Britannia pohtii naiskiintiöitä
Kolumni
Suomalaisnaiset ovat brittisisariaan näkyvämmässä asemassa kaikilla muilla elämänaloilla paitsi suuryritysten johdossa. Suomi-neidoilla on liike-elämässä yhtä iso tasa-arvourakka edessään kuin briteilläkin.
Tänä iltana osallistun osana kuusihenkistä joukkuetta tietokilpailuun, jota käydään leikkimielisesti hyvän ruuan ja juoman kera. Nämä pubeissa suositut Quiz Nightit ovat minulle yleensä noloja, kun en tunne kriketin, jalkapallon tai rugbyn saloja lainkaan enkä ole vahvoilla edes brittiläisten saippuasarjanäyttelijöiden tunnistamisessa.
Itse esitän briteille – etenkin miehille – usein seuraavan tietokilpailukysymyksen: Missä maassa valtionpäämies, pääministeri ja oppositiojohtaja ovat naisia? Maassa, jossa ei ole pankkikriisiä ja joka ei ole vararikossa? Suomessa tietenkin.
Vaikka meillä ei varsinaista oppositiojohtajan titteliä olekaan, niin brittiläisittäin se kuuluisi isoimman oppositiopuolueen johtajalle, siis Jutta Urpilaiselle (sd.). Jos satun esittämään kysymystäni paikassa, jossa on nettiyhteys, niin kaivan mielelläni esiin myös Urpilaisen ja pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) kuvat.
Suomalaisessa politiikassa nainen voi päästä pitkälle jo nuorena. Ja vaikka seuraavat eduskuntavaalit ja presidentinvaalit toisivat taas maamme johtoon miehiä, niin politiikassa sukupuolikysymykset näyttävät jo historiallisilta. Sopivin, suosituin tai parhaiten korttinsa pelaava poliitikko valitaan.
Liikemiesten
linnake
Kontrasti suomalaisen politiikan ja suomalaisen liike-elämän välillä on kuitenkin valtava. Naisten asemalla on vaikea rehvastella, kun liikemiesten linnake rapautuu niin hitaasti.
Naisten osuus suomalaisten listayhtiöiden hallituksissa on viidennes, mutta toimitusjohtajina heitä on parhaimmillaankin ollut vain kolme, nyt vain yksi. Johtoryhmissä naisia näkyy lähinnä tukifunktioiden – henkilöstöhallinnon, viestinnän, lakiasioiden ja talouden – edustajina.
Brittinaisten asema on hallituspaikoilla mitattuna selvästi huonompi, kun sadan suurimman pörssiyhtiön hallituksissa on täällä 12 prosenttia naisia. Niistä viittä johtaa kuitenkin nainen.
Suomalaisittain katsoen he eivät ole ihan Nokian kokoisissa yrityksissä, mutta hyvinkin UPM-tasolla. Yksikään suomalaisnainen ei ole kivunnut liike-elämässä lähellekään.
Eilen brittiyritykset saivat kuulla, että naisten määrän hallituksissa on noustava neljännekseen muutamassa vuodessa. Jos niin ei käy, niin maa turvautuu kiintiöihin.
Jokaisen pörssiyhtiön tulee joko kiltisti ja nopeasti nimittää lisää naisia hallituksiin tai sitten esittää hyvä selitys, miksi niin ei ole tehty.
Johtoryhmät
avainasemassa
Entisen kauppaministerin ja pankkiirin Mervyn Daviesin tekemä selvitys naisten asemasta menee pelkkää tilannekartoitusta pidemmälle. Raportin mukaan naisia pitää nimittää entistä ripeämmin johtoryhmiin, joiden kautta tie hallituksiin ja toimitusjohtajuuksiin aukeaa.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Rekrytoinnista vastaavien henkilöstöosastojen ja alan yritysten tulisi aktiivisesti etsiä naisehdokkaita etenkin markkinoinnin, myynnin ja tuotannon avainpaikoille, jotta tulevissa yritysjohtaja- ja hallitusvalinnoissa on riittävästi kandidaatteja.
Brittiraportti arvioi, että naisten tulo kaikille liike-elämän tasoille kohentaisi yritysten toimintaa. Eivät naiset miehiä parempia ole, mutta he voivat tuoda mukanaan uudenlaista ajattelua. Ja vaikka eivät toisikaan, niin he kaksinkertaistaisivat osaajajoukon, josta johtajia ammennetaan.
Liike-elämän vakioselitys naisten vähyyteen on se, etteivät nämä itse pyri vastuullisiin tehtäviin. Tyttöparat eivät uskalla panna itseään likoon. Eivät ehkä uskallakaan – varsinkaan, jos odotettavissa on kannustuksen sijasta tyrmäysisku.
Naiset ovat johtaneet maita, hallituksia, kuntia ja kaupunkeja yhtä hyvin kuin miehetkin. Politiikan perusteella heillä on myös kunnianhimoa ja johtamishaluja yhtä paljon kuin miehillä. Ja ihminen, joka uskaltaa mittauttaa suosionsa kansanäänestyksessä tasaisin välein, uskaltaa kyllä laittaa itsensä likoon.
