Euron mahdoton vaihtoehto
Kolumni
Englantilaiset ekonomistit ovat yhtä mieltä siitä, että euroalueella on edessään vain yksi järkevä vaihtoehto. Mutta se on poliittisesti mitä vastenmielisin.
Vaikka britit huokaisevatkin helpotuksesta, kun eivät koskaan tulleet liittyneeksi euroon, heitäkin huolestuttaa. Julkisesti täällä laskeskellaan, kuinka pahasti eri euromaiden velkakriisit Britannian pankkeja, vientiteollisuutta ja talouskasvua kurittaisivat.
Tästä pelon taloudesta uusi luottolama ei ole kaukana. Kukaan ei tiedä, millaisia ryppyjä liikekumppanilla on tiedossa dominojen lailla kaatuvista euromaista. Isointa pelkoa ei kuitenkaan vielä sanota ääneen: jos euroalue ei onnistu palauttamaan luottamusta niin Italian kuin Espanjankin talouteen, seuraava kaatuva domino saattaa olla Britannia.
Vaikka Britannia ei ole euromaa, niin ei markkinoiden epäluottamuksen synty ole ennenkään ollut valuutasta kiinni.
Koska Britannia ei ole euromaa, niin sen ekonomistit ja kommentaattorit voivat tuskia tuntematta opastaa, miten euroalueen tulisi kriisissään edetä. Tämä joukko on liikuttavan yksimielinen siitä, että euro tarvitsee tuekseen eurobondien lisäksi myös yhteisen finanssipolitiikan.
Siis euroalueen valtiovarainministeriön, joka vuotuisessa budjetissaan jakaisi eri suunnille rahaa ja verovastuita parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikka kaikille maille jäisikin mahdollisuus päättää oman pottinsa jaosta ja verojenkeräystavoista, niin euroalueesta tulisi ennen pitkää liittovaltio.
Maksajat ja
määrättävät
Yhteisen finanssipolitiikan euroalue on poliittisesti mahdoton ajatus kaikille muille maille paitsi Ranskalle. Tilanteeseen on selvät taloudelliset syyt.
Yhteisessä eurotaloudessa vähävelkaiset maat joutuisivat maksajiksi. Saksalaiset, itävaltalaiset, hollantilaiset ja suomalaiset eivät ikinä hyväksyisi tilannetta, jossa he saisivat sateisessa syksyssään kantaa verokortensa yhteiseen kekoon, jonka tukiaisista nauttisivat auringonpaisteessa korruptoituneet kreikkalaiset, portugalilaiset, italialaiset ja espanjalaiset sekä pubeissaan musisoivat irlantilaiset.
Se olisi hyvin, hyvin vastenmielistä ja epäoikeudenmukaista!
Velkaantuneet euromaat puolestaan pelkäisivät, että yhteisellä rahanjaolla elätit joutuisivat maksajien kyykytettäviksi. Ei eteläinen, katolinen Eurooppa halua, että Saksan vetämä pohjoinen opettaisi heitä elämään ilottoman luterilaisesti suu säkkiä myöten. Oman taloudellisen vallan menetystuskaa ei mahtavienkaan talouksien taustatuki lievittäisi.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Tällaisessa rytinässä Suomi menettäisi taloudellisen päätösvaltansa rippeetkin – ja saisi vielä maksajan osan kaupan päälle.
Ainoastaan Ranskalla ei olisi syytä olla huolissaan kehityksestä, sillä se on taloudellisesti EU:n keskikastia. Se olisi liian köyhä maksajaksi ja liian rikas ja mahtava määrättäväksi.
Valuutta kaipaa
valtion kassaa
Euro on ainoa valuutta, jonka tukena ei ole koko valuutta-alueen kattavaa yhteistä finanssipolitiikkaa. Eurobondit eivät tilannetta miksikään muuttaisi, vaikka ne voisivatkin hetkellisesti kriisin laukaista.
Poliittisesti euroalue tuskin lähtee liittovaltiotielle, sillä yhteinen valtiovarainministeriö vaatisi pian tuekseen myös sellaiset yhteiset parlamentit ja hallitukset, joilla olisi todellista valtaa. Euromaiden liittovaltio olisi brittinäkemyksen mukaan kuitenkin ainoa taloudellisesti järkevä suunta.
Se, että euromaat ovat taloudellisesti erilaisia, ei ole mikään este. Ne eivät eroa sen enempää toisistaan kuin Kainuu ja Helsinki, Lontoo ja Pohjois-Wales tai Connecticut ja Mississippi. Kaikki nämä parit selviytyvät hyvin saman valuutan kanssa.
Valuutta-alueen sisällä voi olla isojakin tulo- ja elintasoeroja, joita voi tasoittaa isoilla tai pienillä tulonsiirroilla, mutta kriisihetkinä valuutta tarvitsee tuekseen yhteisen rahakirstun, jota euromailla ei ole.
Brittien mielestä velkaantuneimpien euromaiden lemppaaminen yhteisvaluutan ulkopuolelle ei helpottaisi vakavaraistenkaan euromaiden tilannetta. Vahvojen euro vahvistuisi, tuontitavarat halpenisivat, vientiväki vinkuisi ja alue ajautuisi deflaatiokriisiin.
