Ankeiden aikojen ennustajat
Kolumni
Kreikkalaista kohtaloa pelkäävät britit valitsivat äskeisissä vaaleissaan kaidan tien, jonka päässä häämöttää velaton onnela. Sitä ennen maan eliitti johdattelee kansaa ankeisiin aikoihin pihistelytarpeiden tuomalla tyylillä.
“Age of austerity” on alkanut. Viimeistään valtiovarainministeri George Osbornen ensimmäisessä kululeikkauspuheessa se selvisi paksukalloisimmallekin britille. Ensimmäisten kuuden miljardin punnan kutistusten jälkeen Osborne aikoo tehdä vieläkin kipeämpiä päätöksiä ja sitten vieläkin kipeämpiä.
Austerity-sanan suomentamisvaihtoehdot ovat laajat: vaatimattomuus, kieltäymys, askeettisuus, koruttomuus, ankaruus, puute, niukkuus, säästäväisyys, kovuus, tylyys, vakavuus... Tällaisia lupauksia sisältäviin aikoihin ei voi lähteä valmistautumattomana.
Pääministerin vaimo Samantha Cameron kuunteli kuningattaren lukemaa parlamentin ohjelmapuhetta vaatimattomasti ilman hattua. Pääministeri David Cameron kieltäytyy turvaviranomaisten kauhuksi turhista autokyydeistä ja poliisisaattueista.
Uusi hallitus säästi heti syntyhetkellään leikkaamalla ministeriensä palkkoja viisi prosenttia. Hallituksen isällisen esimerkin voimin kansaa taivutellaan odottamaan valtiolta niukkuutta runsauden sijasta.
Kreikkalaista kohtaloa pelkäävät britit yrittävät nyt muuttua velkaantuvista kulutusjuhlijoista saksalaistyyppisiksi säästäväisyyden perikuviksi ruotsalaisin opein. Ruotsin – ja Suomen, mutta siitä ei puhuta – tyylissä hoitaa 1990-luvun pankkikriisi ja lamakausi pois päiväjärjestyksestä on täällä suorastaan sankarillista hohtoa.
Vaatimattomuus
kaunistaa
Koruttomuus, askeettisuus, säästäväisyys ovat nyt muotia. Kun pääministerin rouva luopuu hienostelevasta hatustaan, niin tuntemani miljonäärin rouva tulee yhteiseltä shoppailuretkeltämme kahden vaatimattoman käsipyyhkeen kanssa.
Shoppailutarpeethan eivät määräydy sen mukaan, miten paljon rahaa oikeasti on vaan sen mukaan, miten paljon sen olemassaoloa saa esitellä. Nyt ei saa.
Kaikkein trendikkäin kulkuneuvo on polkupyörä, jonka suosio kasvaa Lontoossa liki kymmenen prosentin vuosivauhtia. Pyöräily on myös riskipitoisin tapa liikkua, mutta ei se hyveellistä askeetikkoa haittaa.
Britit haikailevat takaisin oman talvisotansa – siis koko toisen maailmansodan – tunnelmiin kasvattamalla vihanneksensa itse. Maan suurin hyväntekeväisyysjärjestö National Trust jakaa viljelypalstoja ja järjestää lapsille istutuspäiviä. Pavut, porkkanat, mansikat ja tomaatit rehottavat joka toisella takapihalla etenkin erilaisten etanoiden ilona.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Alkavan kesän onnellisin perhe on se, joka löytää jostakin ikivanhan Volkkarin matkailuauton. Volkkarittomat voivat tyytyä vaatimattomaan telttaan, sillä nykyaikainen matkailuauto ei sovi tyyliin.
Telttaperheiden lomasuunnitelmissa lapset pelaavat nurmikolla perinteisiä lautapelejä, Monopolia ja Afrikan tähteä. Lasten leikkipaikoilta kuuluva elektroninen kilkutus paljastaa kuitenkin totuuden.
Jokaiselta
jotakin
Britit virittäytyvät nyt tunnelmiin, joissa jokaiselta leikataan jotakin pois. Kokonaistavoitteena on pienentää valtion menoja jopa viidenneksellä.
Hyvätuloiset menettävät lapsilisänsä, yksinhuoltajien edut pienenevät, isoimpien tulojen verotus kiristyy, arvonlisävero nousee, yliopistomaksut kasvavat, myyntivoiton verot laajenevat, yritysten tuet kutistuvat, erilaiset järjestöt menettävät rahoitustaan, aluetuet joutuvat luupin alle.
Pian myös kansaneläkkeelle pääsee entistä vanhempana ja työttömyys- ja toimeentuloturvan ehdot kiristyvät. Ainoastaan koulut ja sairaalat säästyvät suurilta leikkauksilta.
Näitä uutisia kuunnellessa kulutushalut kaikkoavat.
