Mitä Virosta voisi oppia?

Viro yllätti taas. Tällä kertaa kyse ei ollut talouden kehitysvauhdista tai entisen neuvostotasavallan eurojäsenyydestä, vaan jostain EU-arjessa paljon tärkeämmästä. Viron jalkapallomaajoukkue on yhden kaksiosaisen karsintaottelun päässä paikasta jalkapallon ensi kesän EM-kisoissa. Vastaan asettuu Irlannin tasavalta, joka on ainakin ennakkokaavailuissa Virolle tarjolla olleista helpoimmin voitettavissa oleva vastus.

Saattaa siis hyvinkin olla, että "eurooppalaisen" jalkapallon – Association Football, tai amerikkalaisittain soccer – miesten arvokisoissa kuullaan vihdoinkin edes Maamme-laulun sävel. (Siinä kypärä päässä pelattavassa jalkapallon versiossahan Suomi on voittanut Euroopan mestaruuden ja useita EM-mitaleja.)

Vapauduttuaan neuvostomiehityksestään vajaat 20 vuotta sitten Viro hämmästytti ulkopuolisia ennustelijoita jatkuvasti. Heti miehityksen päätyttyä vuonna 1992 käyttöön otettu Viron krooni oli 1990-luvun alkupuoliskolla Itämeren alueen vakain valuutta Suomen ja Ruotsin selvitellessä pankkikriisejään ja devalvaatioitaan.

Krooni oli kiinteässä suhteessa Saksan markkaan, ja osittain tämän ansiosta Viro houkutti ulkomaisia investointeja ja vaurastui Baltian-naapurimaitaan nopeammin.

Tosin Viron lähtötasokin oli matala. Suomesta työpaikan saanut virolainen saattoi kuukaudessa ansaita enemmän kuin Virossa vuodessa.

Ennakkoluuloton
alku

Viro teki itsenäistyessään päätöksiä, jotka loivat pohjan maan vaurastumiselle.

Maan talouspäättäjät olivat valtaosin Yhdysvalloissa opiskelleita ja liberaalin talouspolitiikan perusteet omaksuneita ennakkoluulottomia nuoria. He vierastivat pohjoismaiden tarjoamaa korkean verotuksen ja kattavan sosiaali- ja työttömyysturvan mallia, jonka ongelmista löytyi juuri tuolloin runsaasti esimerkkejä Itämeren pohjois- ja länsirannalta.

Niinpä Virossa otettiin käyttöön progressiivisen tuloveron sijasta tasavero, ja investointeihin kannustava yritysverotus.

Myös yritystoiminnan aloittaminen on helpompaa kuin Suomenlahden tällä puolen, ja esimerkiksi Tallinnan bussipysäkkien vierillä on runsaasti pieniä kioskeja, joista saa paitsi matkalippuja myös kukkia, virvokkeita ja muuta tarpeellista.

Yritysmyönteisyys ja yksinkertainen verotus ovat tärkeä osa Viron talouden joustavuutta.

Maa kärsi, kaikkien muiden teollisuusmaiden mukana, finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta. Palkkataso kuitenkin jousti, mikä ainakin lievitti työttömyyttä.

Valtion maksukyky ei sen sijaan ole ainakaan vielä tarkkailun alaisena. Tähän saattaa olla osasyynä se, että Viron valtiolla ei juuri ole velkaa; maan julkisen talouden alijäämä on kuntasektorilla.

Neuvostovallan aikana Viron talous oli henkitoreissaan. Maa oli tiukasti suunnitteluvirasto Gosplanin ohjauksessa, ja sen teollisuustuotanto suuntautui pääosin muualle SEV-maihin. Jopa Tallinnan kalastuslaivaston saaliit kuljetettiin muualle jatkojalostettavaksi tai kulutettavaksi.

