Kirjaudu ▼
 

Päättäjät ja markkinavoimat laiskanläksyllä

Päättäjät ja markkinavoimat laiskanläksyllä
Kolumni Italian ja Kreikan hallitukset ovat vaihtuneet, ja maiden toivotaan palaavan – mieluiten mahdollisimman nopeasti – kurinalaisempaan talouspolitiikkaan. Kärjistäen voisi todeta kuoppaan ajautuneiden lakanneen kaivamasta, ainakin hetkeksi.

Vesa Varhee
16.11.2011 10:46
58

Etenkin Italialla on vahvat edellytykset nousta kuopasta, kunhan maan johtoon saadaan muustakin kuin omista eduistaan huolehtiva, markkinatalouden ehdot tunteva osaaja.

Kriisi on siis laantunut, edes hetkeksi, ja Espanjakin on saamassa uutta hallitusta joka välttänee toistamasta Italian virheitä.

Euroalueen päättävät tahot, käytännössä siis Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Euroopan unionin komissio, ovat puolestaan osoittaneet kykynsä vastata jäsenmaiden toiminnasta koituviin haasteisiin. Vilkkaasti päiviteltyjen miljarditukien varjoon on jäänyt se, että asiansa kohtuullisesti hoitaneelle euroalueen valtaosalle on kriisin aikana turvattu edes jotenkin normaali talousympäristö.

Viime viikot on tuonut surullisella tavalla esiin sen, miten kansallisen tason poliittinen päätöksenteko huonoimmillaan sopii rajojen yli integroituneeseen talouteen ja yritystoimintaan.

Kreikan pääministeri Georgios Papandreou kuvitteli voivansa alistaa maalle myönnetyn apupaketin kansanäänestykseen, ja Italian viimeinkin eronnut pääministeri Silvio Berlusconi vetosi toistuvasti enemmistöönsä Italian kansallisessa parlamentissa.

Molemmat unohtivat, tai teeskentelivät unohtaneensa, poliittisen päätöksenteon perussäännön: kansallinen parlamentti voi vapaasti päättää toiminnastaan – mutta vain käytettävissään olevien resurssien rajoissa. Jos parlamentti päättää käyttää enemmän varoja kuin veroina kerää, erotus on lainattava jostakin, useimmiten pääomamarkkinoilta.

Velanotto rajoittaa
toimintavapautta

Velkaa ottaessaan parlamentti asettaa tulevan toimintansa markkinavoimien arvosteltavaksi, ja eri maiden valtionlainojen tuottonoteeraukset antavat reaaliaikaisen arvion niiden talouspoliittisten linjausten kestävyydestä.

Valtioiden suurimmat velkojat, käytännössä eri maiden eläkejärjestelmät, ovat vastuussa varantojensa arvon säilyttämisestä, ja pyrkivät irti sijoituksista, joiden arvon kokevat jostain syystä uhanalaiseksi. Kun joukkolainoja myydään jälkimarkkinoille, niiden arvo laskee ja niiltä vaadittava sijoitustuotto nousee.

Valtion suvereeniin päätösoikeuteen vetoaminen ei ole mitenkään uutta tai erikoista. Sitä onnettomampaa on siihen vetoajien kyvyttömyys ymmärtää markkinatalouden todellisuutta. Markkinavoimat – siis pääosin eläkejärjestelmät – ovat aina poliittisesti puolueettomia ja tavoittelevat vain omaa, siis eläkesäästäjiensä ja muiden asiakkaidensa, etua.

Se, että markkinavoimat suhtautuvat myönteisemmin joidenkin puolueiden vaalimenestykseen kuin toisten, johtuu puolueiden omasta aiemmasta käytöksestä ja linjauksista.

Avokätiset velkaelvyttäjät ovat rahoittajilleen suurempi riski kuin talouden pitkän aikavälin kantokyvyn apostolit. Tilapäisiksi aiotut elvytystoimet ovat liian usein muuttuneet saavutetuiksi eduiksi, joita on myöhemmin poliittisesti hankala trimmata.

Markkinavoimat myös ymmärtävät talouden lakeja: velanoton voimakas kasvu taantumassa ei ole uhka maan velanhoitokyvylle, jos maan velkamäärä ei uhkaa nousta hallitsemattoman suureksi.

Kotimaiset velkojat ovat myös ulkomaisia pitkämielisempiä, koska niillä on merkittävästi pienempi valuuttakurssitappioiden mahdollisuus. Siksi Japanin korkotaso on pysynyt pitkään yhden prosentin tuntumassa: valtio lainaa kotimaasta, ja silti pääomaa riittää vientiinkin. Italiakin lainaa, toisin kuin esimerkiksi Ranska, pääosin kotimaasta.

Suomi ja Saksa
näyttäneet mallia

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

Suomi opetteli tätä läksyä kantapään kautta 1991–1995, kun Esko Ahon hallitus elvytti minkä kykeni.

