Yltäkylläisyyden varjopuoli – ruokaa suoraan roskiin

Viime viikolla Pohjoismaiden ministerineuvoston raportti kertoi ravintoloiden ja suurkeittiöiden vuosittaisen ruokahävikin olevan alueellaan jopa 450 miljoonan kilon luokkaa, 18 kiloa per kansalainen.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT arvioi huhtikuussa, että Suomen elintarvikeketjussa syntyy vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa ruokahävikkiä. Tästä syömäkelpoista ruokaa on MTT:n mukaan jopa 140 miljoonaa kiloa. 

Ravintoloiden ohella poisheitetyn ruuan vuosittaista määrää kasvattavat muun muassa päivittäistavarakaupoista tuleva ruokahävikki ja kotitalouksilta tuleva biojäte.

Kauppa toimii monesti tavalla, joka tuottaa jatkuvasti ruokahävikkiä. Osasyyllisiä kaupan ruokajätteeseen ovat niin tilaus- ja toimitusketjun toimintatavat, kuin itse asiakkaat.

Kun kaupan hyllyt pidetään jatkuvasti täynnä, monet asiakkaat kaivavat hyllystä kaikkein tuoreimman version haluamastaan elintarvikkeesta.

SOK:n ympäristöpäällikön Juhani Ilmolan mukaan kaikki kauppaan tuodut tuotteet pyritään myymään asiakkaan mukana ulos kaupasta, mutta käytännössä biojätettä aina kuitenkin syntyy.

– Biojätteen määrät ovat laskeneet suhteessa kokonaismyyntiin, mutta absoluuttinen kertymä on kaupan volyymin mukana noussut, Ilmola sanoo.

Suurin osa asiakkaista valitsee kahdesta jauhelihapaketista sen uudemman, ja kahdesta banaanista sen virheettömämmän.

Tuoretuotteet
murheenkryyni

Eniten hävikkiä syntyy tuoretuotteissa kuten vihanneksissa ja hedelmissä. Leivän myynti-ikä on myös lyhyt, joten sen hävikkimäärät ovat perinteisesti suuria.

– Tuoreiden tuotteiden osuus kokonaishävikistä on noin puolet, sillä ne menevät nopeasti pilalle. Hedelmien sekä vihannesten hävikkiä tulee lisäksi monesti jo kuljetuksen aikana, kertoo Ilmola.

Stockmannin Suomen tavarataloryhmässä syntyi viime vuonna 2 433 tonnia biojätettä, noin 300 tonnia enemmän kuin vuonna 2010. Syyksi kerrotaan lähinnä myynnin kasvu.

Stockmannin Herkun entinen työntekijä kommentoi Taloussanomille Helsingin hedelmä- ja vihannestiskin suuria hävikkimääriä.

– Päivittäin suuret bioastiat täyttyvät yksi toisensa jälkeen. Aamulla edellispäivän tuoretuotteet kärrätään takatiloihin ja heitetään kylmästi pois. Tuotteet ovat monesti täysin syömäkelpoisia. Joukossa saattaa olla esimerkiksi juuri parhaassa iässä olevia pussitettuja ananaspaloja, tai hieman rypistyneitä passion-hedelmiä, herkun entinen työntekijä kertoo.

Huomionarvoista entisen herkkulaisen mukaan on myös se, että kokonaisia laatikoita saatetaan tuomita biojätteeksi vain yhden pilaantuneen hedelmän tai kasviksen perusteella. Varotoimenpiteet tuntuvat maallikosta liioitelluilta.

– Noudatamme tiukkaa laadunseurantaa vastataksemme asiakkaidemme odotuksiin. Koko ketjua koskevat yhtenäiset toimintaohjeet, joiden perusteella tuotteet poistetaan myynnistä ja siirretään biojätteeseen, Stockmannin ympäristöasiantuntija Susanna Segercrantz kertoo.

Eli osasyyllisiä ovat juuri asiakkaat. Monet kauhistelevat kaupan suuria biojätemääriä ja paheksuvat tilausten taitamattomuutta, mutta omien laatuvaatimusten vaikutusta jätemääriin kannattaisi myös miettiä.

Laatuvaatimukset
ylimitoitettuja?

Tuoretuotteille tänä päivänä asetetut laatuvaatimukset epäilemättä nostaisivat aiempien sukupolvien niskavillat pystyyn.

Tuntuu siltä, että kun asiakkaat ovat päässeet nauttimaan esimerkiksi Stockmannin Herkun virheettömästä hedelmä- ja vihannesosastosta, ei mitään muuta enää kelpuuteta.