Valtaosa nuorisosta korkeakolutettiin ja hajautettiin hallintotehtäviin eri puolille liittoa, ja vain ehdottomasti luotettavimmat saivat jäivät jäädä hallinto- ja puoluetehtäviin Viroon. Vastaavasti Tallinnan lähiöihin asutettiin – aikalaiskertomusten mukaan – niitä rakentamaan muualta tuotetut rautakourat.

Virolaiset
urheiluedustajina

Urheilussa Viro edusti neuvostomaata minkä kykeni. Koripallomaajoukkueeseen yltänyt Tiit Sokk oli kansallissankari.

Hiihtäjä Jelena Välbe oli sen sijaan karsaammassa katsannossa, koska hänen arveltiin naineen virolaismiehen vain kotipaikkaoikeuden toivossa. Virolaiset eivät tuolloin juuri pelanneet jalkapalloa, vaan keskittyivät kori- ja lentopalloon. Tallinnan Kalevin koripallojoukkue oli Viron epävirallinen maajoukkue.

Kalevin merkitystä kuvannee parhaiten se, että 1980-luvun lopulla tapaamani virolaisopiskelija oli koripallossa niin hyvä, että sai jäädä Viroon asepalvelukseen voidakseen harjoitella Kalevin mukana.

Normaalisti virolaiset asevelvolliset sijoitettiin jonnekin kauas kotoa, erilleen alueen kantaväestöstä. Sen toivottiin vahvistavan asevoimien luotettavuutta sisäisen järjestyksen säilyttäjinä. Vastavuoroisesti Virossa palveli paljon asevelvollisia Keski-Aasian tasavalloista.

Viro ei kumartele
menneisyyden kuvia

Neuvostomiehittäjien lähdettyä Viron talous otti uuden kurssin, ja tulokset ovat nähtävissä.

Vaurauden nousu ei ole vielä ehtinyt talouden kaikille sektoreille, ja esimerkiksi eläkeläiset ovat ahtaammalla kuin neuvostoaikana, jolloin heillä oli usein etusija jonoissa. Talous kuitenkin toimii ja sopeutuu ympärisön muutoksiin.

Samalla tavoin Viron jalkapallojoukkue on vajaassa parissa kymmenessä vuodessa yltänyt, sekä venäläistaustaisten pelaajien että ennakkoluulottoman yrittämisen voimin, pidemmälle kuin Suomen maajoukkue ikinä.

Osa ansiosta kuuluu, sekä jalkapallossa että taloudessa, Suomelle. Suomen yritysmaailma, ja yksi jalkapallohistorian kärkinimistä, Pasi Rautiainen, ovat auttaneet Viron yrityksiä ja jalkapallojoukkueita alkuun. Rautiaisen mukana Viro sai ainakin Saksassa noudatettavaa harjoittelukulttuuria.

Vielä viime vuosikymmenellä Suomen talous tukeutui metsään ja Nokiaan, ja jalkapallomaajoukkue pelasi Jari Litmaseen ja Sami Hyypiän varassa.

Suomen kansainvälinen urheilumenestys nojasi – taannoisia upeita kori- ja lentopallomenestyksiä lukuun ottamatta – kansallisiin erikoispiirteisiin. Miesten sarjoissa joukkuepelien maailmanmestaruudet ja mitalit ovat tulleet jääkiekossa, jääpallossa ja salijääpalloksi nimetyssä sählyssä. Mestareille tietysti kaikki kunnia, mutta näitä pelejä pelataan tosimielessä alle kymmenessä maassa koko maailmassa.

Viron esimerkki osoittaa, että jalkapallossakin on mahdollista menestyä, vaikka kansainvälinen kilpailu armotonta onkin. Suomen EM-karsinnan katastrofialun jälkeen joukkueen valmentaja ja kokoonpano pantiin suurremonttiin, ja myönteisiä tuloksia oli lupa ainakin odottaa,

Olisikohan Suomen talouspoliittisten linjanvetäjien syytä seurata niitä kaikkien tasojen jalkapallovalmentajia, jotka todennäköisesti ovat jo menneet Viroon ottamaan oppia sikäläisistä toimintatavoista?