dickinsonin kollega Dan Harris havainnollistaa Applen ja Proview Shenzhenin kiistaa vertaamalla sitä talokauppaan pariskunnan kanssa. Jos ostat talon Mr. Jonesilta, mutta sitten käykin ilmi, että talon omistaja olikin Mrs. Jones, omistusoikeutesi taloon olisi hyvin heikko varsinkin, jos Mrs. Jones ei halunnut myydä taloa ja hän kertoi sen myös sinulle.
Mutta jos molemmat aviopuolisot olivat paikalla kaupan teossa eikä Mrs. Jones puhunut omistusoikeudestaan mitään, niin oikeutesi taloon olisi paljon vahvempi.
Oikeudessa siis ratkotaan kysymystä siitä oliko Proview Taiwanilla oikeutta myydä Proview Shenzhenin nimissä olevaa iPadin Kiinan tuotemerkkioikeutta Applelle.
Korvaus lasketaan
tuotteen voitoista
IPadin Kiinan tuotemerkissä on kysymys isoista rahoista. Proview'n mukaan korvaussumma olisi nousemassa pariin miljardiin dollariin. Tämä perustuu siihen, että Kiinan laissa vahingonkorvaus lasketaan kyseisen tuotteen voitosta eikä loukatun osapuolen vahingoista.
Tokihan Apple pystyisi tuollaisenkin summan pulittamaan ilman suurta taloudellista tuskaa. Mutta on vaikea nähdä, että Applen kaltainen itsepäinen ja arrogantti yritys suostuu maksamaan minkäänlaisia korvauksia, jos maksaminen nähdään tappiona.
Proview on vetänyt juttuun mukaan Pekingin ehkä vahvimman toimijan. Yhtiön asianajaja Ma Dongxiao ilmoitti blogissaan helmikuun puolivälissä, että Proview on pyytänyt valtion teollisuus- ja kauppahallinnon (State Administration for Industry and Commerce, SAIC) alueellisia organisaatioita selvittämään Applen suorittamia yhtiön tuotemerkkioikeuden loukkaamisia.
Viranomaistoimet lienevät
vasta pelkkää vihjailua
Alueellisilla SAIC:lla on oikeus estää minkä tahansa tuotteen myynti omalla alueellaan. Nämä valtioneuvoston alaisuudessa toimivat organisaatiot olivat vastuussa siitä, että muutamissa kaupungeissa viranomaiset hakivat iPadit pois kaupoista. SAIC-organisaatiolla on myös oikeus määrätä rikkomuksista sakkomaksuja.
Median mukaan iPadit kerättiin pois kaupoista myös täällä Qingdaossa. Käytännössä sitä ei kyllä huomaa. Viimeksi keskiviikkona käväisin kaupassa kysymässä iPadin hintaa. 470 euroa maksava iPad 2 seisoi esillä keskellä myyntitiskiä tuellisessa, vaaleanpunaisessa suojakehyksessä.
Talousjulkaisu Caixinin mukaan, jos Apple häviää oikeudessa, se voi joutua maksamaan 400 miljoonan dollarin vahingonkorvaukset ja niiden päälle vielä hallituksen määräämät sakot. Kaikkien pahimmassa tapauksessa valtio voi kieltää iPadin myynnin Kiinassa ja täällä tehtyjen laitteiden maastaviennin.
Proview Shenzhen, joka rekisteröi iPadin Kiinan tuotemerkkirekisteriin vuonna 2001, on taloudellisesti kuollut yritys, sillä on valtavat velat ja vastuut niskassaan. Koko Proview'n tulevaisuus riippuu siitä, saako se korvauksia Applelta ja kuinka paljon. Myös yhtiön velkojien ainoa toivo on kiinni Applelta saatavista korvauksista.
Shenzhen Proview näyttää olevan vahvoilla tuomioistuinkäsittelyssä, koska Applen edustajat eivät varmistaneet, että myyjällä oli oikeus myydä Kiinan oikeudet ja koska Apple ei varmistanut, että tuotemerkki siirretään sen nimiin Kiinan tuoteoikeusrekisterissä.
Kun Apple yritti lopulta vajaa vuosi sitten siirtää iPad-tuotemerkin omiin nimiinsä, tuotemerkkirekisteri hylkäsi siirtoanomuksen.
Vaimo oli paikalla,
muttei sanonut mitään
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Harrisin talonmyyntivertausta käyttääkseni, näyttää siltä, että vaimo on ollut paikalla, mutta ei ole suutaan avannut. Applen tilanne tuomioistuimessa ei ole siis täysin toivoton. Myyjää olivat nimittäin edustamassa henkilöt, jotka olivat Proview Internationalin ja Proview Shenzhenin palkkalistoilla, vaikka he kirjoittivatkin nimensä papereihin Proview Taiwanin edustajina.
Kun muistetaan, että Kiinassa ei tunneta vallan kolmijako-oppia ja että oikeuslaitos on osa muuta valtion virkakoneistoa, voidaan iPad-kiistaan odottaa poliittista päätöstä. Kaiken todennäköisyyden mukaan yhtiöt päätyvät jonkinlaiseen sopimukseen. Mutta mitä tuo sopimus pitää sisällään, saattaa kyllä jäädä yhtä syväksi salaisuudeksi kuin Kreikan ja Suomen välinen vakuussopimus.
