Tässä on totuus IMF:n ensisijaisen velkojan asemasta
Suomessa on keskusteltu viimeisen viikon ajan Euroopan vakausmekanismin (EVM) ensisijaisen velkojan asemasta. Suomessa EVM-sopimus hyväksyttiin siinä uskossa, että kriisirahaston lainat ovat velkomisrakenteessa etuoikeutettuja muihin lainoihin verrattuna, pois lukien Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämät lainat.
– IMF:llä on etuoikeusasema EVM:n lainoihin nähden. Yksityisten velkojien asema puolestaan on toissijainen verrattuna EVM:n saamisiin, sanotaan hallituksen esityksessä EVM:n perustamiseksi.
Näillä näkymin syksyllä toimintansa aloittavaa EVM:ää verrataan IMF:ään, mutta mihin perustuu IMF lainojen senioriteetti, eli ensisijaisen velkojan asema?
Kirjoittamaton
periaate
– IMF senioriteetti on kirjoittamaton periaate, joka säilyy herkässä tasapainossa, Argentiinan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario I. Blejer ja taloustieteen professori Eduardo Levy Yeyati kirjoittivat joulukuussa julkaistussa Project Syndicate -mediapalvelun kolumnissaan.
Tarkempi tarkastelu IMF-sopimuksiin paljastaakin, että senioriteetista ei ole mustaa valkoisella. IMF:n ensisijaisuus velkojana perustuu poliittiselle yhteisymmärrykselle.
Blejerin ja Yeyatin mukaan IMF:n etuoikeudellinen asema on toimiva silloin, kun IMF:n osuus tuettavan maan veloista on pieni, ja maalla on riittävästi varoja hoitaa velkaansa. Tällaisessa tilanteessa senioriteetti mahdollistaa sen, että IMF voi lainata rahaa pienemmällä korolla kuin kukaan muu.
Taloustieteilijät muistuttavat, että myös IMF:n senioriteetti voi kaatua. Hallituksen esityksessä puolestaan todetaan, että "lähes 70-vuotisen historiansa aikana IMF on toteuttanut kriisirahoitukseen liittyviä alaskirjauksia lähinnä köyhimmissä jäsenmaissaan osana laajempia velkahelpotuksia".
Kaksi
tulkintaa
Talouskomissaari Olli Rehn sanoi maanantaina, että EVM:n ensisijaisuudesta on kaksi oikeaa tulkintaa. Rehnin mukaan EVM-sopimuksessa selkeästi todetaan, että EVM:n lainat ovat ensisijaisia. Tosiasiallisesti ensisijaisuudesta voidaan päättää tapauskohtaisesti kunkin tukipäätöksen kohdalla.
IMF:n etuoikeusasema perustuu yleiseen yhteisymmärrykseen. IMF saapuu usein paikalle vasta kun on selvää, että kriisimaa ei pysty hankkimaan rahaa markkinoilta. Tällöin etuoikeusasema ei aiheuta ongelmia, kun IMF:n osuus ylivelkaantuneen maan lainoista on suhteellisen pieni.
Etuoikeudellinen asema ei perustu sopimustekstiin, ja IMF:n etuoikeusasemasta voidaan päättää tapauskohtaisesti. Asia todetaan myös hallituksen EVM-esityksessä.
– IMF sisällyttää tuensaajalle toimitettavaan tukipäätökseensä maininnan, että IMF:n saatavilla on etuoikeus muihin avunsaajan velkojiin nähden, eduskunnalle annetussa esityksessä kirjoitetaan.
EKP vastaa
haasteeseen?
Blejerin ja Yeyatin mukaan IMF:n pitäisi pysyä ulkona Euroopasta. Heidän mukaansa Euroopan kriisivaltioiden velkataakat ovat niin suuria, että "korkean volyymin lainaaminen" testaa IMF:n senioriteettiasemaa. Viime joulukuussa kirjoitetussa tekstissään Blejer ja Yeyati viittaavat Italian mahdolliseen avuntarpeeseen.
Taloustieteilijöiden mukaan pitäisi pysyä poissa euroalueelta myös toisesta syystä: Euroopan keskuspankin (EKP) pitäisi toimia Euroopan "viimeisenä lainoittajana" (englanniksi "lender of last resort"), koska se voi painaa rahaa ja lainoittaa euromaita. Jos EKP vastaisi haasteeseen, ei IMF:n – ja EVM:n – tarvitsisi olla eurovaltioiden viimeinen lainoittaja.
Blejerin, Yeyatin ja monien muiden toive saattaa vihdoinkin toteutua. EKP:n pääjohtaja Mario Draghi sanoi tänään, että EKP on valmis tekemään mitä tahansa euron säilyttämiseksi.
Mikäli tämä tarkoittaa valtioiden suoraa rahoittamista, keskustelu etuoikeudellisten velkojien asemasta tai vakuuksista saattaa painua toviksi pinnan alle.
Toive voi osoittautua kuitenkin haperaksi: Draghi ei kertonut konkreettisista työkaluista, joilla kriisi ratkaistaan.