Vuonna 1992 kolmannes valtion menoista katettiin lainalla. Tuolloin useat tahot vaativat laajamittaista lisäelvytystä menoleikkausten sijasta.

Ongelmana oli lainan saatavuus. Vuonna 1991 valtio maksoi kolmen vuoden lainaerästä runsaan 13,8 prosentin korkoa. Tässä tilanteessa valtiovarainministeri Iiro Viinasen pääosin yksin läpi ajamat säästöpäätökset nousivat valtion velanhankinnan tärkeimmäksi perustekijäksi, ja niiden hedelmät alkavat nyt tuleentua. Suomen lainakorot kehittyvät Saksan eikä esimerkiksi Italian tai Ranskan tahtiin.

Saksa puolestaan toteutti joukon kilpailukyvylleen keskeisiä uudistuksia itsekseen, ilman markkinavoimien ohjausta. Palkkasopimista siirrettiin yrityksille, ja kiinteiden korotusten sijaan alettiin soveltaa tulospalkkausta, toisin sanoen palkkaa maksettiin sen mukaan, miten sitä oli ansaittu.

Tämä on paitsi parantanut yritysten valmiutta toimintojensa muutoksiin myös vähentänyt irtisanomisten tarvetta. Heikomman tuloskehityksen sattuessa palkkoja maksetaan vähemmän.

Saksa toteutti uudistuksensa, koska ymmärsi, että se ei muuten juuri hyödy yhteisvaluutan kasvattamista sisämarkkinoista. Muut euromaat sen sijaan keskittyivät nauttimaan matalampikorkoisen pääoman kasvaneesta saatavuudesta, ja etenkin Ranska hukkasi hintakilpailukykynsä verraten nopeasti.
 
Markkinavoimat saavat luonnollisesti kantaa osansa tästä erehdyksestä; ne luulivat ainakin jonkin aikaa yhteisen valuutan poistaneen jäsentalouksien välisistä eroista johtuvat riskit. Kreikkalainen, italialainen tai ranskalainen työntekijä eivät muuttuneetkaan rahaliitossa tuottavuudeltaan ja toimintavarmuudeltaan yhtään saksalaisemmiksi.

Muistutus
markkinavoimille

Markkinavoimat ovat nyt saaneet muistutuksen maiden välisistä eroista. Poliittisille päättäjille on puolestaan muistutettu, että aivan kaikki päätökset eivät ole etenkään talouden taantuman aikaan markkinoiden arvion mukaan oikeita. He ovat myös saaneet havaita, että itsenäisen päätöksenteon kääntöpuoli on vastuu päätösten seurauksista.

Markkinavoimia on helppo syyttää poliittisesti epämiellyttävistä päätöksistä. Yhtä loogista olisi moittia vaikkapa painovoimaa siitä, että lehdet putoavat raitiovaunukiskoille ja sotkevat liikenteen.

Ilman markkinavoimia voi toimia vain sellainen talous, jossa ei käydä lainkaan kauppaa. Kreikan ja Italian uudet hallitukset muistanevat tämän, ainakin jonkin aikaa. Samalla EU on saanut perustan järjestelyille, jotka vaikeuttavat kriisien uudistumista ja mallin niiden vaikutusten rajoittamiseksi.

Seuraava kriisi aiheutuukin sitten jostain muusta, nyt vielä ennakoimattomasta syystä. EU-päättäjien osoittama toimintakyky lupaa kuitenkin unionin säilyvän edelleen edes jotenkin toimivana kokonaisuutena – ei välttämättä hyvin tai EU-fobisille änkyröille sopivalla tavalla toimivana.

Copyright Creative Commons Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy

Kommentit (58)


Anonyymi
Kirjoitus on täynnä uskomattomia virheitä ja suoranaista potaskaa:

"Valtioiden suurimmat velkojat, käytännössä eri maiden eläkejärjestelmät,"


Perustelisitko väitettäsi vaikka numeroilla tai muula, dokumentoitavissa olevalla tiedolla? (Wikipedia EI riitä).
Ja kertoisitko, kuka sitten valtioita on rahoittanut? Aika harvan maan budjetti on jatkuvasti ylijäämäinen ainakaan riittävästi rahoittamaan Yhdysvltojen ja Japanin valtionvelkoja.
Vesa Varhee, Helsink 16.11.2011 15:06

Anonyymi
"Ja ajattelitko että sellainen löytyisi EKP:n, IMF:n tai Maailman Pankin henkilöistä? Että nämä aijaisivat Italian (itslialaisen veronmaksajan parasta)?"
Todennäköisemmin kuin kyläpoliitikkojen parista. Mikä sinusta on Italian veronmaksajien etu, noin yhteiskuntarakenteen kantokyvyn kannalta? Sivumennen, nimen tai edes nimimerkin käyttö edisäisi mielipiteesi uskottavutta.
Nimetön 16.11.2011 15:08