Joka tapauksessa jutussa on kysymys isoista asioista. Molempien osapuolien on pystyttävä säilyttämään “kasvonsa”. Tämä lienee Cupertinolle yhtä tärkeä asia kuin Pekingille.
Voisiko Apple
lähteä Kiinasta?
Jos riita eskaloituu oikein pahaksi, molemmilla on paljon menetettävää. Applella voisi olla edessä vapaaehtoinen tai pakollinen lähtö Kiinasta. Silloin se menettäisi valtavan määrä valmistusosaamista, mahdollisesti myös osaavan sopimusvalmistajan palvelut. Tuotantolaitosten muutto tulisi kalliiksi sekä muuttokuluina, menetettynä tuotantona että uusien työtekijöiden koulutuskuluina.
Kiina on Applelle tuotantoympäristöä tärkeämpi valtavana markkina-alueena. Jos Pekingin ja Cupertinon välille ratkeaisi täydellinen välirikko, myös muiden tuotteiden valmistus ja myynti voisi hankaloitua ratkaisevasti. Taloudelliset seuraukset varmasti olisivat paljon Proview'n vaatimia korvauksia suuremmat.
Kiinan valtion kannalta välirikko ei näytä sen houkuttelevammalta. Apple tuo paljon rahaa Kiinaan, työllistää ihmisiä tuotevalmistuksessa ja tuo osaamista. Se myös ostaa paljon komponentteja, tarvikkeita, kuljetuspalveluja ja muita palveluita.
Applen tuotteet ovat suosittuja ihmisten keskuudessa eikä niiden kieltäminen olisi meriittiä maan johtajille.
Proview Shenzhenin iPad-oikeuden vahvistaminen voisi aiheuttaa myös sen, että ulkomaiset yritykset ryhtyisivät puolustamaan omia tuotemerkkejään nykyistä paljon hanakammin ja vaatimaan Kiinan valtiota nykyistä aktiivisempia toimia tuotemerkkien suhteen. Siinä suhteessa täällä kyllä riittää töitä vaikka kuinka paljon.
Kyllä tästä rahalla
selvitään
Ratkaisun löytyminen voi näyttää vaikealta, mutta loppujen lopuksi on kysymys rahasta. Kun riidan jatkaminen alkaa käydä kalliimmaksi kuin mahdollinen voitto, sopimishaluakin löytyy.
Tilanne voisi kehittyä – tämä on pelkkää arvailua - vaikka siten, että Kantonin korkein oikeus vetkuttelee päätöstä, mutta SAIC:n alueorganisaatiot alkavat ”tutkia asiaa” ja uhkaavat Applea takavarikoilla ja sakoilla kunnes Apple suostuu neuvotteluihin Proview'n kanssa.
Proview'lla on 180 miljoonan dollarin velat kiinalaispankeille, joilla on kiinnitys yhtiön omaisuuteen. Jostain syystä pankit ovat katsoneet vierestä, kun Proview on yrittänyt myydä iPad-oikeuksia Applelle. Ehkä ne uskovat Proview'n saavan enemmän rahaa irti Applesta. Varmaan Proview on tässä tilanteessa enemmän kuin halukas pääsemään pikaiseen sopimukseen Applen kanssa.
Kun yhteisymmärrys iPad-korvauksista on saavutettu, Apple ilmoittaa mittavista sijoituksista Kiinaan. Sehän voisi vaikka perustaa suuren tutkimus- ja kehityskeskuksen Helmijoen suiston teollisuusalueelle. Sattumoisin Kiinan johto hakee juuri korkean osaamistason työpaikkoja korvaamaan siirtotyöläisten kansoittamia hikipajoja.
Nationalismi voittaa
kännykkärakkauden
Mitä mieltä Applen tuotteita rakastavat kiinalaiset sitten ovat meneillään olevasta riidasta? Nationalismi taitaa kuitenkin olla vahvempi tunne kuin kännykkärakkaus.
China Dailyn yleisönosastossa nimimerkki VIPman kommentoi oikeuskiistaa sanomalla, että kiinalaiset poliitikot ovat nyt tarttuvaa mutaa täynnä olevassa kuopassa. Hän päätyi kuitenkin yltiökiinalaiseen näkökantaan samoin kuin useimmat muut saman ketjun kommentoijat.
– Apple tuottaa paljon halpoja ja pienipalkkaisia orjatyöpaikkoja siirtotyöläisille halveksittavan taiwanilaisen Foxconnin hikipajoissa. Mutta he tietävät, että Kiinan laki on Proview Internationalin puolella. Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö Proview Shenzhen omistaisi iPadin myyntipatenttia ja he tietävät että Proview Shenzhen on yhä sen omistaja tänään.
– Jenkki-Apple roskayhtiö varastaa rahaa kiinalaiselta yritykseltä juuri tälläkin hetkellä.
