EKP:llä ei ole varaa elvistellä

Kun Suomessa parhaillaan vieraileva Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet kehuu pankin onnistuneen tavoitteissaan, liikkuu hän hyvän maun rajamailla hyppäämättä kuitenkaan sen puolelle.

Pääjohtaja on kehunut estoitta pankin onnistuneen inflaatiotavoitteensa ylläpitämisessä 12-vuotisen olemassaolonsa aikana. Euroalueen keskimääräinen virallinen inflaatio on eittämättä pysytellyt tavoitteessa. Mutta siihen ne ilonaiheet sitten loppuvatkin.

Jokainen maalaisjärkeä vähänkin omaava ihmettelee, miten ihmeessä Euroopan talous on tässä jamassa, jos EKP on onnistunut niin erinomaisesti. Ikävien kysymysten lista on raskas. Mittaako Euroalueen keskimääräinen inflaatio oikeita asioita? Onko EKP hoitanut tehtävänsä rahoitusjärjestelmän vakauden valvojana?  Onko EKP tukenut oikeanlaista talouspolitiikkaa EU:ssa? Onko EKP kerännyt oikeanlaisia tilastoja tehtäviensä hoitamiseksi?

Näiden kysymysten esittäminen saattaisi pilata juhlatunnelmaa Suomen Pankin 200-vuotisjuhlakonferenssissa, jossa muun muassa Trichet esiintyy. Onneksi minua ei ole sinne kutsuttu. Ja onneksi en osaa ranskaa.

Kiinteistökupla
ja inflaatio

EKP:n pääjohtaja kehuu euroalueen keskimääräisen inflaation olleen 1,9 prosenttia 12 vuoden aikana. Mutta mitä järkeä on pitää silmät napitettuna euroalueen keskimääräisessä inflaatiossa ja olla huomaamatta, että esimerkiksi Irlannissa kiinteistöjen hinnat kolminkertaistuivat vuosien 1994 ja 2006 välillä?  

Ekonomistien olisi varmaan syytä tutkia inflaatiomittarin sisältöä, jos inflaatio näyttää kohtuulliselta, vaikka kiinteistöjen ja asuntojen hinnat nousevat tahdilla, joka ylittää tavallisen kadunmiehen käsityskyvyn.

Myönnettäköön heti, että EKP:llä on kurja tehtävä. Sen pitäisi valvoa talouden vakautta alueella, jonka jäsenet kulkevat eri tahdissa. Eli EKP on kuin viljelijä, jonka pitäisi kastella samoilla hoito-ohjeilla ruusuja ja appelsiineja. Mutta juuri siksi ei pitäisi kehua onnistumisella aikana, jolloin veronmaksajat paikkaavat kalliisti keskuspankkien ja rahoittajien epäonnistumisia.

Kun lukee esimerkiksi Irlannin keskuspankin pääjohtajan Patrick Honohanin arviota Irlannin kriisistä, syntyy vaikutelma sokeasta EKP:stä. Honohan ei luonnollisestakaan kritisoi EKP:tä. Mutta Honohanin todistelu euroalueen kontrollimekanismin epäonnistumisesta osuu väistämättä myös Euroopan keskuspankkiin. Ja osuma tuntuu kaiken lisäksi aika lujalta.

EKP reagoi
liian myöhään

Kohtuullisen inflaation tavoittelu on EKP:n saamassa toimeksiannossa keskeisin asia. Mutta pankilla on monta muutakin tehtävää, jotka eivät saa jäädä hoitamatta inflaatiotavoitetta jahdatessa. Yksi näistä tehtävistä on rahoitusjärjestelmän vakauden valvominen. Tässäkin työssä EKP on epäonnistunut surkeasti.

Tämä on väistämätön johtopäätös siitä, että euroalueella kootaan satojen miljardien vakauspakettia rahoitusjärjestelmän pelastamiseksi.

EKP:tä on kehuttu siitä, että se reagoi nopeasti finanssikriisin puhjettua. Hyvä niin. Mutta oikeasti pankin olisi pitänyt reagoida paljon ennen kriisin puhkeamista. Jos pankki olisi ollut tehtäviensä tasalla, se olisi huomannut muutamien pankkien heittävän lisää bensaa kuplaan, joka lähestyi kiihtyvällä vauhdilla pamahtamista.

Moni varmaan sanoo, että jälkeenpäin on hyvä olla jälkiviisas. Tosiasiassa monet kansainväliset ekonomistit varoittivat talouden ylikuumenemisesta vuosia ennen kuplan puhkeamista. Etenkin USA:n ylivelkaantumisesta kannettiin suurta huolta.

Näiden varoitusten lisäksi EKP:llä olisi pitänyt olla iso kasa tilastoja. Niiden kerääminen on nimittäin erikseen mainittu yhtenä EKP:n tehtävistä.

EKP ei missään nimessä ole ainoa syyllinen Euroopan talouskriisiin. Avainpelureita ovat olleet kriisimaiden holtittomat poliitikot ja onnettomasti riskinsä hinnoitelleet rahoittajat. EKP on kuitenkin ollut niin keskeisessä roolissa katastrofin syntymisessä, että pelkän keskimääräisen inflaatioluvun perusteella ei kannattaisi lippua liehutella.