Anonyymi
Sori, jäi allekirjoitus pois tuosta edellisestä. Nakkisormet ja pieni näppäimistö....
Vesa Varhee, Helsink 16.11.2011 15:09

Anonyymi
Erinomainen kirjotus, kiitos. Kommenttien perusteella monen lukijan ymmärrys talouden lainalaisuuksista on kovin heikko.
thanks 16.11.2011 15:51

Anonyymi
lainataan rahaa afrikkaan ja rakennetaan sinne toimiva yhteiskunta tulevia raaka-aineita ja tuottoja vastaan. Siella olisi kysyntää ja mahdollisuuksia kasvuun.
ulkopuolinen 16.11.2011 15:56

Anonyymi
"Perustelisitko väitettäsi vaikka numeroilla tai muula, dokumentoitavissa olevalla tiedolla? (Wikipedia EI riitä)."

Perustelepa nyt itse tuo uskomaton väitteesi Suomen valtion rahoittajasta.

Pistä lähdeviitettä peliin. Todistusvastuu on sinulla.

Minulla on rahoittajaluettelo, mutta onko sinulla?
VT. sumuttajien palj 16.11.2011 18:31

Anonyymi
Jaaha, Niilo NImimerkinvaihtaja on tas liikkeellä. Tiesitkö, että jos syytät minua valehtelijaksi, on todistamisen taakka sinulla? Tiedätkö, paljonko valtioilla on yhteensä velkaa? Googlaamalla löytyy, Wikin ulkopuolelta, 43 000 miljardia (43 trillion) dollaria. Eläkevaroja taas on 26 000 miljardia, joista runsans kolmannes, siis 9 000 miljardia, on suoraan joukkolainoissa eli valtaosin valtioiden paperissa.Suomen työeläkevaroista on lainoihin sijoitettuna parikymmentä miljardia, sekin pääosin valtion lainoissa. Kun lasket mukaan että Kiinan keskuspankilla on valtioiden lainoja noin 2000 miljardia ja japanilaisilla 500 - 600 miljardia, Britannian ja Euroopan keskuspankkien lisäksi, huomannet istä valtaosa valtioiden velkarahoista on peräisin. Jos jaksoit näin pitkälle, kyennet myös esittämään oikeaksi pitämäsi teorian siitä, kenelle valtiot ovat velkaa. Ja mielellään muitankin todisteita kuin omat arvauksesi tai Wiki.
Yli 20 vuoden työkokemukseni finanssialaltaei ainakaan ole ristiriidassa esittämieni asioiden tai johtopäätösten parissa.

Asiapohjalta vastaus, jos osaat, ja ilman henkilökohtaisuuksia. Jos olet tässä ketjussa jo viidellä nimimerkillä, älä keksi uusia. Se ei anna hyvää kuvaa keskittymiskyvystäsi.
Vesa Varhee, Helsink 16.11.2011 22:49

Anonyymi
"Espanjakin on saamassa uutta hallitusta joka välttänee toistamasta Italian virheitä."

Heh, ei ainakaan vaalilupausten mukaan :)
Oletko lukenut?
Taikuria tarvitaan E 17.11.2011 0:00

Anonyymi
"Googlaamalla löytyy mutta wiki ei kelpaa..." -tyypinen lähdeviittaus on jo aika paksua. Se on jo uskomattominta lähdeviitteiden esittämistä, mitä on nähty!!!

Laitapa Varhee nyt linkki lähteeseen, josta näkyy, että Suomen velka on velkaa eläkerahostolle.

Muussa tapauksessa tulevien kirjoitustesi uskottavuus on jo vähemmän kuin pyöreä nolla.

Näytät muuten olettavan vain yhden henkilön kirjoittavan kaikki skeptiset kommentit. Alat tulla näemmä jo vainoharhaiseksi.
Nimetön 17.11.2011 2:25

Anonyymi
"Jaaha, Niilo NImimerkinvaihtaja on tas liikkeellä."

*Vesa Varhee kirjoittaa Niilosta.* hmmm..

Muistan, kuinka eräs höyrypää kommentoija "Bankfurtista" käytti aina tuota "Niilo" tai "nikkiniilo" pilkkanimitystä. (Kyseessä kenties jokin pakko-oireen omainen häiriösuhtautuminen toisten nimimerkkeihin..?)

Muistan myös kuinka kiihkeästi Varhee aiemmin täällä kiisti olevansa tuo Bankfurtin höyrypää....

No jaa... niinpä varmaan.

* * * * *

Tiedoksesi, minä kirjoitin tuon "Valtion rahoittajako eläkerahasto. Puppua!" -tyyppisen kommentin yllä. Näytät kuitenkin luulevan muitakin kommentteja minun kirjoittamiksi.

Väärin meni, Arn.. eikun Varhee.
arvaa kuka, land of 17.11.2011 2:35
Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä