Anekauppa kukoistaa Kiinassa

Olen kuullut monen kiinalaisen viittaavan noihin suurlahjoituksiin ja sanovan, että kiinalaisessa talouselämässä ei menesty tekemättä monia sellaisia asioita, joiden vastapainoksi tarvitaan paljon hyviä karmapisteitä.

Temppelien rakentajat suosivat luolien lisäksi myös korkeita huippuja. Kiinan taolaisilla on viisi pyhää vuorta, buddhalaisilla niitä on neljä. Yksi buddhalaisten pyhistä vuorista on Wutai Shan eli Wutai-vuori Shanxin maakunnassa. Kun tässä kuussa vierailimme Wutain kaupungissa kaupungissa, tuntui kuin olisimme siirtyneet johonkin uskonnolliseen valtioon.

Kaupunki oli täynnä munkkeja ja nunnia, jotka olivat saapuneet sinne pyhiinvaellusmatkalle tai lomailemaan. Vuorisolassa sijaitsevaa kaupunkia ympäröivät korkeimmillaan 3 000 metriin kohoavat huiput. Viidelle eri huipputasanteelle on pystytetty merkittäviä luostaritemppeleitä. Kaupunki on muutenkin täynnä buddhalaisluostareita temppeleineen, Buddhan patsaineen ja tiibetiläisperäisine stupoineen.

Munkit ja nunnat
parveilevat

Wutai Shanissa munkit, nunnat ja noviisit parveilevat kaduilla ja heille suunnatuissa matkamuistomyymälöissä. Onpa kaupungissa munkkien ja nunnien kaapuja, huppuja, housuja ja laukkuja myyvä tukkuliikekin.

Osa munkeista näyttää olevan töissä: he kulkevat ympäriinsä kerjäyskulho käsissään. Toiset kerjäsivät harjaksi yhteen liitettyjä käsiä ojennellen.

Muutamat yhdistivät kerjäämiseen siivouspuuhat. Temppeliin johtavilla kymmenien porrasjaksojen alaportailla istuvilla munkeilla oli rahakupin vieressä rikkalapio ja harja, joilla he olivat puhdistaneet muutaman alaportaan.

Portaiden lakaisijoita viihdytti sokea jousisoittaja. Heille pitivät seuraa myös muutamat harvat pyhiinvaeltajat, jotka tiibetiläiseen tapaan nousivat temppelin portaita mittarimatojen tapaan aina porras kerrallaan otsallaan kiviporrasta koskettaen. Kiivetessään he ohittavat matkamuistomyyjien lisäksi hyvän karman kauppiaita, niitä, jotka tarjoavat häkeistään pikkulintuja ja jopa supikoiria ostettavaksi ja päästettäväksi vapauteen. Sellainen hyvä teko tuo tekijälleen positiivista karmaa.

Tuhannen vuoden
taideaarteet

Gobin automaan kulmalla sijaitsevassa Dunhuangin kaupungissa, Gansun maakunnassa, on valtava historiallinen luolatemppelikeskittymä. Unescon maailmanhistorian kohteiden listalle kuuluvassa kohteessa on yli 700 luolaa tai luolatemppeliä. Osa niistä on suuria, monihuoneisia komplekseja, osa vaatimattomampia yhden huoneen pyhättöjä. Paikka on buddhalaisen taiteen tärkein historiallinen keskittymä.

Pari tuhatta vuotta sitten Dunhuang oli rikas kaupunki. Se on eräs tärkeitä portteja Kiinan ja muun maailman yhdistävällä silkkitiellä. Kaupungilla oli tärkeä asema Intiasta tulevan buddhalaisuuden tuomisessa Kiinaan. Intialainen vaikutus aikauden vanhemmissa luolissa näkyy selvästi maallikonkin silmään. Intiasta ovat peräisin sekä luolatemppelit että itsenäiset temppelirakennukset. Myöhemmin ne saivat paljon kiinalaisia piirteitä.

Hiekkakivikallion rinteeseen aloitettiin kovertamaan buddhalaisia luolia tiettävästi vuonna 366. Siitä lähtien Mogaon kiveen kaivettiin suuria ja pieniä luolia seuraavan tuhannen vuoden ajan.

600 vuoden unohdus
päättyi rosvoukseen

1400-luvulla buddhalaisuuden kukoistuskausi loppui ja luolat jäivät unholaan. Länsimaiset tutkimusmatkailijat löysivät ne uudestaan vasta 1900-luvun alussa ja ryöväsivät niistä yli 40 000 historiallista "kirjaa" ja jopa osia seinämaalauksista.

Mogaon luolat säästyivät kulttuurivallankumouksen tuhoilta. Oppaan mukaan luolat oli silloin suljettu ja ministeri ja puoluejohtaja Tsou En-lai toimi niiden suojelijana.

Suurimmillaan alueella toimi 18 luostaria, joissa oli yli 1 400 munkkia ja nunnaa. Lisäksi tulivat luolien rakentajat, käsityöläiset ja taiteilijat.

Pienliikemiehet, kauppiaat, kyläläiset ja myös prostituoidut, joilla ei yksinään ollut varaa luolatemppelin rakennuttamiseen muodostivat yhteisöjä rahoittamaan positiivisen karman keräämistä.

Suoraan
Buddhan syliin

Rikkaimmat kauppiaat, feodaaliherrat ja ennen kaikkea silkkitien karavaanien rahoittajat rakennuttivat palvontapaikkoja, joita dominoivat Buddhan patsaat. Suurimmat niistä ovat yli 30 metrin korkuisia. Ja koska salit ovat leveyttään korkeampia, munkit ja pyhiinvaeltajat kumartavat Buddhaa tämän sylissä tai ainakin valtavien jalkojen välissä.

Luolatemppelit olivat isoja rakennusprojekteja, joihin palkattiin ajan parhaita suunnittelijoita, käsityöläisiä ja taiteilijoita. Rakentaminen saattoi kestää useita vuosia.

Sorapintainen hiekkakivi tasoitettiin ja pohjamaalattiin ensin. Sitten siihen hahmoteltiin tulevat maalaukset. Joskus johtava taiteilija ohjeisti alaisensa maalaamaan numeroimalla merkatut alueet, joskus hän luotti näiden osaavan homman ilman numeroita. Viimeiseksi piirrettiin tuikitärkeät ääriviivat maalausten hahmoihin.

Monet patsaista ja maalauksista ovat säilyneet kuivassa ilmastossa hämmästyttävän hyvin. Viime vuosikymmeninä ne ovat myös synnyttäneet kiinalais-japanilaisen taiteilijoiden koulukunnan, joka on perehtynyt luolissa käytettyyn mineraaliväreihin perustuvaan maalaustekniikkaan ja käyttää sitä paitsi luolamaalausten kopioiden tekemiseen myös muihinkin omiin töihinsä.

Taide kertoo
alueen historiaa

Luolista puhuminen johtaa ajatukset harhaan, sillä kyse on huoneista ja saleista, joissa on kaareva tai tasakattoa. Lähes poikkeuksetta kaikki pinnat on maalattu täyteen satoja Buddhan ja muiden tärkeiden "pyhimysten" kuvia, mukaan ovat usein päässeet myös suurlahjoittajat tai heidän perheidensä jäsenet. Monesti seinillä ja katossa on myös kokonaisia kuvakertomuksia.

Luolatemppelien pitkä historia heijastaa myös koko alueen historiaa. Han-kiinalaisten lisäksi alueella on ennättänyt olla monia muita vallanpitäjiä. Erityisen vahvana näkyy tiibetiläisten vaikutus. Tiibetiläisbuddhismi on muutenkin jättänyt jälkensä buddhismin kiinalaisiin versioihin.

Buddha-bisnes tarvitsee
ammattimunkkeja

Pekingin yliopistossa opintoja lopetteleva tuttava kertoo työpaikkailmoituksesta, jossa haettiin buddhalaista munkkia. Ilmoituksen mukaan työaika on kahdeksan tuntia ja aloituspalkka 7 000 juania kuussa. Tavallisesti valmistuvat opiskelijat joutuvat tyytymään puoleen tai jopa kolmannekseen tuosta summasta. Lisäkannustimena mainittiin mahdollisuus nousta muutamassa vuodessa luostarin johtoon tuplapalkalla. Kysymys ei siis ole uskonnollisesta kutsumuksesta vaan liiketoiminnan harjoittamisesta.

Toinen tuttava kertoo vierailustaan luostariin, jossa munkit haikailivat siirrosta toiseen, hyvin tunnettuun luostariin. Houkuttimena ei ollut tuon toisen luostarin kuuluisuus vaan parempi palkka.

Periaatteessa buddhalaisuuden harjoittamiseen ei riittä pelkkä uskominen vaan uskontoon kuuluu joukko noudatettavia periaatteita. Niiden noudattaminen auttaa vapautumaan elämän peruskärsimyksestä. Periaatteet ovat: Neljä jaloa totuutta, jalo kahdeksankertainen polku, turvapaikka kolmessa jalokivessä, viisi ohjetta ja ehdollisen olemassaolon kolme ominaisuutta.

Moniuskoisella on
mistä valita

Wikipedian lukujen mukaan 40 – 60 prosenttia kiinalaisista on epäuskonnollisia tai agnostikkoja. Tiukkoja ateisteja on 14–15 prosenttia. Buddhalaisten ja taolaisten lukumääräksi arvioidaan parikymmentä prosenttia.

Kristittyjä ja islamilaisia on 2–4 prosenttia kansasta. Lisäksi vähemmistökansallisuuksilla, joita on yhteensä noin kymmenen prosenttia, on omat uskontonsa.

Eri uskontojen kannattajille sekava tilanne on edullinen, sillä ne voivat vapaasti liioitella oman suuntauksensa kannatusta, sillä kukaan ei pysty todistamaan lukuja vääräksi.

Uskontojen todellisia jakautumisprosentteja on lähes mahdoton selvittää Kiinassa, sillä eri uskonnot ovat sekoittunet keskenään ja kiinalaisiin kansanuskontoihin.

Lisäksi monet ihmiset sanovat tunnustavansa useita eri uskontoja. Uskomusten usein ristiriitaisesta sekamelskasta kukin yksilö voi valita aina valita tilanteeseen parhaiten sopivat uskomukset.

Harmoninen yhteiskunta
tuntee viisi uskonta

Kiinan valtion vihamielinen suhtautuminen uskontoihin päättyi 1980-luvun alussa alkaneella avoimuuden aikakaudella. Itse asiassa valtio ja valtion elimet tukevat uskonnollisia yhteisöjä. Tämä näkyy erityisesti matkailualalla, jossa vanhat ja uudistetut temppelit ovat valtavan suosittuja turistivetonauloja.

Pekingin "harmonisessa yhteiskunnassa" ei uskonnon vapaus ulotu kuitenkaan äärettömän pitkälle. Kommunistisen puolueen näkemyksen mukaan vapaus rajoittuu puhtaaseen uskonnon harjoittamiseen. Uskonnolliset yhteisöt eivät saa pikkuvarpaallakaan astua politiikan puolelle. Erityisessä tarkkailussa ovat sisäisesti kiinteät ryhmittymät, jotka voisivat haastaa puolueen hegemonian.

http://www.cfr.org/china/religion-china/p16272 Kiinan perustuslain pykälä 36 sanoo, että Kiinan kansalaiset nauttivat uskonnon vapaudesta. Pykälä kieltää uskontoon perustuvan syrjinnän ja kieltää valtion elimiä, yksityisiä organisaatioita pakottamasta ketään uskomaan tai olemaan uskomatta.

Vuonna 2005 valtioneuvosto antoi säädöksen, joka sallii uskonnollisten organisaatioiden omistaa omaisuutta, julkaista kirjallisuutta, kasvattaa ja hyväksyä pappeja ja kerätä lahjoituksia. Mutta tämä koskee vain organisaatiota, jotka ovat rekisteröityneet valtion uskontoa valvoville elimille. Kiina tunnustaa virallisesti vain viisi uskontoa: Buddhalaisuuden, taolaisuuden, islamin, katolilaisuuden ja protestanttisuuden.

Jokapäiväisessä elämässä yksi usko on ylitse muiden: taikausko.