Isänmaata puolustamassa

Postin jutussa kerrottiin, että suomalaistoimittajien lähdesuojan murtaminen olisi poikkeama pohjoismaisessa demokratiassa.

Uni jatkui niin, että olen eräillä kutsuilla, jossa on paljon amerikkalaisia lehtimiehiä, think tankien edustajia ja muita tärkeitä ihmisiä.

– Hello Maakku The Finn! huudahtaa muuan tuttu amerikkalaistoimittaja ja tulee juttusille.

– Mitä kuuluu? Näitkö tänään Postin jutun. Se oli aivan uskomaton! Ajatella, että Suomen hallitus kaavailee lehdistön lähdesuojan purkamista. Eikö juuri suomalainen sananvapaus ole saanut huippupisteet maailman sananvapausjärjestöiltä vuosi toisensa jälkeen? Mitä ihmettä siellä nyt puuhataan? kyselee tuttu lehtimies kovalla äänellä.

Mikä siis Suomea
yhtäkkiä vaivaa?

Lähellä olevat ihmiset kuulevat ja kiinnostuvat, kun saavat tietää, että olen suomalainen. He ovat varmaankin lukeneet jutun ja ihmettelevät samaa asiaa. He katsovat minuun ja odottavat, mitä vastaan.

– Uh, tuota..äh...ei tämä nyt niin vakava juttu ole, aloitan.

Kerron, että pääministeri Vanhanen antoi jo maanantaina lausunnon, että hän onkin lähdesuojan voimakas puolustaja ja että aikaisemmat uutiset siitä, että hän olisi lehdistön lähdesuojan kaventamista vastaan, olivat vain väärinkäsitys.

Tieto saa kuulijat nyökyttelemään, mutta lisää kysymyksiä ja kommentteja esitetään ryöppynä.

Ihmetellään, eivätkö suomalaiset viranomaiset ymmärrä, että länsimainen lehdistö on aina saanut tietoja epäkohdista ja väärinkäytöksistä, koska tiedon lähteelle on turvattu koskemattomuus. Ihmiset voivat luottavat demokratioissa lehtimiehiin, koska he tietävät, että lehtimiesten ei tarvitse paljastaa kuka tiedon antoi.

Näin moni pimeä asia tulee päivänvaloon ja siitä on hyötyä kaikille muille paitsi hämärämiehille. Ketkä haluavat, että suomalaisilta lehtimiehiltä otettaisiin oikeus suojella tietolähteitään?

Kysytään jopa, onko Suomessa menossa yhteiskuntarauhaa koskeva draama, koska innokkaimpia lähdesuojan murtajia on Suomen työnantajien keskusjärjestö EK.

Vain muutaman
kahelin tähden

Vastaan, että suomalainen yhteiskunta on taatusti vakaa eikä vallankumous uhkaa oikealta sen paremmin kuin vasemmaltakaan, mutta ehkä työnantajien porukoissa on muutama kaheli sitä mieltä, että jos firmojen salaisuuksia vuotaa lehtiin, on poliisi saatava lehtimiesten tietolähteiden niskaan.

Vakuutan, että minä en suurin surminkaan sanoisi suomalaisia työnantajia demokratian vastaisiksi, mutta myönnän, että ainakaan heidän järjestössään ei ole ehkä tällä kertaa ajateltu Suomen kansainvälistä mainetta.

Vanha amerikkalaisdiplomaatti puuttuu puheeseen huomauttamalla, että Suomen työnantajien johdossa on entinen diplomaatti. Hänen pitäisi ymmärtää tällaiset asiat. Siihen en osaa sanoa mitään.

Suomessa palvellut amerikkalaisdiplomaatti tuntee lähdesuojakohun taustaa. Hän kuvailee keskusteluporukalle Alpo Rusin tapauksen. Syyttömäksi oikeudessa osoittautunut Rusi joutui kärsimään aivan kohtuuttomasti viranomaisilta vuotaneen väärän tiedon vuoksi.

Nyt suomalaisviranomaiset sanovat haluavansa estää tämän kaltaiset tapaukset, mutta ajatus on se, että silloin, kun kukaan ei uskalla antaa lehtimiehille tietoja, ei tule vääriä tietoja eikä uusia ruseja.

Yksinkertaista ja tehokasta, eikö totta?

Vanha diplomaatti sanoo, että jos Yhdysvalloissa olisi noudatettu valmisteilla olevan suomalaisen esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain logiikkaa silloin, kun Washington Postin toimittajat Carl Bernstein ja Bob Woodward paljastivat presidentti Richard Nixonin konnantyöt, olisi Nixon saanut jatkaa presidenttinä ja Bernstein ja Woodward olisi pantu vankilaan.

He olisivat rikkoneet lakia, koska eivät olisi paljastaneet, että Syvä Kurkku oli virkamies, jota sitoi salassapitovelvollisuus.

Äänessä oleva vanha diplomaatti palaa vielä Rusiin ja sanoo, että alkusyy Rusin huonoon kohteluun ei ollut lehdistö vaan suojelupoliisin tekemä kelvoton työ. Aluksi suojelupoliisissa ei näet ymmärretty, että Rusin veljeksiä oli kaksi, Alpo ja Jukka. Myöhemmin, kun asia heille paljastui, suojelupoliisilla ei ollut enää henkistä ryhtiä korjata erehdystään vaan se teki Alposta härkäpäisesti vakoilijaa, joka hän ei ollut.

Vaikka Alpo Rusi on todettu oikeudessa syyttömäksi, suojelupoliisi ei ole koskaan pyytänyt anteeksi tekemisiään. Se ei lisää luottamusta.

Kun herään kello on kuusi. Onnen tunne leviää tajuntaan: kaikki oli vain unta. Keitän kahvit ja haen lehdet portilta. Avaan Washington Postin, mutta hieman epävarmana.