Idän villit ja vapaat kasvimaat
Timo Poropudas
Rantapalsta risuaidan suojassa. Rannan puolelta viljelyksiä ei edes huomaa.
Kolumni
Ota yksi suomalainen siirtolapuutarha. Kerro se kymmenillä tuhansilla ja levittele palstat sinne tänne kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Siinä resepti kiinalaiseen villiin ja vapaaseen kasvimaakulttuuriin.
Kasvimaat täplittävät kevättä Kiinassa. Täällä myöhäisen kevään Qingdaossakin heti kevätpäivän tasauksen jälkeen alkanut kuokkiminen, kuopiminen ja rapsuttaminen näkyy jo ensimmäisinä vihreinä kasvisriveinä. Monen tien varressa kuokka heiluu ihmisten muokatessa jätemaasta uusia viljelypalstoja.
Kasvimaaläntit kuuluvat olennaisena osana kiinalaiseen maisemaan. Niitä on tungettu jokaiseen mahdolliseen ja usein myös mahdottomaan paikkaan. En puhu nyt suurella työllä rakennetuista pitkistä rinnepengerryksistä tai laaksojen pohjien valtavista tilkkutäkeistä enkä maaseudun varsinaisista viljelypalstoista, vaan yksittäisistä länteistä.
Raivaustontilla,
rautateillä
Täyttömaa-alue siirtolapuutarhana. Vesipistettä ei ole lähimaillakaan.
Kasvimaat saattavat olla joskus vain parin neliön kokoisia lämpäreitä, jotka on rajattu pienillä kivillä tai risuilla. Niitä ilmaantuu purettujen rakennusten jälkeen jääneille maakasoille ja täyttömaan varastointipaikoille. Junan ikkunasta voi joskus nähdä huivipäiväisiä naisia kahden radan väliin perustetulla viljelyksellä.
Maanteiden ja katujen varsille jäävät jäännöspalat näyttävät olevan oivia paikkojen vihannesviljelyyn. En tiedä, minne pakokaasujen käryssä kasvatetut vihannekset päätyvät. Toivon kuitenkin, että ne eivät päädy läheisen kala- ja vihannestorin myyntipöydille.
Kerrostalojen alakertalaisilla on kasvimaaoikeus.
Tuorein ja monipuolisin vihannestarjonta löytyy toreilta ja katujen varsien yksittäisiltä myyjiltä. Suurten kansainvälisten tavarataloketjujen vihannes- ja hedelmätiskit ovat melko laajoja, mutta niiden tuotteet ovat usein hämmästyttävän heikkolaatuisia.
Pehmenneisiin, ylikypsiin ja ruhjoutuneisiin tuoretuotteisiin löytyy ehkä selitys liian suurista asiakasmääristä. Seurasin kerran, kuinka tomaattitiskiä täydennettiin iltapäivällä. Asiakkaat, jotka ovat lähes kaikki naisia, ryntäsivät paikalle ja tyhjensivät tuoreet tomaatit muovipusseihinsa suoraan täydennyslaatikoista. Vanhat jäivät myyntipöydälle.
Kasvimaa on keskellä parkkipaikkaa.
Kasvimaa sallittu,
jos ei ole estetty
Olen kysellyt paikallisilta tuttavilta, millaisin oikeuksien kasvimaiden ylläpitäjät toimivat. ”Riippuu tilanteesta” on selkein vastaus, jonka olen saanut. He arvelevat, että alue voi kuulua perheelle, joka on muuttanut muualle.
Monesti viljelypläntit ovat kuitenkin selkeästi maalla, joka Suomessa olisi julkisessa omistuksessa.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
useat suuret rakentamattomat tontit, jotka näyttäisivät olevan hyviä kasvimaan paikkoja, on aitaamalla suljettu odottamaan rakennusmiehiä. Samaan aikaan ihmiset perustavat kasvimaitaan vaikka ojien pohjille.
Palstafarmi rinteessä tien ja altaan välissä.
Työläisten asuttamissa kerrostaloissa pihamaa on usein palstoitettu. Etusija palstojen viljelyyn on alakerroksen asukkailla.
Kaupunkiympäristökin
tuottaa ilmaista lannoitetta
Maantieoja on kasvimaan vallihauta.
Paikallinen maapohja tarjoaa ilmeisesti hyvän kasvualustan, kunhan sitä lannoitetaan. Tarvittavia ravinteitakin on tarjolla teiden varsilla. Tien piennarta reunustavan tiheän tuija-aidan takana kulkee polku, joka toimii myös koirien ja ihmisten käymälänä. Aina silloin tällöin joku käy raapimassa polusta pintakerroksen mukaansa. Oletan sen menevän lannoitteeksi.
Tämä kiinalainen versio siirtolapuutarhasta vaatii valtavasti työtä. Palstojen viljelijät joutuvat kantamaan veden, työkalut ja kaiken muun tarvittavan ties kuinka pitkän matkan takaa. Kiinalaiset ovat tottuneet ahertamaan pitkää päivää.
Kasvimaa on oiva harrastus myös meidän taloyhtiömme portinvartijoille. Heillä on palsta heti vartiokopin takana ja toinen heti portin ulkopuolella kadun ja aidan välissä.
Omalta palstalta viljelijät saavat lisuketta ruokapöytään ja mahdollisesti ansaitsevat muutaman lisäjuanin ilman suuria pääomasijoituksia.
Ja onhan heillä aina kasvattamisen ilo. Verottajakaan ei perään hauku, vaikka kaikenkaikkiaan kyse on kansantaloudellisesti merkittävästä toiminnasta.
Lisää Aiheesta
