Työvaatteita tehdään nälkäpalkalla
Vaikka tuotannon eettisyyteen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota, suurin osa työvaatteiden julkisista hankkijoista ei huomioi lainkaan tuotannon olosuhteita, selviää Finnwatchin tuoreesta tutkimuksesta. Julkiset hankkijat maksavat ostoksensa verorahoilla.
Kolmannes julkisista hankkijoista asettaa tuotanto-oloille jonkinlaisia vaatimuksia, kun neljä vuotta sitten eettisiä kriteerejä ei asettanut yksikään.
Lähes kolmasosa Suomeen tuotavista työvaatteista tulee Kiinasta. Bangladeshista, Intiasta ja Turkista tuodaan kustakin viitisen prosenttia.
Aasialaiset tehtaat maksavat usein minimipalkan alittavia palkkoja, ja niiden työturvallisuudessa on puutteita.
– On yleisesti tiedossa, että minimipalkka tarkoittaa monessa työvaatteita tuottavassa maassa nälkäpalkkaa. Silti elämiseen riittävä palkka mainitaan vain kahden työvaateyrityksen vaatimuslistalla, Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivonen sanoo.
Tuotantoketjun valvonta on puutteellista. Vain osa yrityksistä käyttää valvonnassa riippumatonta osapuolta.
Valtaosa kunnista ei aseta lainkaan eettisiä vaatimuksia työvaateostoille.
Suurista kaupungeista Lahti, Tampere ja Turku eivät ole kiinnostuneita vaatteiden alkuperästä. Edelläkävijöitä ovat Helsinki ja Vantaa.
Sivosen mukaan Suomi on jäljessä monesta muusta maasta. Esimerkiksi Ruotsissa kunnat käyvät itse valvomassa tehtaita kehittyvissä maissa.
Finnwatch on suomalaisten järjestöjen joukko, joka tarkkailee suomalaisten yritysten toiminnan vaikutuksia kehitysmaissa.














