Entä jos taivas putoaa niskaan?
Kolumni
Yhdysvaltain liittovaltion maksuvalmiudesta käytävä poliittinen kädenvääntö on etenemässä kohti viimeistä äärirajaa. Mikäli velkakaton nostosta ei päästä sopuun ennen ensi tiistaita, liittovaltio uhkaa ajautua maksuhäiriöön.
Vastaava uhka nähtiin viimeksi vuonna 1995, kun Newt Gingrichin johtama republikaanienemmistöinen kongressi yritti kiristää presidentti Bill Clintonilta poliittisia myönnytyksiä. Clinton sulki liittovaltion toimintoja, ja republikaanien oli taivuttava poliittisen paineen kohotessa.
Tällä kertaa republikaanien sisäinen hajaannus ja perusamerikkalaisen Teekutsuliikkeen pelko vaikeuttavat vastaavan ratkaisun toteuttamista. Toisaalta presidentti Barack Obaman on vaikea keksiä poliittiset kasvonsa – ja uudelleenvalintansa – säilyttävä tapa myöntyä republikaanien vaatimuksiin.
On siis mahdollista, että maksuhäiriöön, tai presidentin julistamaan poikkeustilaan, ajaudutaan ilman, että kukaan sitä tosissaan haluaa.
Maailmanlaajuinen
pulma
Vaikka kyse on dollarin ongelmasta, sen ja liittovaltion viitelainojen asema maailman rahoitusmarkkinoiden perustana tekee pulmasta maailmanlaajuisen. Suomessakin on eteensä katsovan yrityksen korkea aika varautua dollaria koskevien yllätysten mahdollisuuteen.
Kotimaista, kotimaan markkinoilla toimivaa pienyrittäjää dollarin pulmat heiluttavat lähinnä energian ja muiden raaka-aineiden hintojen kautta.
Epäsuoria vaikutuksia yritysten toimintaan tulee pankkitoiminnan mahdollisista sekaannuksista ja energian viejänä huomattavan dollaririippuvaisen Venäjän tilanteesta. Mikäli yrityksillä on dollarimääräisiä saatavia tai sijoituksia, niiden nopean kotiuttamisen mahdollisuuksia on syytä tutkia.
On myös hyvä muistaa, että Yhdysvaltain hallinto on muuttanut dollaria koskevia käytäntöjä jo kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 80 vuoden aikana.
Vuonna 1933 Yhdysvaltain kansalaisia kiellettiin omistamasta kultaa, ja dollarin ja kullan kiinteä vaihtosuhde muutettiin. Toisin sanoen dollari devalvoitiin.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Vuonna 1971 presidentti Richard Nixon taas lopetti dollarin kultavaihdannaisuuden kokonaan. Tuolloin kultaunssin hinnaksi oli määrätty 35 dollaria. Uusimmasta noteerauksesta voi jokainen halutessaan laskea, miten paljon dollari on 40 vuodessa devalvoitunut.
Maksuhäiriön uhatessa ei siis olisi ennen kuulumatonta, että dollarin vapaata vaihdettavuutta joko rajoitetaan tai se lopetetaan – väliaikaisesti kokonaan.
Markkinat
heti häiriötilaan
Dollarin vaihdettavuuden rajoitukset merkitsisivät välitöntä häiriöitä useimmilla rahoitus- ja arvopaperimarkkinoilla. Euron merkitys vaihdon välineenä kasvaisi sekä Euroopan laidoilla, Aasiassa että etenkin Latinalaisessa Amerikassa, jossa espanjalaispankeilla on vahvat markkinaosuudet.
Näillä alueilla suoraan tai epäsuorasti, kuten matkailun kautta, toimivat yritykset tekevätkin viisaasti selvittäessään pankeiltaan dollarikriisin toiminnalleen aiheuttamat seuraukset. Samalla on syytä selvittää dollarikriisin mahdolliset vaikutukset yritysten erilaisten sitoumusten arvoon.
Toteutuessaan maksuhäiriö merkitsee epäilemättä myös mahdollisuuksia etenkin Venäjän ja itäisen Euroopan markkinoilla. Niitä ei kuitenkaan voi suositella kuin sijoitustoiminnan ja riskinoton asiantuntijoille tai uhkapelureille.
Lisää Aiheesta
