Kiinan kirkot rikastuvat
Kolumni
Kiinalaisten vaurastuminen tekee kirkoista ja temppeleistä rikkaita. Uskonnolliset yhteisöt keräävät maksuja ja lahjoituksia jäseniltään samalla, kun niiden pääpapit ja taloudenhoitajat ajavat mersuilla.
Kiina on täynnä uskontoja ja uskonnon harjoittamista, vaikka valtio suhtautuu siihen enimmäkseen nuivasti. Lukuisten temppelien yllä leijuvat suitsukesavupilvet. Uskovat polvistuvat jumalpatsaiden eteen ja osoittavat jumalille kunnioitusta lisäämällä ostamansa suitsukesauvat temppelin polttoastioihin. Munkit siunaavat rahasta muistoesineitä.
Henkilökohtaisesti tuntemani kiinalaiset suhtautuvat uskontoon yleensä melko suvaitsevaisesti tai torjuvan suvaitsevaisesti. Useimmat ovat ateisteja, jotka suhtautuvat uskontoihin pienellä ylenkatseella. He pitävät niitä taikauskona. Vanhoihin kiinalaisiin taikauskoisiin perinteisiin ja tapoihin heillä näyttäisi olevan hyväksyvämpi asenne.
Ristit piiloon
maan multaan
Uskonnollisilla ja muillakin symboleilla on Kiinassa edelleen voimaa. Kulttuurivallankumouksen aikana kaaderit tuhosivat lukemattoman määrän temppeleitä ja niiden mukana valtavan määrän historiaa. Kulttuurivallankumous horjutti ja repi perimmäistä konservatiivisuutta, uskontoja ja taikauskoa, mutta sen jälkeen kaikenlaiset uskonnot ja uskomukset ovat tehneet vahvan comebackin.
Saksalaisten Qingdaoon rakentama komea katolinen kirkko joutui kulttuurivallankumouksen aikana kaaderien silmätikuksi. Kaaderit repivät alas ristit kirkon katolta. Qingdaolaisten mielestä ristit olivat niin pelottavia, että he hautasivat ne maahan. Nykyään ristit saavat jälleen lähettää voimasäteilyään kirkon katolta.
No, Helsingissähän kävi Suomenlinnan kirkolle vähän samalla tavalla. Kreikkalaiskatolisen kirkon sipulitorni peitettiin uudella katolla. Sipulikatto on vieläkin piilossa ristin alla.
Tuttavien kertoman mukaan sekä taikauskoa että virallisempia uskontoja käytetään vähän kuin lottokuponkeja, tarkoitus on rikastua ja menestyä. Siihen haetaan apua onnennumeroista ja onnenkaluista, sitä pyydetään esi-isiltä ja rukoillaan temppeleissä.
Rikastumisen uskonto ei ole uutta Kiinassa, mutta monet valittavat, että koko maassa vallitsee henkinen tyhjyys, ainoa päämäärä on rikastuminen. Tämän katsotaan selittävän uskontojen leviämistä tässä uskonnottomassa maassa.
Jenkkikirkot käännyttävät
Kiinan yliopistoissa
Muutamat yhdysvaltalaiset lähetystoimintaan suuntautuvat kirkot ovat nähneet Kiinassa mahdollisuuden. Ne organisoivat omia jäseniään opettajiksi kiinalaisiin yliopistoihin ja yksityisiin kouluihin. Muutamat yksityiset koulut ovat tiukasti sidoksissa konservatiivisiin kirkkoihin.
Kiina ei ota virallisesti vastaan lähetyssaarnaajia, mutta länsimaisittain pientä palkkaa maksavat yliopistot ja koulut eivät ole turhan tarkkoja opettajien sivutoimien suhteen. Uskonnollisessa tyhjiössä kasvaneet opiskelijat ovat helppoja saaliita opettajan arvovallalla varustetuille lähetyssaarnaajille.
Uskonnollisten yhteisöjen ja ryhmittymien kasvaminen liittyy selkeästi myös ihmisten vaurastumiseen. Erilaiset lahkot ja temppelit muuttuvat yhä selkeämmin kaupallisiksi yrityksiksi, joissa käytetään länsimaista markkinointiosaamista.
Temppelit tahkoavat rahaa
maksuilla ja lahjoituksilla
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Uskonnollisten yhteisöjen painoarvon kasvaessa niiden suhteet valtioon käyvät ongelmallisiksi, sillä valtion intressissä on ryhtyä valvomaan rikastuvien kirkkokuntien taloudenpitoa.
Kiinassa on viisi valtion virallisesti hyväksymää uskontoa. Niistä suurimmat ovat taolaisuus ja buddhalaisuus. Myös näihin uskontosuuntiin kuuluvia temppeleitä syytetään maallistumisesta ja rikastumisesta.
Kirkkojen, temppeleiden, luostareiden ja moskeijoiden on ryhdyttävä pitämään kirjaa taloudestaan. Maaliskuussa annetun määräyksen mukaan niiden on raportoiva tilinpäätöksensä vuosittain valtion elimelle. Lahjoitusvaroja saa käyttää vain hyväntekeväisyyteen ja uskonnollisiin tarkoituksiin.
Uutistoimisto Xinhuan mukaan tilintarkastusmääräykset johtuvat siitä, että uskonnollisten yhteisöjen piirissä tapahtuu laajaa varojen väärinkäyttöä. Kirkkoja kritisoidaan siitä, että kerätyt maksut ja lahjoitukset menevät johtajien luksuselämään. Johtajat ajelevat kalliilla mersuilla ja bemareilla.
Toistaiseksi tilien auditointimääräys vaikuttaa sangen hampaattomalta, sillä uskonnollisten yhteisöjen johtajat jäävät sen ulkopuolelle ja suuri osa lahjoituksista tehdään suoraan pääpapeille ja luostarien johtajille. Johtajien pankkitilit tarkastetaan vasta virasta luopumisen jälkeen.
Harrasta kunnioitusta
kellon kumahduksilla
Eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten määrästä esitetään arvioita, jotka poikkeavat hurjasti toisistaan. Heitot ovat satoja miljoonia.
Uskontoa harrastetaan Kiinassa avoimesti julkisillakin paikoilla. Länsimaalainen tosin ei aina tunnista menoja uskonnollisiksi.
Muistan, kuinka minua ärsytti, kun ison kellon kumahdukset kaikuivat puistossa jatkuvasti. Kun yksi lopetti kellon moukaroinnin, toinen aloitti sen heti kohta uudelleen. Suomalainen hakee luonnosta rauhaa ja hiljaisuutta, ja jatkuva moikina tuntui herjaukselta.
Ärtymykseni kellon moikinasta muuttui noloudeksi, kun ensimmäisen kerran satuin kellotornille yhtä aikaa soittajien kanssa. Qingdaon Shilaoren-puiston kellotornille saapuvat kolme parikymppistä kiinalaista pysähtyivät avotornin ulkopuolella, kumarsivat kunnioittavasti suurelle kellolle. Kukin vuorollaan asettui soittotukin viereen, tarttui sen kahvoihin ja kumautteli kelloa hartaasti. Seurasin siis uskonnollista toimitusta. Moikinalla oli tarkoitus.
