Ruotsalaisopeilla työurat ylös
Kolumni
Suomalaisten halveksima diskuteeraaminen pitää ihmiset pidempään työpaikoilla.
Itsenäisyyden lisääntyminen on suomalaisen ylivoimaisesti tärkein motiivi lähteä yrittäjäksi, kun taas mahdollisuus tienata enemmän rahaa ei kuulu suomalaisen haaveisiin. Yrittäjyydestä kiinnostunut ruotsalainen puolestaan haluaa enemmän rahaa, kun taas itsenäisyyden lisääntyminen ei ole hänelle tärkeä asia.
Euroopan unionin (EU) teettämä tutkimus kertoo, että suomalaisella on kova hinku pois työelämästä. Suomalainen ei halua ruotsalaisen tavoin lähteä rakentamaan uutta, vaan hän haluaa paeta. Tästä voi päätellä, että maaperä työurien pidentämiselle on huonosti rakennettu.
Suomi tulee ilman muuta nostamaan virallista eläkeikää lähivuosina, vaikka demarit vastustavat nyt jyrkästi tällaista askelta. Pelkkä eläkeiän nostaminen ei kuitenkaan riitä, jos työpaikkojen ilmapiiri kannustaa ihmiset pakenemaan. Uuvahtanut 60-vuotias pääsee aina pois työelämästä, sanoi lainsäädäntö mitä tahansa. Ja haluanpa nähdä sen nuoren esimiehen, joka on tyytyväinen, kun oman tiimin henkeä rakentaa lain pakottamana sairauksien rasittama, työelämään kyllästynyt 63-vuotias veteraani.
Johtamisen
vallankumous
Urien pidentäminen vaatii lainsäädännön uudistamisen lisäksi radikaalia muutosta koko työelämään. Ensimmäisen kehitysaskeleen pitää lähteä johtamisesta. Suomessa on aina naurettu ruotsalaiselle diskuteeraamiselle. Suomalaisjohtaja kehuu ylpeänä, kuinka hän antaa käskyn ja ihmiset toimivat. Näin käykin armeijassa. Työelämässä tällainen johtaminen synnyttää kuitenkin toimintaa lähinnä uuden työpaikan etsimisessä.
Meillä diskuteeraaminen on niin vähäistä, että jopa monessa johtoryhmässä ihmetellään, miten yrityksen strategia ohjaa operatiivista toimintaa. Boardmanin ja Talent Partnersin tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia yritysjohtajista pitää strategiaa liian ympäripyöreänä, jotta sen mukaan voisi toimia. Näin käy, kun diskuteeraaminen on kirosana. Asiat jäävät epäselviksi, epätietoisuus kalvaa työpaikan henkeä ja pahoinvointi lisääntyy.
Ruotsissa työskennelleet ihmiset sanovat, että keskusteleminen hidastaa jonkin verran liikkeellelähtöä. Mutta kun asiat on keskusteltu selviksi, ruotsalaiset tietävät, mitä tekevät. Suomessa taas lähdetään pahimmillaan nopeasti telineistä touhuamaan ilman yhteistä näkemystä siitä, mihin tähdätään.
Keskustelussa tärkeintä on juuri ymmärryksen lisääntyminen. Diskuteeraaminen ei tarkoita äänestämistä, jossa kaikki yhdessä päättävät tasa-arvoisesti esimerkiksi yrityksen strategian. Viisas johto ymmärtää kuitenkin, että hyviä ajatuksia voi syntyä joka puolella organisaatiota. Lisäksi viisas johto tajuaa, että vaikeat viestit pitää yksinkertaistaa ja niistä pitää keskustella toisinaan jopa väsymiseen asti.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Usein kuulee sanottavan, että asiat ovat muuttuneet, kun johtoon on noussut uusia sukupolvia ja naisia. Asia olisi hyvä tutkia. Omat kokemukseni eivät juurikaan tue väitettä. Keskustelemattomuuden kulttuuri on Suomessa niin syvällä, että se ei muutu hetkessä.
Minäkin vaikutan
ilmapiiriin
Työelämän paranemista ei voi kaataa kuitenkaan yksin johdon harteille. Me kaikki voimme vaikuttaa työpaikkamme henkeen, olimmepa sitten ylijohtajia, key customer managereita tai saniteettitilojen ylläpitäjiä. Jokaisen kannattakin katsoa peiliin ja miettiä, rakennanko juuri minä työpaikallani hyvää henkeä vai kuulunko enemmänkin perustan nakertajiin.
Suomessa asuu aggressiivinen ja väkivaltainen kansa. Malmöta pidetään Ruotsin väkivaltaisimpana kaupunkina. Kaupungissa onkin hurja meno, sillä siellä kuolee väkivallan uhrina melkein puolet siitä mitä Helsingissä ja neljäsosa Lahden luvuista. Luvut on suhteutettu väkilukuun.
Aikuistamistamme ovat ohjanneet mollivoittoiset sananlaskut, kuten "itku pitkästä ilosta" ja "räkänokastakin mies kasvaa, mutta tyhjännaurajasta ei koskaan". Jopa tanssimusiikkimme kulkee mollissa. Ruotsalainen iloisuus suorastaan... harmittaa.
Tästä historiasta minun ja sinun pitäisi vapautua. Geenejämme emme voi vaihtaa, mutta käyttäytymiseemme voimme ainakin yrittää vaikuttaa. Ensimmäisen askeleen voisimme ottaa jo tänään työpaikallamme. Eikä kannata masentua takaiskusta, kun ensimmäinen mököttäjä yrittää kampittaa muutosmatkasi.
