Luomu menetti makunsa
Kolumni
Luomuruoka ei ole sen terveellisempää tai maukkaampaa kuin tavallinenkaan ruoka. Kalliimpaa se kuitenkin on.
Kun Britanniaan iskee hullun lehmän tauti, kun munista löytyy salmonellaa ja kun karjaa poltetaan rovioilla suu- ja sorkkataudin vuoksi, hätääntynyt kuluttaja turvautuu luomuruokaan. Kun intialaisesta chilijauheesta löytyy maalin väriaineita ja skotlantilaisesta lihasta vaarallista kolibakteeria, luomun menekki kasvaa taas. Luomu on briteille vähän kuin kotimainen ruoka suomalaisille. Elintarvikeskandaaleissa sen maine pysyy puhtoisena. Jostakin syystä luomulehmä ei voi tulla hulluksi, sen suolistossa ei ole vaarallista kolibakteeria eikä se sairastu suu- ja sorkkatautiin. Eihän?
Ja vaikka taudit ehkä teoriassa voisivat iskeäkin, niin rakkaudella kasvatettu lihakarja on maukkaampaa ja terveellisempää kuin ties mitä antibiootti-, säteily- ja hormonijäämiä sisältävä perusliha. Luomutomaatissa ei voi olla lisäainejäämiä eikä luomumausteiden valmistaja koskaan turvautuisi kiellettyihin väriaineisiin.
Koska luomuruoka on maukasta, turvallista, terveellistä ja ympäristöystävällistä, siitä kannattaa maksaa enemmän kuin tavallisesta ruuasta. Brittisupermarketissa keskimäärin 60 prosenttia enemmän.
Tämä hintaero tekee luomuostajasta entistäkin hyveellisemmän. Hän on valmis tekemään ison uhrauksen lastensa terveyden ja ympäristön hyväksi. Samalla hän tulee viestineeksi kanssaihmisilleen, että hänellä on siihen varaa.
Eikö keisarilla
olekaan vaatteita?
Tänä syksynä luomuostajat ovat saaneet kylmää vettä niskaansa useammalta taholta.
Ensin elintarvikeviranomaiset (Food Standards Agency) julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan luomuruuasta ei ole terveydellistä etua. Viranomaiset kahlasivat läpi erilaisia selvityksiä 50 vuoden ajalta ja totesivat, että näyttö luomuruuan paremmuudesta puuttuu yhä.
Sitten lehdistö lähti luomuhyökkäykseen. Kuluttajasivut kertoivat, että luomusta maksaminen on rahan haaskausta.
Sanomalehti Times laittoi supermarkettien luomuruuan, halpalinjat, perustuotteet ja premium-tuotteet sokkotestiin. Luomu ei maistunut yhtään sen paremmalta kuin muukaan ruoka.
Makutestaajien mielestä halpapavut tomaattikastikkeessa olivat sekä luomua että premium-papuja parempia. Tescon halvimmat kananrinnat – taatusti sisätiloissa nopeasti lihotetuista broilereista tulevat – maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin villinä luonnossa vipeltäneiden luomubroilerien rintapalat.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Toki näiden luomubroilereiden lyhyt elämä oli ollut halpabroilereita onnellisempaa.
Sentään
ympäristöystävällistä?
Luomutuottajat kimmastuivat tietenkin elintarvikeviranomaisten ja lehtien väitteistä. He puolustivat tuotteidensa ympäristöystävällisyyttä ja epäilivät viranomaisten tilastojen tulkintoja.
Luomutiloillahan ei käytetä torjunta-aineita eikä kemiallisia lannoitteita. Ympäristön kannaltahan tämä on ilman muuta parempaa kuin kammottava tehomaatalous.
Paikallisesti ehkä onkin. Valtakunnan – ja maailman – mittakaavassa tilanne kuitenkin muuttuu. Luomusadot ovat tuotteesta riippuen 10–50 prosenttia pienempiä kuin muut sadot.
Jos kaikki tilat siirtyisivät luomuun, niin tämä maa tarvitsisi ehkä kolmanneksen lisää viljelyalaa nykyisen tuotantotason ylläpitämiseksi. Mistähän se maa löytyisi? Tai miten kaukaa ruokaa pitäisi kuljettaa, kun kotimainen tuotanto vähenisi?
Onneksi Britannian tiloista vain 4 prosenttia tuottaa luomuruokaa.