Mutta mitä virheetön tuoretiski vaatii? Korkeiden tuoretuotteiden laatuvaatimusten kääntöpuolena on helposti suurempi määrä hävikkiä. Jokaista asiakkaan vaatimaa täysin naarmutonta banaania kohden on aina monta naarmullista jäteastiassa.

– Kyllä laatuvaatimuksemme lisäävät jonkin verran hävikkiä, Susanna Segercrantz myöntää.

Entisten työntekijöiden kommenttien mukaan tuotteiden laatuarvioinnissa on välillä ylilyöntejä, joiden takia suuria määriä esimerkiksi muiden päivittäistavarakauppojen laatuvaatimukset täyttävää tavaraa saattaa lentää  roskiin.

S-ryhmän Ilmola kuitenkin liputtaa yhtä lailla korkean laadun tärkeyttä.

– On tärkeää, että tuotteet ovat moitteettomassa kunnossa. Asiakkaiden vaatimustaso on korkea. Leivässä kuluttaja haluaa aina tuoreinta, Ilmola toteaa.

Kuvaava esimerkki epärealistisista laatuvaatimuksista on ex-herkkulaisen mukaan luomutuotteita Stockmannilla kysellyt rouvashenkilö, joka ihmetteli ja päivitteli luomuomenan pieniä epäkohtia.

Miksi luonnonmukaisesti tuotettu omena ei sitten ole virheettömän näköinen? Niin, miksiköhän.

Keinoja jätemäärien
rajoittamiseksi

Kaupan alalla vakuutellaan tarkan koordinaation lisääntymistä ja pyrkimyksiä vähentää biojätteen määrää. Toista näyttää viime vuosien kehitys.

– Tilaus- ja toimitusketjun tehokkuus on keskeinen tekijä jätemäärien ehkäisyssä. Samalla se on haastavin osa-alue, ihmisten ostoskäyttäytymistä on välillä vaikea ennustaa, Ilmola sanoo.

– Hävikin vähentämiseksi teemme useita erilaisia toimenpiteitä, joista olennaisimpina oikein mitoitetut tilausmäärät ja tuotteiden optimaaliset säilytysolosuhteet, Stockmannin Segercrantz puolestaan kertoo.

HOK-Elannon laatu- ja ympäristöpäällikön Satu Kattilamäen mukaan yksi hyvä keino pienentää ruokahävikkiä on ollut pian vanhenemassa olevien elintarvikkeiden hinnanalennuskäytäntö.

– Viimeisenä käyttöpäivänä, tai parasta ennen -päivänä myytävissä tuotteissa on 30 prosentin hinnanalennus, Kattilamäki kertoo.

Samanlainen käytäntö vaikuttaisi myös Stockmannin herkun biojätteiden määrään. Stockmannilla tuote saattaa kuitenkin päätyä hävikkiin jo parasta ennen -päivää edeltävänä iltana, tai viimeistään seuraavana aamuna.

Jätteestä suuri
osa hyötykäyttöön

Biojätteen hyötykäytössä on menty eteenpäin viime vuosina. Suurimpien päivittäistavarakaupan toimijoiden Keskon ja SOK:n jätteestä menee jo selvästi suurin osa erilaiseen hyötykäyttöön.

– Suurin osa jätteestä menee hyödynnettäväksi. Osa menee perinteiseen kompostointiin, osa biokaasutukseen ja osa bioetanolin valmistukseen, SOK:n Ilmola sanoo.

Viime vuoden lopussa K-ruokakauppojen biojätteen hyötykäyttöasteet olivat Keskon mukaan lähes 90 prosenttia. Myös Stockmannilta kerrotaan jätteiden korkeasta hyötykäyttöasteesta.

– Viimeisten tietojen mukaan kompostointilaitoksella 94 prosenttia jätteestä päätyy mullaksi, loput kuusi prosenttia on lähinnä muovijätettä joka poltetaan, Segercrantz sanoo.

Elintarvikkeiden hyötykäytöstä keskeisin on sen alkuperäinen tarkoitus, ihmisten ravitseminen. Minkä verran leipää menee hyväntekeväisyyteen?

– Lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat osuuskauppakohtaisia. Tärkeää on se, että kaupat tekevät yhteistyötä luotettavien kumppaneiden kanssa. Elintarvikkeiden turvallisuus on varmistettava myös silloin, kun ne päätyvät leipäjonon asiakkaalle, Ilmola sanoo.

Helsingin Stockmannin Herkulla on Segercrantzin mukaan kumppanina kaksi hyväntekeväisyysjärjestöä, joille tuotteita lahjoitetaan ruokajakelua varten.

Hyväntekeväisyyteen annettavan leivän osuus kokonaishävikistä on kuitenkin varsin marginaalinen.