Kiinan valtio syntyi täällä

Aikamatkalla huomaa, että kiinalaisilla on historiaa josta  ammentaa joka lähtöön. Dynastioiden eli hallitsijasukujen jatkuva vallanvaihto asettaa Kiinan nykyisen nousun uudeksi jaksoksi historian helminauhassa.

Sadan kilometrin säteellä yli kahdeksan miljoonan asukkaan Xi’anista on kymmeniä merkittäviä historiallisia kohteita, jotka kertovat Kiinan ja kiinalaisuuden sydänalankojen kehityksestä. Kaikkiin merkittäviin kohteisiin tutustuminen veisi viikkoja ja kävisi pitkäveteiseksi muille kuin arkeologian tutkijoille, koska samat teemat toistuvat niissä.

Xi’an kuuluu Kiinan neljän suosituimman vierailukohteen joukkoon Pekingin, Shanghain ja Kantonin kanssa. Se on myös yksi maan neljästä suuresta historiallisesta pääkaupungista. Ylivoimaisesti suurin vetonaula on maailmankuulu terrakotta-sotilaiden armeija.

Terrakotta-sotajoukko
yhä asemissa

Terrakotta-armeijaan pääsee tutustumaan kätevästi seitsemän juanin julkisella bussilla Xi’anin rautatieasemalta. Matka kestää tunnin ja vie loppumattoman tuntuiselta laakealta alangolta vuorten juurelle. Sisäänpääsy alueella maksaa 110 juania. Se kattaa muun muassa kolme pysyvästi katettua arkeologista kaivantoa, museon ja multimediakeskuksen.

Luonnollista kokoa olevien savihahmojen pääjoukko, yli 6 000 sotilasta ja hevosta, on lentokonehallin kokoisessa ykköskaivauksessa. Kakkoskaivauksella sotilaita ja hevosia on 1 300 ja kolmoskaivauksessa, päämajassa,  on 72 kenraalia ja muuta korkea-arvoista savihahmoa.

Alueen portille päästäkseen on käveltävä runsaan kilometrin mittainen myyntikojujen reunustama väylä. Jotta matkamuistot eivät menisi sivu suun, takaisin tullaan samaa reittiä.

Voin kuvitella, että samat katukauppiaat olivat täällä myös Qin-dynastian aikana tarjoamassa tavaroitaan. Kaupustelijat ovat yhtä vanhoja kuin maailman vanhimmat armeijat.

Osa tuonpuoleista
yhteiskuntaa

Terrakotta-sotilaat haudattiin 2 200 vuotta sitten vartioimaan Kiinan perustajaksi kutsutun kuninkaan turvallisuutta tuonpuoleisessa. Ettei kuninkaalle, hänen vaimoilleen, jalkavaimoilleen, muille seuralaisilleen, sotilaille ja palvelusväelle tulisi nälkä, maanalaisiin käytäviin varustettiin kokonaisia sika- ja nautalaumoja ja muita kotieläimiä, myös koiria.

Keisari Qin Shi Huangdin valtavan hautamuistomerkin rakentaminen kesti 36 vuotta ja työllisti 700 000 ihmistä. Rakentamisen aikana Qin Shi Huangdi liitti Kiinaan kuusi muuta keisarikuntaa.

Hienoimmat löydöt
vielä tekemättä

Terrakotta-armeija on vain osa kaikkiaan 180 kohdetta käsittävästä kokonaisuudesta. Varsinaista hautaholvia, tai hautahovia, ei ole vielä kaivettu esille. Historiallisten piirustusten mukaan maan olla on kokonainen kaupunki, jossa elohopea virtaa jokiuomissa ja katossa tuikkivat tähtinä helmet ja jalokivet.

Hautaholvin avaamattomuuden syyksi sanotaan, ettei arkeologeilla ole menetelmiä, joilla suojella pari tuhatta vuotta siten haudattujen esineiden säilymistä valon ja hapen vaikutuksilta.

Alun perin terrakotta-sotilaat maalattiin näyttämään oikeilta sotilailta värikkäine asuineen ja aseineen. Värit haihtuivat lopullisesti, kun hahmot kaivettiin esiin. Ainakin osa Qin Shi Huangdin tuonpuoleisesta valtakunnasta on joutunut ryöstöjen ja vandalismin kohteeksi hautaamista seuranneiden vuosisatojen aikana.

Keisari kyllä tiesi haudanryöstäjistä jo aloittaessaan rakennusurakan heti noustuaan valtaan 13-vuotiaana. Niin sotilasyksiköt kuin talouskarjakin sijoitettiin paksuseinäisiin käytäviin, jotka katettiin massiivisilla puutukeilla ja niiden päälle ladotuilla kuitumatoilla ja paksulla maakerroksella. Sisäänkäynnit suljettiin ja piilotettiin. Rakentajat ja käsityöläiset haudattiin kaivantoihin.

Aseiden ja ajoneuvojen puuosat ovat kadonneet ajan kuluessa, ja kattohirsistä on jäljellä vain notkuneet muotit.

Keisari Qin Shi Huangdi on erittäin merkittävä henkilö Kiinan historiassa. Hän yhdisti maan ensimmäisen kerran sekä alueellisesti, taloudellisesti että kulttuurisesti. Hänen alaisuudessaan luotiin laaja keskushallinto, rakennettiin 6 400 kilometriä maanteitä ja kanaaleita, yhtenäistettiin mitat ja rahat ja ennen kaikkea luotiin yhtenäinen tapa kirjoittaa kiinan kieltä. Hän rakennutti myös Kiinan muurin ensimmäisen version.

Kuolemaa ja vertailua pelkäävä
hirmuhallitsija

Qiniä ei kuitenkaan muisteta kovin hyvällä tänäkään päivänä, sillä hän ei kaihtanut keinoja ajaessaan päämääriään. Hän ei tullut toimeen kungfutselaisten oppien eikä kirjanoppineiden kanssa. Hän poltatti lähes kaikki kirjat, ja hänen kerrotaan haudanneen elävältä 460 kungfutselaista oppinutta.

Tiettyjä aloja käsitteleviä kirjoja lukuun ottamatta kaikki kirjat pantiin roviolle, ettei jälkimaailma pääsisi vertaamaan Qin Shi Huangdin tekoja edeltäjiin. Kirjojen polttaminen edisti myös uuden kirjoitusjärjestelmän yleistymistä.

Suuruudenhullun keisarin saavutukset eivät kestäneet. Suurvaltakunta hajosi jo muutama vuosi hänen kuolemansa (221 eaa) jälkeen.

Qin-dynastian ensimmäisen keisarin aikana myös teknologinen kehitys oli nopeaa. Metalliteknologiassa hallittiin edistyneitä valutekniikoita, joita sovellettiin tietenkin asevalmistuksessa. Kahdessa tuhannessa vuodessa korroosio on syönyt suuren osan aseiden metallista, mutta osa on säilynyt tähän päivään saakka.

Muutamat aseet ovat kuitenkin lähes alkuperäisessä kunnossa. Kiinassa oli tuolloin kehitetty kromausteknologia, joka suojasi metallia korroosiolta.  Väriltään kromatut miekat ovat vaalean hopeanharmaita.

Läheltä keisarin Qinin oletettua hautakammiota on kaivettu pari upeaa pronssista tehtyä neljän hevosen sotavaunua. Kooltaan ne ovat vajaa puolet oikeista hevosista ja vaunuista. Kummassakin vaunussa on yli 3 600 erillistä metalliosaa.

Samaan aikaan Suomessakin käytettiin pronssia ja rautaa elämisen ja sotimisen esineisiin, mutta siitä ei ole mitään kirjallisia merkintöjä. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Suomessa tehtiin vasta noin 1 500 vuotta myöhemmin. Siinä ajassa Kiinassa ennätti tapahtua niin paljon, että kokonaiset ajanjaksot ja kulttuurit ennättivät syntyä, kuolla ja hautautua.

Pyhäinjäännös katosi
tuhanneksi vuodeksi

Kaivoa kaivaneet talonpojat löysivät terrakotta-armeijan vuonna 1974. Vielä uskomattomampaa on se, että kuuluisa ja juhlittu pyhäinjäännös, Buddhan sormi, katosi tuhanneksi vuodeksi.

Sormi löydettiin Famen-temppelin pagodin perustuksista. Vuoden 1981 tulvassa osittain romahtaneen 12-kerroksisen pagodin korjaustöissä perustuksista löytyi vuonna 1987 salainen kammio, jossa oli pari tuhatta pyhäinjäännöstä.

Pyhäinjäännösten joukossa oli historiallisen Buddhan, Sakyamunin yhden sormen luut. Ne olivat lahja intialaiselta kuninkaalta Ashokalta, joka jakeli pyhäinjäännöksiä ympäri buddhalaista maailmaa ajanlaskumme toisella vuosisadalla.

