Varo lomaosakemyyjää!
Kolumni
Ylihinta on lomaosakkeen ostajan pienin riski. Rehellisilläkin osakekauppiailla on erittäin outoja kauppatapoja.
Kun makaa muutaman päivän auringossa ja nauttii alkoholia, hidastuu aivojen toiminta radikaalisti. Jos tämän lisäksi kuuntelee vielä muutaman tunnin puuduttavaa esitystä, on valmis ostamaan vaikkapa lomaosakkeen.
Etenkin Kanarian saarilla huijataan hyväuskoisia turisteja hurjalla tahdilla. Alan tunnetuin pelimies on brittiläinen John ”Goldfinger” Palmer, joka on tuomittu kahdeksan vuoden vankeuteen ja 35 miljoonan punnan korvauksiin tuhansien brittien huijaamisesta.
Huijauksen kaava on tuttu. Miellyttävä nainen esittelee pari tuntia huippuedullista järjestelmää, jossa asiakas saa oikeuden vuosittaiseen luksuslomaan valitsemassaan kohteessa ja lähes rajattomat vaihtomahdollisuudet maailmalta, jos vakiokohde alkaisi jonain vuonna kyllästyttää.
Kun ns. esittely on käyty läpi, tulee pöytään ”esimies”, joka lyö pöytään ainutlaatuisen tarjouksen hinnan. Huijauksen kannalta keskeistä on se, että kaupat on lyötävä lukkoon heti.
Tätä kauppias voi perustella jopa uskomattomalla väitteellä, että ”laki vaatii kaupan toteuttamista samana päivänä”. Auringon, alkoholin ja ahneuden sumentamat aivot hyväksyvät tuonkin perusteen.
Monta mahdollisuutta pettymykseen
Pahimmassa tapauksessa lomaklubilainen menettää kaikki rahansa, koska koko klubi lakkaa olemasta. Hyvässä tapauksessa klubilainen pettyy muuten vain.
Esittelytilaisuudessa edulliselta näyttänyt ratkaisu tuleekin yhtä kalliiksi kuin mistä tahansa matkatoimistosta ostettu matka.
Rajattomalta näyttänyt vaihtomahdollisuus osoittautuu vaikeaksi ja kalliiksi. Ja viimeisin pettymys tulee, kun suivaantunut klubilainen yrittää myydä jäsenyyttään: myyntiponnistelut osoittautuvat ylettömän vaikeiksi.
Alan oudot kauppatavat
Kaikki lomaosakekauppa ei suinkaan ole huijausta. Alalla on täysin rehellisiä toimijoita, joita ei missään nimessä voi syyttää edes pienestä vilungista rikollisuudesta puhumattakaan.
Yllättävää onkin, että näillä rehellisilläkin yrityksillä on erittäin outoja kauppatapoja, jotka noudattavat samaa kaavaa Kanarian kauppiaiden kanssa.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Pari tuntia optimistisia puheita, esimiehen hintashow ja ”pakko päättää heti”-strategia. Kun asiakas pyytää pari päivää miettimisaikaa, muuttuu ystävällinen sävy ylimieliseksi ”meillä on seuraavat asiakkaat jo jonossa, joten aikaa ei ole”-vastaukseksi.
Töykeä myyntikaava on erityisen outoa siksi, että kyseessä on yleensä tavalliselle kuluttajalle suuri kauppa. Viikon osuus kahden makuuhuoneen rivitalohuoneistossa voi maksaa yli 20 000 euroa. Kyseessä on siis pienen auton arvoinen sijoitus. Haluaisinpa nähdä autokauppiaan, joka kieltäytyy antamasta asiakkaalle paria harkintapäivää.
Harkinta-ajan kieltäminen on toki sikäli ymmärrettävää, että kahdessa päivässä hitaampikin laskija huomaa, että kallista on. Kun samasta kaksiosta myydään 50 osuutta, tulee vajaan 70 neliön huoneistolle hintaa miljoonaa euroa. Hyvä kauppa. Etenkin myyjälle.
Maalaisjärkeä ja matematiikkaa
Turistin kannattaisi muistaa ainakin kaksi tärkeää sääntöä. Jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, ei se myöskään ole totta. Ja jos kauppa pitää tehdä heti, kannattaa lähteä pöydästä heti.
Toimialan puolestaan pitäisi harkita kauppatapojensa siistimistä, koska silloin rehelliset yritykset tekisivät selvän pesäeron kyseenalaisiin yrityksiin. Nykyisellä tyylillä rehelliset yritykset sotkeutuvat kuluttajan silmissä liian helposti ”Kultasormiin”.
Esitys perusopetuksen uudesta tuntijaosta sisältää toiveen muun muassa taloustiedon opetuksen lisäämisestä.
Monet esimerkit kertovat, että toive on ehdottoman tärkeä. Yhtä välttämätöntä näyttäisi olevan entistä suurempi panostus kansalaisten matemaattisten taitojen kohentamiseen.
