Amerikan alamäki

The Atlanticin arvostettu kirjeenvaihtaja James Fallows palasi äskettäin kolmen vuoden komennukselta Kiinasta. Tammikuun lehdessä hän arvioi Kiinassa kokemansa perusteella, voiko Yhdysvallat säilyttää asemansa vai liukuuko se alamäkeä.

Fallows tulee siihen tulokseen, että amerikkalainen liike-elämä ja hallitus eivät enää osaa tehdä asioita yhdessä, vaikka kaikki suuret hankkeet, joiden turvin Yhdysvallat nousi maailmanmahdiksi, olivat alunperin hallituksen aloitteita. Hallitus maksoi alkukustannukset ja yksityinen teollisuus jatkoi. Näin kehittyivät amerikkalainen lentokone- ja avaruusteollisuus, samoin suuret tutkimuslaboratoriot ja yliopistot. Pentagon pani internetin alkuun, ihmisen perimää alkoi selvittää kansallinen terveysinstituutti NIH ja ilmavoimat lähetti gps-paikannussatelliitit avaruuteen ja lista jatkuu...

Nyt kun amerikkalaiset ihailevat Kiinan kehitystä, sen uusia moottoriteitä ja silmienkantamattomiin ulottuvia pilvenpiirtäjiä, heidän olisi Fallowsin mielestä hyvä huomata, että Kiina menestyy, koska se osaa yhdistää julkisen ja yksityisen talouden ponnistukset. Juuri samanlainen julkisen ja yksityisen sektorin ponnistelu oli tyypillistä 1900-luvun Amerikalle, jolla oli silloin isoja tehtaita ja leveitä jalkakäytäviä.

Mitään ei tehdä
ilman liikevoittoa

Fallows muistelee, että kun hän oli koulupoika 1960-luvulla Kaliforniassa, moottoritiet olivat uusia ja leveitä. Nyt ne ovat ahtaita ja ränsistyneitä.

Muutos, joka katkaisi yksityisen ja julkisen vallan hedelmällisen yhteistyön, alkoi presidentti Ronald Reaganin kaudella yksityistämisen nimissä. Valtio ajettiin pois joka paikasta ja vankiloistakin tuli yksityisiä voittoa tuottavia laitoksia. Yksityistämisen käänteinen seuraus oli se, että mitään ei tehdä ellei siitä synny liikevoittoa. Tämä sama kehitys näkyy myös Suomessa.

Eräs Fallowsin haastateltavista sanoo, että vaikka aikaisemmat sukupolvet olivat suhteellisen köyhiä nykyisiin verrattuna, ne uhrasivat infrastruktuurin rakentamiseen miljardeja.

– Me emme maksa edes niiden ylläpitoa puhumattakaan siitä, että tekisimme jotakin uutta, jonka jättäisimme lastenlapsillemme.

Amerikkalaiset maa- ja vesirakennusinsinöörit antavat tuoreimmassa raportissaan infrastruktuurin kunnosta välttävän arvosanan, koulunumeron 5. Joka neljäs amerikkalainen silta on joko liian vanha tai rakenteeltaan puutteellinen. Vesi- ja viemäriputket ovat ruostuneita ja niistä vuotaa arvokasta makeaa vettä maahan hukkaan joka päivä 75 litraa jokaista amerikkalaista kohti. Joskus katumaasturi uppoaa asvaltin läpi katuun ruosteisten viemärien ja vesijohtojen pettäessä sen alla.

Demokratia tukkeutuu
kuin sydämen valtimot

Fallowsin arvion mukaan amerikkalainen poliittinen järjestelmä on tehoton ja takalukossa, mutta kansalaisyhteiskunta on hienossa kunnossa: ihmiset valitsivat ensimmäisen mustan presidentin, he kantavat huolta ympäristöstä ja välittävät ihmisoikeuksista uudella tavalla.

Demokraattinen päätöksenteko tukkeutuu vähitellen kuin sydämen valtimot, kun painostusryhmät näykkivät pieniä palasia hyvinvoinnista. Vaikka yksikään edun murunen ei ole dramaattinen, niistä kumuloituu vuosikymmenien aikana suuri, tehoton möykky, jota ei voi lävistää.

Jos New York tarvitsee uuden sillan tai tunnelin Manhattanilta Long Islandin puolelle, kestää vähintään 12 vuotta ennen kuin kaikki valituskierrokset on käyty ja kauhakuormaajat pääsevät töihin. Jos Kiina päättää samanlaisesta rakennustyöstä, kauhakuormaajat jyrähtävät käyntiin seuraavana päivänä. Kiinassa hallitus saa aikaan, mutta Yhdysvalloissa se soutaa, huopaa ja neuvottelee.

Suuri ja vaikeasti ratkaistava hallinnon ongelma on Fallowsin mukaan se, ettei senaatti edusta demokraattisesti väestöä. Esimerkiksi Kaliforniassa on 69 kertaa enemmän asukkaita kuin Wyomingissa, mutta niillä kummallakin on kaksi edustajaa senaatissa. Viime syksynä kuuden senaattorin ryhmä kontrolloi uuden terveydenhoitolain edistymistä, vaikka he edustivat vain kolmea prosenttia amerikkalaisesta äänestäjäkunnasta.
Fallows on niin pettynyt poliittisen järjestelmän toimimattomuuteen, että hän ehdottaa puolitosissaan, että valistuneet sotilaat kaappaisivat vallan.

Fallows lainaa Yhdysvaltain toista presidenttiä John Adamsia:

– Muistakaa, että demokratia ei koskaan kestä kauan. Se tuhlaa voimansa, väsyy ja tekee itsemurhan pian. Ei ole koskaan ollut demokratiaa, joka ei olisi tehnyt itsemurhaa!

Lohtuna on, ettei Adams ollut kovin hyvä ennustaja eikä Fallows ole tosissaan.

Markkinatalous toimii
ilman demokratiaa

Kun Kiina teki historian suurimman ja nopeimman talousnousun, se todisti markkinatalouden toimivan ilman demokratiaa. Tämä oli kurja yllätys lännelle, joka luuli, että markkinatalous vaatii rinnalleen demokratian.

Amerikkalaismediassa vilahtelee jo sellaisia mielipiteitä, että markkinatalous toimiikin paremmin kiinalaisessa kommunismissa kuin amerikkalaisessa demokratiassa (totta!). Amerikkalaiset rahapiirit osoittavat jo julkeata ihailua kiinalaista päätöksentekojärjestelmää kohtaan, koska pääomalle on herttaisen yhdentekevää, ovatko hallituksen edustajat kommunisteja vai demokraatteja. Pääasia on se, että raha saa ratkaista.

Tapasin äskettäin amerikkalaisen liikemiehen, joka työskentelee isossa kiinalaisten yritysten ulkomaankauppaa hoitavassa yhtiössä. Hän piti ilmiselvänä, että Yhdysvaltojen ja Kiinan välille on tulossa ottelu eikä siinä välttämättä käy lännelle hyvin. Hän kuvaili kiinalaisen kommunistisen järjestelmän kuria kertomalla pienen yksityiskohdan: kun kuolemantuomion saanut henkilö teloitetaan ampumalla, hänen omaisilleen lähetetään lasku luodista. Hallitus antaa harkitun viestin, että sitä kannattaa totella.