Asiantuntijat: Hallituksella homma hallussa
Valtiovarainministeriö esitteli eilen ehdotuksensa ensi vuoden tulo- ja menoarviosta eli budjetista. Esitys oli hyvin pitkälti odotusten mukainen.
Sekä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) sanoivat jo etukäteen, ettei budjettineuvotteluissa tarvitse ryhtyä uuteen vyönkiristykseen. Heidän mukaansa keväällä hallituksen kehysriihessä sovitut toimenpiteet riittävät. Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan arvio on oikea.
– Hyväksyn hallituksen arvion taloustilanteesta, kevään ennuste on yhä pätevä. Ei pidä olla niin, että aina kun tulee uudet suhdanne-ennusteet, niin lähdetään heti muuttamaan suunnitelmia, Aalto-yliopiston vieraileva taloustieteen professori Sixten Korkman sanoo.
Keväällä sovittiin valtiontalouden tasapainottamisesta hallituskauden loppuun mennessä noin 2,4 miljardilla eurolla, josta vajaat puolet tulee eilen kerrottujen suunnitelmien mukaan menoleikkauksista ja reilut puolet veronkorotuksista. Muun muassa arvonlisäveroa ja rikkaiden verotusta on tarkoitus kiristää ja kilometrikorvausta pienentää.
Helsingin yliopiston taloushistorian professorin Sakari Heikkisen mukaan hallituksen pahin virhe olisi uskoa sokeasti Suomen tämänhetkisen matalan korkotason säilymiseen ja ottaa siinä uskossa runsaasti lisävelkaa.
– Tässä tilanteessa olisi riskaabelia velkaantua holtittomasti luottaen Suomen nykyiseen asemaan rahoitusmarkkinoilla. Se olisi potentiaalinen riski, hän sanoo.
Samalla Heikkinen uskoo, että velkaantumisriski on päättäjien mielessä, sillä viimeisen parin vuoden aikana on nähty, kuinka nopeasti maailmantalouden tilanteet voivat muuttua.
– Valtiontaloutta on hoidettu hyvin ja lainakulut ovat alhaiset. Sitä ei ole syytä muuttaa, eikä kukaan ole niin tekemässäkään, Heikkinen sanoo.
Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitosta Etlaa pitkään johtanut Korkman näkee, että hallituksella on tilanne hallinnassa.
– Järkevä ihminen voi olla huolissaan meidän velkaantumisesta. Mutta ennen kaikkea pitää toteuttaa sellaisia toimia, joilla velkaantuminen saadaan rajoihin pidemmällä aikavälillä, hän sanoo.
Kestävyysvaje
ei katoa mihinkään
Kataisen hallituksen yksi suurista projekteista on ryhtyä toimiin Suomea uhkaavan kestävyysvajeen patoamiseksi. Projektiin liittyvät niin valtiontalouden tasapainottamiseen tähtäävät toimenpiteet kuin paljon pelonsekaista vastustusta herättänyt historiallinen kuntauudistuskin.
Asiantuntijat muistuttavat, että kestävyysvaje on huomattavasti talouden suhdanteita tai yhtä hallituskautta laajempi asia. Se ei katoa mihinkään, vaikka hallitus aikanaan vaihtuukin.
– Julkisen talouden alijäämä ei ole tämän tai ensi vuoden ongelma, vaan kestävyysvaje vaikuttaa pidemmällä aikavälillä. Sen syihin tulee puuttua rakenteellisin muutoksin, Korkman sanoo.
– Kestävyysvajeen perspektiivi on huomattavan pitkä. Se ei ole suhdanteellinen, vaan pitkän aikavälin rakenteellinen kysymys, Sakari Heikkinen sanoo.
Kestävyysvajeessa on yksinkertaistaen kyse siitä, että Suomen työikäinen väestö ikääntyy, eikä nuoria ole tulossa työelämään tarpeeksi. Huoltosuhde vääristyy niin, että yhteisillä varoilla elätettäviä on liikaa elättäjiin eli veronmaksajiin verrattuna.
Heikkisen mukaan talouspolitiikassa on jatkuvasti kyse siitä, mikä on pitkäaikaisten rakenteellisten ratkaisujen ja lyhyiden suhdanteellisten toimenpiteiden, kuten budjettipäätösten välinen suhde.
– Tässä pelataan ikään kuin kahta peliä samanaikaisesti, Heikkinen sanoo.
Kun kestävyysvajetta halutaan tilkitä, kuluu tärkeimpiin toimenpiteisiin kummankin asiantuntijan mukaan alijäämän supistamisen sijaan talouskasvun ja työllisyyden kohentaminen. Jos taloustilanne saadaan parantumaan, alijäämä kyllä kestetään.
– Ensi vuodelle ollaan kyllä kiristämässä finanssipolitiikkaa, mutta suhteellisen maltillisesti. Mielestäni hallituksen ei pidä kiristää sitä äkillisesti, kun kiristäminen kerran voidaan välttää, Korkman sanoo.
Nykyinen taloustilanne
ainutlaatuinen historiassa
Moni tekee hanakasti vertauksia nykytilanteen ja 1990-luvun alkupuolella Suomea koetelleen laman välillä, mutta asiantuntijoiden mukaan haasteet ovat tosiasiassa nyt erilaisia kuin aiemmin.
– Tilanteet ovat hyvin erilaisia. 1990-luvulla oltiin ainutlaatuisessa kriisissä, kun Suomen luottokelpoisuus oli heikko eikä markkinoilta saatu rahaa. Nyt tilanne on täysin toinen, Korkman sanoo.
Hänen mukaansa 1990-luvun lama-Suomi oli samassa tilanteessa, missä Etelä-Euroopan kriisimaat ovat nyt.
– Luottamuspula valtioon ja pankkijärjestelmään on samalla tavalla totaalista, Korkman sanoo.
Valtiovarainministeriön historian kirjoittaneen Sakari Heikkisen mukaan nyt meneillään olevassa kriisissä ainutlaatuista on nimenomaan sen pitkä kesto.
– Eurokriisin pitkittyminen on ainutlaatuinen piirre, enkä yhtäkkiä ajatellen keksi historiasta vertauskohtaa nykytilanteelle. Nyt on kyseessä kytevä, mutatoituva kriisi, mistä ei tiedä mitä siitä tulee. Tilanne on vaikea, hän sanoo.
Heikkisen mukaan kohdallisempi vertaus voidaankin tehdä vuoden 2008 finanssikriisin ensiaallon yhteydessä tapahtuneen pudotuksen ja muiden aiempien taloussyöksyjen, kuten 1990-luvun laman kesken. Nykytilanteelle ei sen sijaan ole vastinetta.
Elvytystä vain
juokseviin projekteihin
Pitkittyvän talouskriisin yhteydessä on puhuttu paljon myös elvytyksen mahdollisuuksista, eli julkisten varojen käytöstä taloudellisen aktiivisuuden ja työllisyyden kohentamiseen. Asiantuntijoiden mukaan elvytyksen mahdollisuudet ovat tässä tilanteessa rajalliset.
– Elvytyksellä on sen verran vähän voitettavissa, että sen merkittävä lisääminen tulee tuskin kysymykseen. Suomen budjettialijäämä kuitenkin on mitä on, emmekä halua lisätä sitä merkittävästi, Korkman sanoo.
– Suomen kehitys on niin pitkälti maailman talouskehityksestä riippuvainen, että on vaikea keksiä, mihin elvytystä voitaisiin suunnata. Meillä lienee rajallisesti sellaista kotimarkkinoille suuntautunutta toimintaa, johon elvytys voisi tepsiä, eikä maailmanmarkkinoita voida Suomen rahoilla elvyttää, Heikkinen puolestaan kommentoi.
Kumpikin asiantuntija on yhtä mieltä myös siitä, että jos elvytystoimenpiteet olisivat sellaisia, jotka tehtäisiin jossain vaiheessa joka tapauksessa, niin niitä kannattaa nyt vauhdittaa.
– Jos homekouluja pitää joskus korjata, niin nyt on tietysti oikea ajankohta. Rahoitusta saadaan nyt niin matalalla korolla kuin vain voi, Korkman tiivistää.
Asiantuntijoita kuunnellessa keskeiseksi laajemmaksi viestiksi nousee budjetin yhä rajallisempi vaikutusvoima. Toki budjetilla vaikutetaan kotimarkkinoihin ja omaan julkiseen talouteen, ja niistä onkin viime vuosina pidetty kohtalaisen hyvää huolta. Siihen budjetin vaikutukset kuitenkin pääosin typistyvätkin.
– Suomen makrotalouden visio riippuu lyhyellä perspektiivillä aika paljon asioista, jotka eivät ole Suomen hallussa ollenkaan, kuten maailmantalouden kehityksestä. Voimme vaikuttaa vain siihen, että oma julkinen taloutemme ja kansainväliseen menestykseemme vaikuttavat rakenteelliset tekijämme ovat kunnossa. Ei ole lyhyen aikavälin keinoja vaikuttaa kansainvälisiin asioihin, jotka kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti meidän makrokehitykseen. Tässä mielessä budjetin mahdollisuudet ovat rajalliset, Sakari Heikkinen sanoo.
Kun vain toiseen puoleen voidaan vaikuttaa, on parempi pitää oma pää kunnossa ja toivoa kansainväliseltä kehitykseltä parasta mahdollista. Enempään ei Suomi omalla budjetillaan kykene.











