Ylpeä EU sai nenilleen
Kolumni
Irlannin ei-ääni Lissabonin sopimukselle on terveellistä pöhöttyneelle EU:lle, jonka pitää oppia ymmärtämään myös tavallisia ihmisiä.
Eurofiilien eliitti on ihmetellyt hätä housuissa, mitä pitäisi tehdä Irlannin äänestettyä kumoon niin sanotun EU:n perussopimuksen.
Monet ovat pitäneet suurena vääryytenä sitä, että pieni vähemmistö torppasi suuren enemmistön toiveen.
Europäättäjien ihmettely kertoo todellisuudesta vieraantuneesta ajattelusta, jota Brysselin norsunluutornin hengessä kasvaneille byrokraateille helposti syntyy.
Ensimmäinen virhe on sanoa, että pieni vähemmistö olisi kaatanut enemmistön rakastaman sopimuksen. Todennäköisesti nimittäin noin puolet eurooppalaisista vastustaa sopimusta ja noin 99 prosenttia ei tiedä, mitä sopimuksessa sanotaan.
Europäättäjät antavat
aseita vastustajille
Toinen virhe on väittää, että Irlannin kansa olisi kaatanut sopimuksen. Paremminkin sopimuksen ovat kaataneet itseensä tyytyväiset europäättäjät, jotka eivät koskaan ole yrittäneetkään tosissaan tehdä EU:sta kansan kannattamaa organisaatiota.
EU:n vastustajilla on varmasti kymmeniä erilaisia syitä Bryssel-kammolleen. Osin Bryssel saa kantaa myös paikallispäättäjien syntejä. Mutta yhtä paljon tuntuvat myös päättäjät kammoavan tavallisia ihmisiä. Kennedyn kaltaiset johtajat osaavat sanoa, että ”he rakastavat ihmisiä”. EU-virkamies sanoo ”toteuttavansa subsidiariteettiperiaatetta.”
Korskeat europäättäjät ovat itse rakentaneet kasapäin elitistisiä kristallikruunuja, jotka antavat vastustajille paljon aineksia EU-vastaisuuden lietsomiseen. Miten EU voi odottaa kansan tukea, jos koneiston virkamiehiä verotetaan lievemmin kuin tavallista kansaa? Miten EU voi odottaa kansan tukea, jos komission surkean tilintarkastuskäytännön ongelmat paljastanut virkamies saa palkkion sijaan potkut?
Tavallisen kansan mielissä EU-koneisto herättää lähinnä mielikuvan orwellmaisesta valvontakoneistosta, joka määrittelee jopa sen, että bikinin yläosan pitää olla samanlainen kuin alaosa. Jos näin ei ole, on kyseessä alusasu, päättelee EU.
EU elää vain
kansan tuella
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Kun europäättäjät yrittävät lähestyä kansaa, he palkkaavat asialle mainostoimiston. Mieleen ei edes juolahda, että mainostoimiston sijaan tarvittaisiin lisää nöyryyttä koko eurokoneistoon.
Irlannin kansanäänestyksen tulos voisikin olla parhaimmillaan heilautus, joka saa eurointoilijat katsomaan nöyrästi peiliin. Näin parhaimmillaan. Valitettavasti tuomion on kuitenkin jälleen saanut kansa eivätkä epätodellisuudessa elävät päättäjät. Onpa joissain kommenteissa vaadittu jo Irlannin heittämistä ulos EU:sta.
Tuo sinänsä mahdoton toimi olisi taivaanlahja EU:n vastustajille, jotka saisivat lisää bensaa koneistoonsa, joka yrittää kaikkialla Euroopassa horjuttaa maanosan yhdentymistä.
Europäättäjien on kuitenkin herättävä jossain vaiheessa. Ilman kansan tukea toimiva organisaatio voi kävellä jonkin aikaa kansalaisten tahdon ylitse erilaisilla tempuilla. Neuvostoliitto, Bushin Irak-strategia ja Blairin sotavalheet ovat kuitenkin hyviä esimerkkejä siitä, miten valheet paljastuvat väistämättä aikanaan. Sen jälkeen alkaa suosio romuttua.
EU:n tulevaisuuden kannalta olisi parasta, jos päättäjät yrittäisivät oikeasti analysoida, mikä unionissa kiukuttaa. Sen jälkeen pitäisi yrittää muuttaa jotain ihan oikeasti. Ensimmäisenä muutoslistalla voisivat olla europäättäjien erivapaudet. Systeemin perusta alkaa horjua, jos päättäjillä on enemmän erivapauksia kuin erityisvelvollisuuksia.
Parhaatkaan toimet eivät lopettaisi EU:n vastustusta, josta osa on eräänlaista kroonista kaiken vastustamista. Avoimempi ajattelu voisi kuitenkin vähentää kansan Bryssel-vihaa ja riisua joitain aseita EU:n vastustajilta.
