Mitä merkkilaukku maksaa?
Leiber Rattle -käsilaukku on käsin maalattu.
Trendikkäät merkkilaukut maksavat paljon, ja toiset vieläkin enemmän. Joidenkin laukkujen kokoonkursiminen kestää muutaman tunnin, toisissa menee monta viikkoa.
16.10.2007 10:03
13
Amerikanmaalla on laskettu, kuinka kauan merkkilaukun tekeminen kestää. Time-lehden syksyn tyyli ja design -liitteeseen on poimittu esimerkkejä suosituista käsilaukuista.
Chanel 2.55 -käsilaukkua on monta eri kokoa. Pienin malli maksaa USA:n markkinoilla 1 795 dollaria eli noin 1 300 euroa. Tekemiseen kuluu 240 minuuttia eli 4 tuntia.
Chloé Paddington valmistetaan myös neljässä tunnissa. Hinta on 1 935 dollaria, vajaat 1 400 euroa.
Näyttelijä-laulaja Jane Birkinin mukaan nimetyn Hermès Birkin -käsilaukun valmistamiseen kuluu vähintään 4 320 minuuttia eli 72 tuntia. Lähtöhinta laukulle on 6 500 dollaria, noin 4 700 euroa. Laukussa käytetty materiaali selittää ajan ja hinnan.
Linnunsulista ja käsinmaalatusta villasta tehdyn Fendi To You -laukun saaminen valmiiksi kestää lehden mukaan 80 640–120 960 minuuttia eli 1 344–2 016 tuntia. Käsivarren kaunistuksesta saa pulittaa 3 860 dollaria. Se on euroissa noin 2 700.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Kalkkarokäärmeenmallisen kovan, pienin helmin koristellun Leiber Rattle -käsilaukun hankkiminen keventää lompakkoa 4 995 dollarilla, reilulla 3 500 eurolla. Sen tekemiseen käytetään 10 080 minuuttia eli 168 tuntia.
Käsilaukkujen valmistusajat ja tuntihintojen erot ovat huimia. Vaikuttaa siltä, että eri valmistajat määrittelevät valmistukseen kuluvan ajan eri tavalla. Tuntihinnat vaihtelevat noin 3 dollarista, eli reilusta 2 eurosta lähes 483 dollariin eli noin 345 euroon.
Suomessa on joitain erikoisliikkeitä, joiden valikoimiin kuuluu myös jutussa mainittuja laukkuja.
-16
-27
3
Kommentit (13)
Jutusta poiketen on siis myös muistettava että laukun hinta ei koostu pelkästään tekoon käytetyistä työtunneista vaan kokonaiskulu syntyy tämän lisäksi materiaaleista, pakkauksista, logistiikasta, veroista, tulleista ja tietenkin brändille määritetystä arvosta, unohtamatta välikäsiä joista jokainen haluaa oman palkkionsa.
Merkkilaukusta maksava tietää aina että tuotteen tekemiseen on käytetty aikaa ja huolellista työvoimaa, vaikkakin esimerkkinä "vain" jutussa mainitun 4 tuntia. Jos käyttäisimme saman ajan yhden laukun valmistukseen massatuotannon halpamaissa vastaavilla laatukriteereillä, saisimme kaikki maksaa kauppakasseistamme huomattavasti suuremman hinnan ja silti riski epäonnistua on suuri.
Jos ilmenisi että vaimoni olisi mennyt maksamaan käsilaukustaan 6500 taalaa (n. 4500 euroa), epäisin häneltä kaikki päätöksenteko-oikeudet yhteisissä raha-asioissamme.
Laadusta on toki oltava valmis maksamaan, mutta jotain järkeä tässäkin voi toki käyttää.
Nämä kyseisessä artikkelissa mainitut laukut ovat miltei uniikkeja kappaleita eikä suinkaan tarkoitettu jokanaisen käsivarsille.
Laadukkaita laukkuja on tarjolla kaikissa hinta-ja materiaaliryhmissä, pitää vain osata valita omansa ja miettiä onko itselle se tärkein juttu että sama laukku roikkuu Hollywood-tähden käsikynkässä ja on muodissa 2 kuukautta?
Pitää myös muistaa että moni pitää käsilaukkua nykyään myös investointina. Moni keräilijä on valmis maksamaan paljonkin uudelleen muotiin tulevista merkkilaukuista ja silloin tuskin harmittaa jos laukkua on käytetty siististi ja säilytetty asianmukaisesti. Tämä toteutuu harvoin kulutustavarassa, voidaan siis verrata hyvin taiteeseen.
Eniten brändilaukuissa kustantaa kuitenkin brändi. On aika pikkusieluista puolustaa niiden hintaa vetoamalla raaka-aineisiin ja työtunteihin. Laukku on laukku, ja ellei se nyt ole lehtikullalla silattu, sen valmistamiseen kuluu 50-200 euroa. Loppu meneekin sitten mainostamiseen ja brändin ylläpitoon, liikkeiden ylläpitoon ja sotimiseen feikkituotteita vastaan.
On huvittavaa lukea keskustelupalsoilla, kuinka luksuslaukun ostaja pitää väskaansa "sijoituksena". Ai miten niin? Ajattelitteko te myydä sen eteenpäin myöhemmin? Kaikesta huolimatta ajatus siitä että luksuslaukku on kuin arvokoru, eli sen hinta nousisi ajan saatossa, on vahva joissain piireissä.
On erittäin helppo seurata, missä tuotteissa on kaikkein eniten ilmaa, tai siis missä tuoteissa itse tavaran ja sen nimellisarvon ero on mahdollisimamn suuri; Katsoo vain, mistä tuotteista tehdään eniten tuoteväärennöksiä. Laukku on laukku, eikä se Luis Vuitton-logolla muuksi muutu.
Luksuslaukku ei ole sama asia kuin käärmeennahka. Menet aika syvälle aiheeseen ja tässä puhutaankin ns. mochino-tuotteista joilla on oma käyttäjäryhmänsä ikääntyvässä sukupolvessa. Ihmettelisin jos nuoremmassa genressämme joku halajaisi juuri tällaisia materiaaleja vain ihan materiaalin vuoksi.
Viitaten aiempaan kirjoitukseeni josta selviää asioita merkkilaukkujen brändäyksestä.. Itse tiedän alalla olevana kustannukset niin euroopassa kuin kauko-idässä valmistetuille tuotteille ja niissä on eroa. Tämä ero ei kuitenkaan vaikuta tuotteen lopulliseen hintaan (4 500 ¬) merkittävästi vaan se kuinka taitava brändääjä on ja osaa ottaa omansa pois. Se on bisnestä. Mielestäni se on ok että ne ostaa joilla on varaa ja ne ottaa rahan vastaan jotka ovat paikkansa työllä ansainneet.
En tiedä kuka on kirjoittanut palstalle omistavansa kalliita brändilaukkuja ja vielä puhunut sijoittavansa niihin. Omassa kirjoituksessani kerroin laukkuihin "sijoittamisen" olevan joidenkin luksuslaukkukäyttäjien tapa maailmalla joskus jopa tienata hankinnoillaan. Jos ei muuten, niin laukkujen kierrättäminen sekä vaihtaminen on suosittua jopa ilman voittoa.
Tästä samaisesta aiheesta voisimme käydä keskusteluita koskien satoja eri kulutus-/käyttötavaroita. Jokaisessa tuotekategoriassa on arvokkaat ja "ylihinnoitellut" tuotteet joilla on omat käyttäjänsä. Tällaiset asiat kallistuvat kuitenkin maku ja mielipideasioihin joista keskustelu on loputonta paasaamista.