Pyhäinjäännöksiä säilytettiin jalometalleista ja kristallista tehdyissä pienenpienissä arkuissa. Aikanaan ne olivat arvostettuja pyhäinjäännöksiä, joita ihmiset juhlivat, kun niitä ajoittain tuotiin näytteille Xi’anin suurkaupunkiin.

Ajat muuttuivat, buddhalaisuus joutui epäsuosioon ja vainotuksi. Kallisarvoiset pyhäinjäännökset piilotettiin pagodin alle salaiseen kryptaan, jonne ne unohtuivat tuhanneksi vuodeksi.

Nykyään pagodi toimii museona. Salaiseen kryptaan ei pääse käymään, mutta rakennuksen eteisessä on noin metrin korkeudella kurkistusaukko, josta näkee kryptaan johtavan syvän käytävän ovia ja seiniä.

Kommunisti-Kiina rakensi
valtavan buddhalaistemppelin

Nyt Buddhan sormiluut ovat jälleen esillä. Itse asiassa kyse on polttohaudatun Sakyamunin tuhkasta poimituista luunpalasista. Varsinainen pyhäinjäännös, vasemman käden keskisormen luu, on nyt uudessa temppelissä, jonne kuljetaan pari kilometriä pitkää, jättiläispatsaiden reunustaman bulevardia pitkin, ylös leveää porraskäytävää ja sisähallien kautta.

Buddhalaisten palvoma luunpalanen on ylikirkkaassa lasikuutiossa, jota saa katsoa vain muutaman metrin päässä olevan nauhan takaa.

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, onko kyseessä edes palanen oikeaa luuta, sillä vanhassa pagodissa on esillä pari muutakin onttoa luuta, joita kutsutaan Buddhan sormen toiseksi ja kolmanneksi luuksi. Ne olivat aivan liian suuria ihmissormen luiksi, mutta tässä lienee muutenkin kysymys uskonasioista. Japanissa ja Etelä-Koreassa buddhalaiset uskovat pyhäinjäännösten aitouteen. Kun sormiluu on viety sinne vierailulle, sadat tuhannet ovat tulleet sitä kunnioittamaan.

Dynastia vaihtuvat,
nimet muuttuvat

Xi’anin kaupunki on nähnyt monta hallitsijaa ja kuningashuonetta. Sen nimi tarkoittaa läntistä rauhaa. Vuosisatojen kuluessa kaupungilla on ollut lukuisia nimiä: Zhou-dynastian aikana noin 1046 eaa kaupungin nimi oli Fenghao. Han-dynastian aikana (206 eaa–220 jaa) nimi oli Chang’an, jatkuva rauha, jota nimeä nyt havitellaan takaisin.

Sui-dynastian vallan aikaan vuonna 581 (jaa) nimeksi tuli Daxing. Tang-kauden hallitsijat ottivat uudelleen käyttöön nimen Chang’an 600-luvulla. Yuan-dynastian (1270–1368) hallitsijat eivät osanneet päättää, mikä nimi sopisi kaupungille parhaiten. Sen aikana kaupunki tunnettiin nimillä Fengyuan, Anxi ja Jingzhao. Xi’an-nimi otettiin käyttöön Ming-kaudella vuonna 1369.

Nimenmuutoksia tuli vielä viime vuosisadalla. 1930 japanilaisten valloittajien alaisuudessa nimeksi tuli Xijing eli Läntinen pääkaupunki. Vuonna 1943 nimeksi otettiin taas Xi’an.

Marco Polo:
Suuri ja hieno kaupunki

Marco Polo (1254–1324) kuvasi Xi’ania muun muassa näin:

– Suuri ja hieno kaupunki se on ja Kenjanfun keisarikunnan pääkaupunki . . . Se on suuri kauppa- ja teollisuuskaupunki. Heillä on valtavasti silkkiä, josta he kutovat monenlaisia silkki- ja kultakankaita, ja he valmistavat kaikenlaisia laitteita armeijalle.

– Sen ympärillä on massiivinen ja korkea muuri, ympärysmitaltaan viisi mailia, lujasti rakennettu ja puolustustornein varustettu. Näiden muurien sisäpuolella on keisarin palatsi, niin suuri ja hieno, ettei kukaan voisi kuvitella hienompaa.
  
Samoihin aikoihin, vuonna 1305, Braveheart-elokuvan sankari, Skotlannin itsenäisyystaistelija William Wallace teloitettiin Englannissa.

Suomessa vihittiin käyttöön Turun tuomiokirkko vuonna 1300. Siihen mennessä Kiinassa oli kirjattu ja hävitetty paljon historiaa.